Odotatko ihan hetken… Ai montako kiloa sitä oli? Joo, laita kaikki vaan!

Kalakauppias Max Grönholm on hankala haastateltava. Ei sen takia, että hän kieltäytyisi vastaamasta kysymyksiin, oikeastaan päinvastoin. Kun Max pääsee vapaasti puhua pulputtamaan lempiaiheestaan eli kaloista ja kalastuksesta, hän kuulostaa ja näyttää hieman innosta hyppelevältä pikkupojalta.

Pulputukselle ei aluksi vain meinaa järjestyä aikaa, sillä Espoon Kauklahdessa sijaitsevassa Maxin kalan toimipisteessä on meneillään normaali aamunavaushärdelli – ja se tarkoittaa, että kaikilla on asiaa pomolle. Viimein Max ehtii istua alas myymälä-ravintolan pöytään ja napata itselleen virkistykseksi vichypullon.

Aloitetaan alusta eli lapsuudesta. Max on nimittäin ollut intohimoinen kalahenkilö melkein vauvasta asti.

– Minusta on olemassa sellaisia valokuvia, joissa olen juuri oppinut kävelemään. Silti niissäkin on vapa kädessä, hän kertoo.

Grönholmin perheessä kaikki kalastivat. Äidiltä Max ja hänen veljensä oppivat katiskojen käsittelyn ja mato-onkimisen salat, isän kanssa keskityttiin heitto- ja viehekalastukseen. Arjessa Max kalasti kotikaupunkinsa Espoon rannoilla. Loma-aikoina koko perhe teki kalastusmatkoja Norjaan tai Lappiin. Syntymäpäivien toivelahja oli aina uusi kela, vapa tai jännittävä uistin. Max harrasti myös jääkiekkoa, mutta siinäkin tärkeintä oli jokavuotisen Ahvenanmaan leirin yhteydessä järjestetty joukkueen kalastuskilpailu.

Silti meni pitkään, ennen kuin kalastaja alkoi käsitellä itse saalistaan.

– Hävettää myöntää, että aika vanhaksi asti äiti perkasi kaikki kalat. Hän sanoi aina, että ruoaksi on iloista kalaa. Se tarkoitti ruodotonta.

Kauklahden myymälän katossa roikkuu kalaverkkoja. Seiniä peittävät kala-aiheiset taulut. Seiniä kiertävillä hyllyillä on myynnissä kalasäilykkeitä, kalapehmoleluja ja samaa aihepiiriä toistavia kirjoja, lippalakkeja ja t-paitoja.

Kaiken keskipisteenä hehkuu suuri myyntitiski, jossa kampelat lekottelevat villisiikojen vieressä. Tuoreiden eväkkäiden lisäksi myynnissä on erilaisia oman keittiön kalaherkkuja haukiwallenbergistä rapukakkuihin ja käsin leikatusta graavilohesta tonnikalatatakiin. Putiikissa tarjotaan myös lounasta, jonka voi nauttia kaupan oman nimikkoviinin, saksalaisen Dr. Wehrheimin Weissburgunderin kera.

Maxin kala on kokonaiselämys, luksustason kalakauppa. Se on vuosien mittaan ollut melkoinen menestys, vaikka yrityksen syntytarina on epätavallinen.

Vuonna 2016 Maxin restonomiopinnot olivat loppusuoralla. Kun tuli aika käydä opinnäytetyön kimppuun, Max esitti opettajilleen erikoisen ajatuksen: hän halusi tehdä lopputyönsä yrityksen perustamisesta ja tätä varten laittaa pystyyn ihan oikean, oman firman. Ja se firma olisi tietenkin kalakauppa.

Opettajat pitivät suunnitelmaa kunnianhimoisena mutta kannustivat. 25-vuotiaalla Maxilla oli paitsi tarvittavat teoriatiedot, myös käytännön kokemusta. Hän oli työskennellyt pääkaupunkiseudun kalatiskeillä jo kahdeksan vuoden ajan ja tullut siihen tulokseen, että halusi tehdä asiat eri tavalla. Maxia kauhistutti, että tavallisessa marketissa kala saattoi olla jopa 10 päivää vanhaa.

– On selvää, että kalan myyntiajat ovat Suomessa keskimäärin aivan liian pitkiä. Kalan rakenne ja maku muuttuvat jo parissa päivässä, Max sanoo.

Maxilla oli kalastusharrastuksensa ansiosta valmiina hyvät verkostot kalastajiin. Hän tiesi, mistä hyvää ja taatusti tuoretta tavaraa oli saatavilla.

Niinpä Max perusti omaa nimeään kantavan yrityksen marraskuussa 2016. Isä bongasi sopivan liiketilan Espoon Kauklahdesta ja kalusteet ostettiin käytettyinä tori.fi-palvelusta. Maxin äiti piirsi A4-paperille kalan kuvan. Viereen kirjoitettiin, että tähän avataan pian kalakauppa. Lappu laitettiin liiketilan ulko-oveen. Kun Max teki sisällä remonttia, hän huomasi, että joka päivä yhä useammat ihmiset kävivät tutkimassa lappua. Avajaispäivään mennessä sana oli todellakin kiirinyt.

– Jo ensimmäisenä päivänä tiesin, että se opinnäytetyö taisi nyt jäädä. Että tämä on menoa nyt.

Espoolaiset innostuivat uudesta kalakaupastaan niin, että tuotteet myytiin säännöllisesti loppuun. Joka lauantai kaupan edessä oli valmiina jono.

Pääkaupunkiseudulla on toistakymmentä yksityistä kalakauppaa. Maxin kalan tuoreuslupaus oli kuitenkin harvinainen: hän lupasi, että kotimaisista tuotteista yksikään ei ole kolmea päivää vanhempi. Muutama tuontikala saatetaan myydä neljän päivän päästä pyynnistä, mutta valtaosa kaloista on nostettu vedestä edellisenä päivänä.

Laatuun panostaminen on kannattanut. Maxin kalalla on nykyään jo kolme toimipistettä ja sesongista riippuen kymmenestä kahteentoista työntekijää. Se on vaatinut paljon työtä ja pitkiä päiviä. Ensimmäiset vuodet Max oli niin innostunut, ettei hän edes tajunnut olevansa väsynyt. Ei ennen kuin mukaan liittyi nykyinen yhtiökumppani, ravintola-alan konkari Miki Kurkela.

– Miki on täysin korvaamaton osa sitä, mitä tämä yritys nykyään on. Kun hän tuli isommin mukaan yrityksen toimintaan, saatoin itse ensimmäistä kertaa ottaa vähän happea. Silloin tajusin, miten väsynyt ja rikki olin, Max kertoo.

Nykyään työ- ja perhe-elämä ovat paremmin tasapainossa. Maxille jää aikaa kalastaa myös 7- ja 4-vuotiaiden lastensa kanssa. Tärkeää on myös se, että yritys ei tavoittele pelkästään voiton maksimointia.

– Me halutaan, että tämä homma on ennen kaikkea merkityksellistä.

Tuo ajatus tuli todeksi viime keväänä, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Max, hänen yhtiökumppaninsa ja henkilökuntansa pohtivat, miten he voisivat auttaa ukrainalaisia. Lopulta ratkaisu syntyi nopeasti.

– Lähdettiin porukalla Puolan rajalle keittämään lohikeittoa. Sitä tulivat syömään niin Ukrainan rajavalvojat kuin ihmiset, jotka pakenivat sotaa.

Soppatykin sisältö hupeni nopeasti, vaikka keittoa oli varattu 2500 hengelle.

– Kyllä se kolahti kovaa, se koko juttu, Max kuvailee hanketta nyt.

– Yksi meidän työntekijöistä tiivisti sen niin, että tehtiin jotain, mistä voi koko loppuelämän ajan olla ylpeä.