Vesimelonia, kiiviä, kurkumaa ja lukuisia tomaattilajikkeita. Joka vuosi Marjo Hämäläisellä on tapana kokeilla jotakin uutta. Tilavassa kasvihuoneessa voi kasvattaa eksoottisiakin ihanuuksia.
”Äidilläni oli lapsuudenkotimme pihalla kasvihuone, josta pidin kovasti. Päätin, että aikuisena minullakin on oma ansarini. Kun muutimme kymmenen vuotta sitten omakotitaloon, Jan hankki minulle yllätykseksi kasvihuoneen. Olin siitä iloinen, mutta pienihän se oli.
Luonto ei säästele värejä, joten en minäkään! Voimakkaat sävyt ovat osa persoonaani.
Viime vuonna päätimme rakentaa kierrätysmateriaalista isomman lasitalon 30-vuotishääpäivämme kunniaksi.
Ruutuikkunat seiniksi hommasimme Facebookin kierrätysryhmän kautta. Myös lattiatiilet, ovi ja runkotolpat löytyivät käytettyinä. Puutavaraa oli jäänyt myös omista rakennusprojekteista.
Halusin kasvihuoneesta niin ison, että sinne mahtuisivat kasvien lisäksi sohva ja pieni pöytä. Hahmottelin toiveitani paperille ja teippasin olohuoneen lattiaan kasvihuoneen ääriviivat. Tietysti myös ikkunoiden koko ja määrä vaikuttivat lopputulokseen.
Teippasin kasvihuoneen ääriviivat olohuoneen lattiaan. Näin varmistin, ettei siitä tule liian pieni.
Olen aina nauttinut pihalla olemisesta ja käsillä tekemisestä. Kun asuimme aiemmin kerrostalossa, olin vuokrannut puutarhapalstan, jotta pääsin kuopsuttamaan maata.
Toinen lempipaikkani puutarhassa on kesäkeittiö, joka sijaitsee autotallin päätyseinää vasten vanhan viiniköynnöksen suojassa. Sekin on tehty kierrätysmateriaaleista.
Aloin harrastaa mosaiikkitöitä vierailtuani Barcelonassa Antonio Gaudín suunnittelemassa Güellin puistossa. Toteutin luovuuttani päällystämällä kesäkeittiön takaseinän mosaiikilla. Osan laatoistakin olen tehnyt itse.
Rakastan värejä. Niistä tulee hyvälle ja iloiselle mielelle. Luonto on täynnä toinen toistaan huikeampia värejä ja väriyhdistelmiä. Kasvihuoneen turkoosin värin olin päättänyt jo suunnitteluvaiheessa. Sekoitin sävyn pigmenteistä.
Kasvien parissa puuhaileminen vie yllättävän paljon aikaa, mutta pidän siitä kovasti. Kevättalvella alkaa siementen kylvö ja taimien kouliminen. Säiden lämmettyä taimet karaistaan ja tositoimet alkavat. Maltan istuskella paikallani vain kun ystävättäriä tulee kylään. Silloin minäkin rentoudun ja nautin ympäröivästä kauneudesta.”
