”Mehiläispaviljonki”, luki vanhan talon myynti-ilmoituksessa – tönö pihan laidalla ja päättäväinen koputus oveen tekivät Siskosta mehiläistarhaajan

Rehevässä loviisalaisessa keittiöpuutarhassa tuoksuu elokuulta. Ilmassa on sopivasti kosteutta, kypsyvien omenoiden ja kukkien tuoksua. Kehäkukat, punakosmoskukat, samettikukat ja kurkkuyrtit tuovat väriä yltäkylläisen vihreyden keskelle. Ympärillä kuuluu jatkuva tarhamehiläisten surina.

– Ostin tämän paikan edesmenneen mieheni kanssa vuonna 2005. Kiinnitin jo myynti-ilmoituksessa huomiota siinä mainittuun mehiläispaviljonkiin. Asuimme tuolloin vielä Helsingissä, mutta olimme etsineet vanhaa taloa puutarhoineen joltain pienemmältä paikkakunnalta jo tovin, kertoo Sisko Hallavainio.

Talo myytiin huonossa kunnossa, piharakennus purkukuntoisena. Puutarha oli villiintynyt nokkosia, vuohenputkia ja muita rikkaruohoja kasvavaksi viidakoksi. Aina kun talon remontilta liikeni aikaa, Sisko raivasi ja kitki maata puutarhassa. Pahiten rikkaruohottuneita alueita hän taklasi no dig -menetelmin tuomalla uutta puutarhamultaa maatuvien lehtikerrosten ja pahvin päälle.

– Nokkosta täällä näkyy vieläkin, ja niin sitä pitääkin, jotta nokkosperhoselle riittää ravintoa. Ja onhan kasvi myös merkki hyvästä ja ravinteikkaasta maaperästä, Sisko toteaa.

Kukat ja hyötykasvit kasvavat sulassa sovussa. Sisko esikasvattaa ja suorakylvää keittiöpuutarhaansa muun muassa jättiverbenaa, kosmoskukkia, unikoita, kurkkuyrttiä ja kehäkukkaa. Mitä enemmän värejä ja lajeja, sen parempi, hän tuumii.

Elämä vanhassa talossa ja vanhan puutarhan kanssa on Siskolle elämäntapa. Täällä pitää nauttia tekemisestä, mutta oleilu on yhtä lailla sallittua.

Pihan kimalaisilla, mehiläisillä ja muilla mesipistiäisillä riittää puutarhassa herkuteltavaa. Kuvassa aitoukonhattua.

Puutarhassa kukoistavat tätä nykyä lukemattomat erilaiset perennat ja koristepensaat. Sisko kertoo valinneensa niitä alkuaikoina lähinnä esteettisin perustein. Hänelle oli tärkeää, että kasvit sopisivat vanhan talon ympäristöön sekä etupihan muotopuutarhamaisen alueen ja varjoisan metsäpuutarhan tunnelmiin.

Metsäpuutarhan laidalla koreilee myynti-ilmoituksessa mainittu mehiläispaviljonki. Historiallisessa rakennuksessa on aikoinaan säilytetty mehiläistarhauksessa tarvittavaa välineistöä, nykyisin sen seinillä on esillä mehiläistietoa Avoimet puutarhat -tapahtumien kautta tuleville puutarhavieraille.

Vaikka idea mehiläisten kasvattamisesta oli muhinut Siskon mielessä pitkään, vei vuosia, ennen kuin hän päätti ryhtyä mehiläistarhaajaksi.

– Vasta kun paikallinen tarhaaja Aarno Saarinen tuli koputtamaan ovelleni yhdeksän vuotta sitten ja sanoi, että nyt olisi korkea aika aloittaa, keräsin rohkeuteni. Aarno oli tuolloin 84-vuotias. Hän myi minulle kaksi mehiläisyhdyskuntaa sekä kannusti ja opasti minua koko ensimmäisen vuoden ajan.

Nyt Siskolla on kolme mehiläisyhdyskuntaa, jotka asustelevat omissa pesissään.

– Saan vuodessa noin 30–70 kiloa hunajaa kustakin kolmesta pesästä. Myyn hunajaa tutuilleni sekä Loviisan tapahtumien kävijöille.

Mehiläispaviljonki koreilee metsän laidalla.

Sisko kerää hunajan loppukesällä talteen. Sen jälkeen hän antaa mehiläisille talven varalle ruokaa eli sokeriliuosta. On myös tärkeää, että puutarhassa on loppukesän ja syksyn kukkijoita mehiläisten ravinnoksi.

Hunaja kerätään talteen kennoista.

Jättiverbena kasvattaa metrin mittaiset kukkavarret. Sen kasvutapa on siitä huolimatta keveä ja niittymäinen. Kasvi houkuttaa myös mehiläisiä ja päiväperhosia.

Siskon keittiöpuutarha koostuu muutamasta viljelylaatikosta sekä avomaan istutuksista. Käytävät ja mullokset on katettu oljella.

Omenapuiden alla kasvaa pallohortensiaa ja mäkimeiramia. Kerroksellinen istutus tarjoaa suojapaikkoja ja ravintoa pihan pieneliöille.

Sisko rakastaa puutarhansa kukkia. Ei vain perennoja vaan myös kukkapuita, kuten lehmuksia sekä kirsikka- ja omenapuita, jotka kukkiessaan keräävät mehiläisiä ja muita pölyttäjiä juhla-apajille. Nykyään hänen valintakriteerinsä uusille kasveille on, että niistä täytyy olla hyötyä mehiläisille ja sitä kautta myös luonnon hyvinvoinnille.

– Olen istuttanut muun muassa sinipiikkiputkea ja sinipallo-ohdaketta sekä varhaisia sipulikukkia. On tärkeää, että puutarhassa on loppukesän ja syksyn sekä aikaisen kevään kukkijoita mehiläisten ravinnoksi.

Puutarhan kerrokselliset ja runsaat istutusalueet tarjoavat myös suojaa, ravintoa ja pesimäpaikkoja monenlaisille pieneliöille, kuten leppäpirkoille ja harsokorennoille.

– Maailmasta on kadonnut pölyttäjiä ja pieneliöitä jo liikaa. Onneksi niitä voi auttaa puutarhassa oikeilla kasvivalinnoilla ja hoitotavoilla. Ja mitä paremmin pölyttäjät viihtyvät puutarhassani, sitä suuremman sadon saan keittiöpuutarhastani.

Väriminttu kasvaa komeaksi kasvustoksi. Se pitää hyvin puolensa rikkakasveja vastaan, mutta pysyy kompaktisti aloillaan. Mäkimeirami sen sijaan siementää, ja sen taimia putkahtelee sieltä täältä.

Itsestään kylväytyneitä pioniunikoita nousee sieltä täältä pitkin keittiöpuutarhaa ja pihaa. Kitkennän Sisko kohdistaa unikoiden sijaan vuohenputkiin.

Pientä patiota kehystää rehevä kasvillisuus, jossa ei rikkakasveille juurikaan jää tilaa.

Pavut, lehtikaalit ja muut hyötykasvit kukoistavat monilajisessa keittiöpuutarhassa. Kukkia riittää maljakkoon ja syötäväksi.

ryöppyävän rento ja sopivan villi. Siskon keittiöpuutarhassa viljelylaatikot pursuavat lehtikaalia, papuja, yrttejä – ja ennen kaikkea kukkia. Krassia, ruiskaunokkia ja kehäkukkia Sisko käyttää ruokien ja leivonnaisten koristeina, osa kukista kasvaa hyötykasvien lomassa vain värin ja kauneuden vuoksi.

Kesäkurpitsat, kurpitsat, sitruunakurkut ja avomaankurkut suikertavat olkikatteen peittämää maata pitkin. Kate pidättää kosteutta, vähentää rikkakasvien valloitusretkiä ja maatuessaan parantaa maan rakennetta.

– Täällä meren läheisyydessä maa on usein kuivaa, sillä mereltä puhaltava tuuli painaa sateet pidemmälle mantereelle. Kate helpottaa puutarhanhoitoa, ja onhan oljella myös mukava kulkea.

Vuoroviljely, kumppanuuskasvit ja viherlannoitus auttavat pitämään maan hedelmällisenä ja kasvit hyvinvoivina. Sisko kertoo myös pohtivansa keinoja, joilla voisi entisestään helpottaa puutarhanhoitoa.

– En ole turhan tarkka vaan annan luonnon tulla osaksi puutarhaa. Kitken, jos siltä tuntuu. Istutan nykyään myös enemmän perennoja helppohoitoisempia pensaita. Kuuluuhan puutarhassa myös vain olla ja nauttia.

Lehtikaalit ovat saaneet kasvaa melko rauhassa tuholaisilta, sillä niiden ympärillä rönsyää runsas, samettikukista, kurkkuyrtistä ja kosmoskukista koostuva lajikirjo.

Sisko kasvattaa daalioita omaksi ilokseen. Juurakot hän talvettaa pakkaselta suojassa, jolloin ne kasvavat kokoa vuosi vuodelta.

Pölyttäjien ansiosta omenapuut tarjoavat melko hyvän sadon joka vuosi. Hedelmiä riittää sekä tuoreina naposteltaviksi että hilloiksi ja mehuiksi.

Kruunutilli on oiva lisä avomaan kurkkujen säilöntään.

Omenakurkkua kasvatetaan avomaankurkun tavoin. Versot voi tukea tai antaa suikertaa maata pitkin.