Loppumaton muutosleikki – sellaiseksi pedersöreläinen Maj Ahlvik kuvailee puutarhaharrastustaan.

– Puutarhani ei varmasti tule koskaan valmiiksi. Vaihdan jatkuvasti sekä kasvien että koristeiden paikkaa. Talvella katselen kesällä ottamistani valokuvista, että eijei, ei tämä ruusu olekaan hyvä tuossa. Päätän, että kun maa taas sulaa, se pitää heti siirtää, hän kertoo hymyillen.

Maj ja hänen miehensä Elis ovat asuneet Pedersören Ytteresseen rakentamassaan rinnetalossa parikymmentä vuotta. Taloa kehystävä Majn suunnittelema puutarha on muutaman vuoden nuorempi.

Se on ehtinyt kokea jo monta muutosta ja saanut lähes vuosittain ainakin jonkin uuden lisäyksen, esimerkiksi vanhoista ikkunoista ja ovesta rakennetun kasvihuoneen, jättikokoisen päiväunikeinun, luonnonkiviaskelmista muodostuvia kaartuvia käytäviä, graafisen pergolan poreammeineen sekä pulputtavan puron – kasveista puhumattakaan.

Puutarhan takaosaan piilotetulla työskentelyalueella istutusta odottaa vielä esimerkiksi ’Joseph Rock’ -sitruunapihlajan kookas taimi.

– Innostumme töissä aina yhdessä jostakin kasvista, ja sitten kaikki haluavat sellaisen itselleen. Sitruunapihlaja on juuri nyt yksi niistä.

Majta voi liioittelematta kutsua intohimoiseksi puutarhaihmiseksi, sillä hän työskentelee päivät puutarhurina ja puutarhasuunnittelijana. Pihatyöt eivät kyllästytä vapaa-aikanakaan, sillä kotona hän pyhittää joka viikko kolme tai neljä iltaa puutarhanhoidolle.

– Puutarhailtoina eniten aikaa menee kasteluun ja siistimiseen. Olen tarkoituksella istuttanut kasvit tiheään, jotta rikkaruohoille ei jäisi vapaita kasvupaikkoja. Onneksi usein jää aikaa myös kuljeskella, kuvata ja ihastella ympäriinsä.

Polveilevat istutusalueet laskeutuvat talon molemmin puolin puutarhan keskustaan, jossa sijaitsee virheettömän tasainen ja täydellisen pyöreä nurmikkoalue. Sen muoto toistuu puutarhassa sekä kasveissa että rakenteissa, jopa puutarhapatsaissa. Nurmiympyrän ulkokehälle Maj on sijoittanut viihtyisän tyylikkäitä oleskelualueita ja runsaita pensas- ja perennaryhmiä, joissa nyt heinäkuun alussa kukkii pioneja, kulleroita, kurjenpolvia, ruusuja, hortensioita ja kurjenmiekkoja.

Kuunliljat muodostavat pyöreitä ja reheviä lehtimättäitä, vihreänä kupolina kasvavan sateenvarjojalavan oksat riippuvat melkein maahan asti. Betoniseen kaivorenkaaseen istutetun pajun runko on letitetty koristeellisesti.

Osa kasveista on istutettu ruukkuun, varsinkin sellaiset, jotka eivät menesty talvea ulkoa. Maj kiikuttaa esimerkiksi kasvihuoneen edustalla kukkivan rungollisen hansaruusun kellariin. Hän ei suojaa mitään kasveja pakkasten varalle, mutta jänisverkot ovat tarpeen. Ilman niitä metsään rajautuvan puutarhan monet puutarhan herkut päätyisivät parempiin suihin.

Kasvillisuuden välissä multapintaa peittää siisti hakekerros. Kasvihuonetta lukuun ottamatta kaikki puutarhan rakenteet ja kalusteet ovat graafisen mattamustia tai -harmaita.

– Pidän puhtaista linjoista ja vaaleista kukkaväreistä. Punaista en halua tänne lainkaan. On muutenkin ollut vaikea sovittaa tiilenpunaista taloa ja kasveja yhteen. Sitten on helpompaa, kun yksi suuri toiveeni toteutuu ja saamme rapattua talon kauttaaltaan yhtä tummaksi kuin kivijalka on nyt. Haaveilen myös uudesta vesiaiheesta, mutta en ole vielä päättänyt, minne se tulee.

Oman puutarhan suunnitteleminen on Majn mielestä hyvin erilaista kuin asiakastyöt. Siellä voi kokeilla uppo-outojakin ideoita ja päähänpistoja, joiden toimivuudesta ei ole täyttä varmuutta. Mahdolliset virheratkaisut voi muokata kaikessa hiljaisuudessa uusiksi, kuten rinteeseen perustetun nurmikon, jota oli hankala leikata, tai puron, jonka hoitaminen osoittautui liian työlääksi.

– Tänä kesänä olen pannut merkille sen, ettei puutarhani ole kovin pikkulapsiystävällinen. Meillä on kaksi yksivuotiasta lastenlasta.

Vaikka Maj pitää huolen, että puutarha on kaikin puolin huoliteltu, sen yleisvaikutelma saa hänen mielestään olla silti vähän villi ja luonnonläheinen. Hoidetut alueet liudentuvat tontin laidoilla vähitellen mäntymetsään. Muut puutarhan alueet asettuvat nurmiympyrän ulommille kehille puolikaariksi, paraatipuolensa keskustaa kohti suuntautuneina.

Kauimmalla kaarella sijaitsevan kasvihuoneen ja nurmiympyrän väliin jää tilaa hyötytarhalle. Matalissa viljelykehikoissa ja lasilla peitetyissä lämpölavoissa kasvaa yrttejä, salaattiaineksia, lehtikaalia ja perunaa. Mansikat kypsyvät yhtä aikaa muutaman metrin päässä kasvavien metsämustikoiden kanssa, herukkapensaissa on vasta kalpeita raakileita.

Täälläkin kulkureittejä viimeistelee siisti hakekerros. Ilta-auringossa kylpevän kasvihuoneen edustalla hake vaihtuu kantikkaiksi betonilaatoiksi. Huoneen lämmössä tomaattien, chilien ja viikunapuun seurana kukkii ruusuja ja kesäkukkia. Tuntuu, että kasvihuoneen ovessa olevan kyltin teksti Vårt smultronställe – mansikkapaikkamme, on täyttä totta.