Jyväskyläläisen mäen päältä näkee kauas. Maisemassa siintävät kumpuilevat kukkulat, joista yhden laelta erottaa Jyväskylän kuulun maamerkin, Matti Nykäsen hyppyrimäen. Reilut kymmenen vuotta sitten tilanne oli toinen – näkymien sijaan kalliotontilta erotti vain pusikoituneen metsikön. Tontin juuri ostaneet Mari ja Mikko Kärki päättivät rakentaa uuden talonsa kallion laelle, mutta vasta rinteen raivaus paljasti heille talolta avautuvan upean maiseman. Se antoi heille sysäyksen puutarhan perustamiseen.

Alussa Kärjet kylvivät pihalleen lähinnä nurmikkoa. Vähitellen – tiedon, taidon ja innostuksen kart­tuessa – etupihalle tuli myös pengerrettyjä kukkapenkkejä, kasvihuone ja useita pergoloita, joista yhden alle on sijoitettu Emma-tyttären leikkialue.

Puutarhan primus motorina on toiminut Mikko, joka ammentaa inspiraatiota etenkin perheen yhteisiltä matkoilta.

– Suunnitelmani lähtevät usein liikkeelle ideasta, joka nousee esiin jostain matkalla nähdystä puutarhasta, hän kertoo.

Yhden tällaisen inspiraatiomatkan jälkeen neljä vuotta sitten puutarhan todellinen helmi sai alkunsa. Huokauksia herättävä muotopuutarha avautuu vierailijalle vasta viiveellä, sillä se on rakennettu talon taakse, koivikkoa vasten. On kuin pala ranskalaisten linnojen ja palatsien barokkipuutarhoja geometrisine pensaskuvioineen ja niitä halkovine sorakäytävineen olisi laskeutunut Keski-Suomeen.

– Sen tilalla oli aiemmin aivan älytön nurmitasanko, Mikko toteaa.

Aluksi Mikko teki muotopuutarhaan vain neljä symmetristä penkkiä, eikä hänellä ollut mitään tarkoitusta tehdä siitä nykyisen kaltaista 250 neliön spektaakkelia. Innostus kuitenkin kasvoi kesä kesältä niin, että puutarha kattaa nyt koko takapihan ja liittyy singelikäytävien kautta avaraan etupihaan.

Ranskalaisten muotopuutarhojen reunuksissa käytetään usein puksipuuta, mutta Kärjet ovat korvanneet hieman aran lajin pikkutaikinamarjalla. Pariskunta on istuttanut niitä yhteensä lähes neljäsataa tainta.

– Halusin käyttää valmiita astiataimia, sillä niistä saa kasvatettua 30-senttisen, muotoon leikatun aidan neljässä kesässä.

Mikko aloittaa taikinamarjojen muotoilun istuttamisen jälkeisenä kesänä. Sen jälkeen muotopensaita saa trimmata säännöllisesti, kiivaimpaan kasvuaikaan jopa viikoittain.

– Leikkaaminen ei minua haittaa. Se on kymmenen minuutin pyrähdys eikä tunnu missään, kun sitä vertaa entiseen nurmenleikkuu-urakkaan.

Muotopuutarhaa rytmittävät taikinamarjareunuksen keskeltä kohoavat pikkusyreenit ja keskuspuuna toimiva katsura. Ne ovat Marin valintoja. Hänen päätehtävänsä puutarhassa on valita kasvilajit Mikon suunnittelemiin ja rakentamiin multapeteihin.

– Menetelmäni on yksinkertainen. Googletan kasveja, jotka täyttävät Mikon antamat kasvu- ja ulkonäköehdot, hän selittää.

Muotopuutarhassa kasvit ovat valikoituneet ensisijaisesti niin, että ne sopivat leikatun taikinamarjareunuksen yhteyteen. Pensaskuvion keskellä kukoistavat muun muassa laventelit ja erilaiset lehtiperennat, kuten kuunliljat, hopeapeippi ja tuoksumatara. Mikko leikkaa kuunliljoista kaikki taikinamarjoja varjostavat lehdet pois, jotta reunus ei ala ruskistua valon puutteessa.

Mikko ja Mari ovat tarkkoja siitä, että kasvit täyttävät niille asetetut vaatimukset. Kaatuilevat liljat sekä hapsottavat laukat ovat saaneet lähtöpassit reunusten keskeltä, ja siirtouhan alla on nyt myös hopeanhohtoinen ohotanmaruna, jonka kasvupaikka on osoittautunut hieman liian varjoisaksi.

Huolella harkitun suunnittelun ja toteutuksen lisäksi muotopuutarhaa hellii suotuisa pienilmasto kaksikerroksisen talon ja koivikon välissä. Talvella kertyvä muhkea lumipeite on auttanut laventelien ja muiden arkojen kasvien talvehtimista.

Vaikka Kärjet arvostavat etupihansa väljyyttä ja avoimia näkymiä, he nykyään huomaavat viettävänsä mieluiten aikaa intiimissä muotopuutarhassa. Sen koristeellisista kasvikuvioista pääsee nauttimaan myös kodin sisältä, oleskelutilojen ja makuuhuoneiden ikkunoiden kautta.

– Muotopuutarhasta on tullut koko perheemme suosikkipaikka. Istuskelemme täällä usein ja ihailemme, miten hienosti viereinen koivikko toistaa puutarhan rytmiä. Graafisuus jatkuu maisemaan puiden valkoisissa rungoissa ja vehreässä lehväkatossa, Mari ja Mikko kuvailevat.