Meidän Talo

Unelma todeksi pienessä ranskalaiskylässä! Suska ja Nico kunnostivat 1600-luvun maatilan kodikseen ja tunnelmalliseksi majataloksi

Unelma todeksi pienessä ranskalaiskylässä! Suska ja Nico kunnostivat 1600-luvun maatilan kodikseen ja tunnelmalliseksi majataloksi
Suska Karjalainen jätti elämän New Yorkissa, kun hän tapasi puolisonsa Nicolas Prevot’n. Pariskunta päätyi 200 asukkaan kylään Lounais-Ranskassa, josta he löysivät täydellisen maatilan auringonkukkapeltojen keskeltä. Valtavan remontin jälkeen paikasta tuli sekä koti että työpaikka.
Julkaistu: 19.3.2021
– Jos joku olisi vielä New Yorkissa asuessani sanonut, että pian löydän itseni ja kotini ”keskeltä ei mitään” ranskalaiselta maaseudulta, olisin nauranut. Nyt tämä tuntuu kuitenkin ainoalta oikealta paikalta olla ja elää – vehreyden, hiljaisuuden ja karvaisten kavereiden keskellä, Suska Karjalainen sanoo.
Helsinkiläinen Suska Karjalainen lähtee vuonna 2010 vuorotteluvapaallaan kiertämään maapalloa. Markkinoinnin ja viestinnän ammattilainen päätyy matkallaan New Yorkiin ja ihastuu suurkaupungin sykkeeseen. Vuorotteluvapaa päättyy, mutta Suska päättää palata valtameren taakse.
Elämä asettuu uomiinsa New Yorkiin, josta Suska matkustaa tapaamaan siskoaan Sonjaa Djiboutiin, pieneen afrikkalaiseen valtioon Etiopian ja Somalian välissä. Lomamatkasta tulee eräänlainen käännekohta. Sukellusopettajana toimivan siskonsa kautta Suska tapaa ranskalaisen Nicolas Prevot’n. Sävähdyttävä kohtaaminen johtaa tiiviiseen sähköpostikirjeenvaihtoon New Yorkin ja Djiboutin välillä.
Orastavan suhteen alkumetrit otetaan vuoden kuluttua Suskan toisella matkalla Afrikan sarveen. 11 000 kilometrin välimatka ei pysty erottamaan rakastavaisia. Vuoden kestäneen etäsuhteen päätteeksi Suska muuttaa Nicon luokse ensin Djiboutiin, missä pari alkaa pyörittää menestyksekkäästi majoitustoimintaa. Pian elämä vie Suskan ja Nicon kuitenkin Ranskaan.
Tilan ensim­mäiset rakennukset ovat 1600-luvulta. Suska ja Nico haluavat säilyttää niin paljon vanhaa kuin mahdollista. Siniset ikkunaluukut olivat vuosikymmeniä vihreät, mutta jo kovin haalistuneet. Niihin löydettiin lopulta uusi väri paikalliselta kasvipohjaisia maaleja tuottavalta pienyrittäjältä.
Syksyllä 2015 pariskunta lähtee kiertämään eteläistä Ranskaa ja etsimään tilaa, jossa he voisivat toteuttaa unelmansa hyvän olon piilopaikasta. Auton mittariin kertyy neljän kuukauden aikana 25  000 kilometriä. Suska ja Nico ajavat katsomaan linnoja, maatiloja, myllyjä, taloja ja raunioita. Ennen kuin täydellinen paikka, satoja vuosia vanha maatila, avautuu auringonkukkapeltojen keskellä, pari on ehtinyt käydä 86 kohteessa.
Fauroux’ssa Lounais-Ranskassa sijaitseva tila saa nimekseen The Happy Hamlet, jonka moni yhdistää William Shakespearen Hamletiin. Nimi on kuitenkin monimerkityksellisempi; englanniksi hamlet tarkoittaa pientä kylää, jopa kyläpahasta – juuri sellaista, millainen The Happy Hamlet on ollut vuosisatoja. Aikoinaan usean maanviljelijäperheen kotina olleella maatilalla on tuotettu vuohenjuustoa.
– Valehtelisin, jos väittäisin, että olisimme ensi näkemältä tienneet, mitä kaikkea täällä voidaan tehdä. Täysin rempallaan olevassa tilassa oli silti jotain erityistä, ehkäpä se sielu, jota kovasti tavoittelimme suunnitelmissamme, Suska pohtii.
Vanhaan vuohi­talliin remontoitiin upea moni­toimi­sali, jonka vähä­inen kalustus mahdollistaa tilojen muunteluun tarpeen mukaan.
Vanha vuohitalli oli käytännössä täysin raunioina Suskan ja Nicon muuttaessa tiluksille. Remontointiin osallistui useita paikallisia artesaaneja lähes vuoden kestäneessä projektissa. Uusien omistajien iloksi alkuperäiset kattoparrut olivat säilyneet kunnossa.
Tallin sivussa sijaitsevan keittiötilan yhteydessä on erillinen ruokailuhuone, jonka lattia päällystettiin koristeellisilla marokkolaislaatoilla.
Maatilan remontoiminen kodiksi ja lomakohteeksi on ollut Suskan ja Nicon yhteinen projekti. Djiboutissa ollessaan he olivat kunnostaneet yhdessä ränsistyneestä merenrantatalosta vierastalon, joten pari luotti siihen, että yhteinen sävel löytyy myös tässä kunnostusurakassa.
Hamlet on kodin lisäksi hyvinvointikohde, jossa järjestetään ruokakursseja, jooga- ja hyvinvointiretriittejä sekä lukupiirejä. Tila muodostuu omasta kodista, vierastalosta, pienestä lähituotteita myyvästä putiikista, valtavasta tallista yhteistiloineen, lukuisista terasseista sekä uudesta ateljeesta, jota kunnostetaan parhaillaan toiseen vanhaan tallirakennukseen. Lisäksi ulkona on uima-allas, sauna ja 13 hehtaaria luontoa ympärillä.
Suska ja Nico ovat tehneet remonttia paljon itse, mutta tarvittaessa he ovat työllistäneet paikallisia ammattilaisia; muurareita, laatoittajia, kirvesmiehiä, putki- ja sähkömiehiä. Myös Suskan vanhemmat ovat olleet korvaamaton apu talkootöissä vieraillessaan tilalla pidempiä jaksoja.
Suomalaisena Suska on tottunut lakeihin ja asetuksiin, mutta pian remontin alettua hän huomasi Ranskan menevän reippaasti ykköseksi byrokratiassa. Toisaalta ranskalaisten tapa noudattaa sääntöjä poikkeaa suomalaisesta tunnollisuudesta.
– Meillä olisi jäänyt luonnonmukainen uima-allas rakentamatta, ellei kylän pormestari olisi ”unohtanut” antaa meille kielteistä rakennuslupapäätöstä, Suska naurahtaa.
Kielteinen päätös perusteltiin sillä, että uima-altaan olisi pitänyt olla muutama metri lähempänä olemassa olevaa rakennusta.
– Tahallisella unohduksella pormestari halusi puoltaa rakentamistamme. Täällä on ihmisillä uima-altaita pilvin pimein missä kelläkin.
Vihreän huoneen sänkyjen välisen tilan peitti aiemmin massiiviset puu­ovet. Ne siirrettiin talliin peittämään sähkötaulua, jolloin vierashuoneeseen saatiin lisää avaruutta.
Nico rakensi tilalta löytyneestä vanhasta tammesta ja ruostuneista pöydänjaloista allastason mustaan makuuhuoneeseen. Laattojen väritykset määrittävät huoneiden nimet; valkoinen, sininen, musta, vihreä ja turkoosi.
Onnellinen sattuma oli myös Sonja-siskon opiskelukaverin Eeva Katzin apu ja ammattitaito. Eeva on arkkitehti ja asuu lähistöllä ranskalaisen arkkitehtimiehensä kanssa. Suska ja Nico saivat Eevalta kunnostusprojektiin tarvittavaa ammattiapua.
– En ole koskaan itse opiskellut sisustamista tai arkkitehtuuria, mutta olen aina ollut kiinnostunut niistä, Suska kertoo.
Suskan kyky hahmottaa tilaa ja nähdä rakennusten potentiaali auttoivat visioimaan lopputulosta. Vanha, lähes raunioina oleva entinen vuohitalli olisi jäänyt monelta muulta remontoimatta.
– Eevan ammattitaito rakennuslupaa varten tarvittavien piirustusten tekemisessä oli korvaamatonta, kun hahmottelimme tallin tiloihin tarvittavia toimintoja retriittejä varten, Suska kertoo.
Ammattilaisen avusta huolimatta Suskasta oli mukavaa, että omat näkemykset säilyivät piirustuksissa, jolloin lopputuloskin tuntuu omalta.
– Hoidimme itse kaiken koordinoinnin. Siinä oli jo yksistään paljon työtä, sillä Ranskassa aika harvoin mikään menee niin kuin on sovittu, Suska muistelee.
Alusta asti oli selvää, että Suska ja Nico halusivat säilyttää niin paljon vanhaa kuin mahdollista. He molemmat tykkäävät nikkaroida ja fiksata vähän kärsineitäkin asioita. Tiettyihin toimintoihin he halusivat silti panostaa, kuten uusiin sänkyihin ja kylpyhuoneisiin, jotta vieraat viihtyvät.
Hamletin kasvimaalla viljellään valkosipulia, sipulia, perunaa, herneitä, papuja, punajuurta, salaattia, tomaatteja ja yrttejä.
Nico huolehtii tilan kasvimaista. Aluksi hän kokeili useampia lajikkeita, mutta päätyi lopulta supistamaan lajien määrää.
Lukupiiriläiset rentoutuvat riippumatoissa. Hamletin taikaa on kiireetön yhdessäolo.
Vierastalon huoneet ovat kaikki erivärisiä, ja sävymaailma määräytyy kylpyhuoneiden marokkolaisten sementtilaattojen mukaan. Suska ihastui lähikylässä toimivan liikkeen laattavalikoimaan niin, että osti laatat ennen kuin kylpyhuoneita oli edes piirretty. Moderneissa suihkutiloissa on vastapainona säilytetty alkuperäisiä puisia kattoparruja tai allastasoksi on kunnostettu vanha pöytä.
Suska on ennen kaikkea esteetikko. Tyylilajit ovat toissijaisia siinä vaiheessa, kun hän näkee jotain kaunista. Hän kuvaileekin tyyliään sallivaksi ja paikalliset brocantet eli kirpputorit ovat hänelle tavarataivaita. Suska alkoi käydä kirppareilla jo ennen kuin huoneita pystyi sisustamaan. Kun kalustamisen aika tuli, talliin oli kertynyt jo melkoinen varasto esineitä.
– Kaikki huonekalut ja pikkupurnukatkin ovat löytäneet hyvin paikkansa. Saan valtavasti iloa siitä, jos voin antaa jollekin hylätylle esineelle tai huonekalulle uuden mahdollisuuden, Suska pohtii.
Hamletin tavarat eivät ole ainoastaan ranskalaisilta kirpputoreilta, vaan joukossa on suomalaista käyttödesignia, astioita ja tekstiilejä. Kotia on myös sisustettu Suskan ja Nicon aiempien kotien aarteilla.
Nico vastaa uima-altaan huollosta ja sitä ympäröivästä kasvillisuudesta. Vieraiden on mukava pulahtaa virkistäytymään altaaseen.
200 asukkaan Fauroux’n kylän yhteisöllisyys on tullut tutuksi Suskalle ja Nicolle. Naapurit piipahtavat kylään kutsumatta ja apua saa aina tarvittaessa.
– Alussa tuntui, ettei toivoisi kenenkään tulevan, kun joku homma on pahasti kesken. Mutta opimme kyllä nopeasti, että tauot ja varastetut hetket ovat ihan parhaita, Suska pohtii.
Nykyisin pariskunta viettää usein illanistujaisia naapureiden ja ystävien kanssa.
Suurien suunnitelmien kanssa kylään muuttanut pariskunta sai asukkaat epäilemään.
– Kyläläisistä ulkomaalaisten asiakkaiden houkutteleminen retriittiin tänne periferiaan on kuulostanut epärealistiselta, Suska kertoo.
Skeptisistä asenteista huolimatta moni paikallinen on kuitenkin jälkikäteen iloinnut siitä, että Suska ja Nico ovat saaneet yritystoiminnan pyörimään. Alueen pienyrittäjistä, joilta Hamlet ostaa tuotteita ja palveluita, on tullut myös Suskan ja Nicon ystäviä.
Tallin päädyssä on suuri terassialue, josta aukeaa upea näköala laakson yli. Illallisen lomassa voi ihailla kaunista auringonlaskua.
Hamletin vieraille tarjoillaan maukkaita aterioita ja juomia, jotka valmistetaan joko oman tilan tai lähituottajien raaka-aineista.
Illan pimetessä tynnyri­saunan ikkunasta voi ihailla upeaa tähtitaivasta vuoden­ajasta riippumatta.
Kun vierastalo ja yhteistilana toimiva talli saatiin valmiiksi, oli aika avata ovet vieraille. Kesä 2017 aloitettiin retriittitarjonnalla. Suomi tuntui testimarkkinana luontevalta, koska Suskalla oli valmiina verkosto upeita ohjaajia. Retriittivieraita ja -ohjaajia on tullut Suomen lisäksi muun muassa Amerikasta, Kanadasta, Englannista, Norjasta ja Sveitsistä.
– Hamlet on nykyään monipuolinen hyvinvointikeskus. Meidät ovat löytäneet jo useat erilaiset tahot; yritykset, hääparit ja polttariporukat, Suska kertoo.
Asiakkailta saatu palaute kertoo siitä, että asioita on tehty oikein ja suurella sydämellä.
– Hamletissa on joku taika, joka tuntuu viehättävän hyvin erilaisiakin ihmisiä.
Suska pitää tärkeänä sitä, että he pystyvät tarjoamaan puitteet, joissa on hyvä ja helppo olla.
– Miten vähän hyvinvointiin itse asiassa tarvitaan; lepoa, aurinkoa, maukasta ruokaa ja hyvää seuraa sekä rauhaa ja vehreää luontoa, Suska summaa.
Hamlet ei ole koskaan valmis. Se on seikka, joka tuntuu viehättävän vieraitammekin.
Suska kertoo olevansa onnekas, että on aina mennyt fiiliksen mukaan ja seurannut vaistojaan. Hän on asunut Helsingin lisäksi Berliinissä, Rotterdamissa, Moskovassa, Prahassa, New Yorkissa ja Djiboutissa.
– Uskon, että juuri siksi oli niin helppoa vaihtaa suurkaupungit maaseudun rauhaan. Ehdin nähdä ja kokea paljon, en tietenkään kaikkea, mutta itselleni riittävästi, Suska pohtii.
Suska teki ympäristön vaihdoksen siinä vaiheessa, kun kaupunkien syke ja kiireisyys eivät olleet vielä ehtineet kuluttaa häntä puhki.
– Hämmästelen toisinaan, kuinka paljon paremmalta ratkaisulta maaseudulle muutto tuntuu nyt kuin silloin päätöstä tehdessä. En voisi kuvitella olevani muualla. Hamletissa on kaikki, koti ja työ, Suska pohtii.
Nico on kotoisin Les Ardennesista Belgian rajalta. Hän on kuitenkin asunut yli puolet elämästään ranskankielisessä Djiboutissa, minne hän lähti nuorena kehitysyhteistyöprojektiin. Kun muutto Ranskaan tuli ajankohtaiseksi, oli selvää, että maaseutu on myös hänen valintansa.
Suska ja Nico arvostavat sitä, että maaseutuasuminen mahdollistaa ympäristöystävällisen elämäntavan. Oman kasvimaan ja kanalan lisäksi Hamletin tilalla kasvaa aiempien asukkaiden istuttamia hedelmäpuita; omenoita, päärynöitä, persikoita, aprikooseja, kirsikoita, luumuja, viikunoita, oliiveja ja pähkinöitä. Sadosta nautitaan joko suoraan puusta tai sitten hedelmistä valmistetaan hilloja ja mehuja.
Hamletin, virallisesti Garyksi kutsutun maatilan, myyjät eivät osanneet mainostaa puutarhan upeaa hedelmäsatoa.
– Toki on selvää, ettei tällaista kohdetta pelkästään hedelmäpuiden vuoksi osteta, Suska sanoo.
Ranskalaisten elämäniloa ihaileva Suska toivoo, että Hamletin välitön ilmapiiri välittyy vierailijoille. Hän kuitenkin korostaa, että paikan tunnelma syntyy jokaisesta kävijästä, ei vain isäntäparista.
– Jokainen, joka meillä viipyy, jättää oman jälkensä. Koen, että positiivinen energia näkyy ja tuntuu niin seinien sisällä kuin ulkopuolella. Olemme siitä kiitollisia, Suska summaa.
Kommentoi »