Yli 40 vuotta sipulikukkaistutuksia suunnitellut Jacqueline van der Kloet tietää, miten tulppaaneista saa monivuotisen ilon – ja miten istutuksista saa luonnollisen näköiset

Kun kolme ystävystä päätyi vallien suojaamalle, käytöstä poistuneelle linnoitusalueelle, he tiesivät löytäneensä täydellisen paikan unelmiensa toteuttamiseen. Yhdessä maisemasuunnittelua opiskelleet Jacqueline van der Kloet, Stan Gall and Niek Roozen halusivat paitsi muuttaa asumaan Vecht-joen varrella sijaitsevalle paikalle, myös perustaa sinne pienen taimiston ja puutarhan, joka poikkesi Hollannissa siihen aikaan vallinneesta muodollisemmasta tyylistä. Englantilaisista puutarhoista vaikutteita saanut vehreä keidas valmistui vuonna 1986 ja sai nimekseen De Theetuin, Teepuutarha.

Sirokukkaiset, viehkeästi kaartuvat tulppaanit sopivat istutusalueiden luonnolliseen ilmeeseen. ’Jacqueline’- ja ’Mariette’-liljatulppaanien kanssa kasvaa tuoksukurjenpolvia, jaloakileijaa ja kivikkokäenminttua. Rakennusta käytetään työtilana ja arkojen kasvien talvetukseen.

Jacquelinella on erillinen alue, missä hän testaa uusia lajikkeita paikallisten tulppaanintuottajien pyynnöstä. Hän antaa palautetta muun muassa siitä, miten kestäviä lajikkeet ovat. Tällä hetkellä testissä olevat lajikkeet kukkivat jo kolmatta vuotta.

Vuonna 1875 rakennetusta ammusvarastosta tehtiin tunnelmallinen teehuone, jossa tarjoillaan myös lounasta.

Weespin kaupungissa, aivan Amsterdamin kyljessä sijaitsevan puutarhan perusdesign on pysynyt samanlaisena alusta asti. Istutusalueilla on tapahtunut muutoksia ja parhaat kasvit löytyneet kokeilujen kautta. Yleisölle avoin mallipuutarha on kooltaan vain 1 000 neliötä, mutta se on suunniteltu taitavasti vaikuttamaan kokoaan suuremmalta.

– Puutarha ei avaudu yhdellä katsomalla. Se pitää kiertää ja kokea, kuvailee Jacqueline.

Keskiosassa näköyhteyden muualle puutarhaan peittää tuijien rajaama soikea alue, joka sulkee sisäänsä solisevan vesiaiheen ja istuskelupaikan. Tunnelma on käsinkosketeltavan rauhallinen. Tuijat on leikattu epäsymmetriseen aaltoilevaan muotoon. Vaikka puutarha on tarkkaan suunniteltu, myös sattumalla on sijansa.

– En ehkä olisi valinnut kasveiksi tuijia, mutta saimme ne ystävältä lahjaksi. Yhtenä talvena lumi painoi ne alas tähän muotoon. Pidin aaltoilevista linjoista ja ryhdyin leikkaamaan niitä niin, että muoto säilyisi.

Koska puutarhan istutussuunnitelma oli Jacquelinen käsialaa, paikasta tuli hänen käyntikorttinsa: sinne hän saattoi kutsua asiakkaita tutustumaan hänen istutustyyliinsä.

Puutarhaan kuljetaan lehtopyökkikaaren alta. Helposti siemenistä leviäviä lemmikkejä tapaa ympäri pihaa. Vasemmalla maata peittää tuoksukurjenpolvi, sen takana kasvaa mantelityräkki Euphorbia amygdaloides var. robbiae. Narsissien aika on jo suurimmaksi osaksi ohi, mutta oikealla kukkii vielä valkoinen ‘Sailboat‘. Vasemmalla takana erottuvat tuijahuoneen lainehtivat muodot. Jacqueline on kirjoittanut puutarhasta myös kirjan A year in my garden.

Tuijilla rajatulle alueelle voi vetäytyä täydelliseen rauhaan. Pehmeät, vihreät seinät sulkevat ulos värien kirjon, ja äänimaisema koostuu veden solinasta ja lintujen laulusta. Vesiaiheen reunat on muurattu kierrätystiilistä, jotka ovat peräisin vanhasta myllystä. Tuijien ja vesiaiheen välissä on sorakaistale, joten sen ympäri pääsee kävelemään.

Ystävykset halusivat kaareutuvat ja mahdollisimman luonnollisen näköiset polut. Pohjan he loivat kivimurskasta ja hiekasta, päälle he lisäsivät ohuen kerroksen soraa. Kolmen neljän vuoden välein poluille lisätään uutta soraa. Lisäksi niiden reunat pitää putsata siementaimista joko käsin tai polttimella. Pyöreähkö pieni pensas tuijahuoneen sisäänkäynnin edustalla on koisi Choisya ternata ‘White Dazzler’. Edessä oikealla kukkii kultatyräkki.

Vaikka Jacquelinen ensirakkaus olivat perennat, hän on erikoistunut sipulikukkiin. Hän on tehnyt pitkän uransa aikana sipulikukkien istutussuunnitelmia lukuisiin puutarhoihin Hollannissa ja maailmalla, esimerkiksi Keukenhofiin, Martha Stewartin New Yorkin kodin puutarhaan ja yhteistyössä Piet Oudolfin kanssa Chicagon Lurie Gardeniin.

Jacqueline on halunnut tuoda tulppaanit osaksi luonnonmukaisempaa istutustyyliä, mikä näkyy hyvin huhtikuisessa Teepuutarhassa.

Hän on tullut tunnetuksi tavastaan ripotella tulppaanit penkkeihin. Käytännössä sipulit heitetään istutusalueelle ja istutetaan siihen, mihin ne putoavat.

– Silloin tulppaanit eivät ole könttänä, vaan jotkut niistä ovat lähekkäin, toiset eivät. Tuloksena on luonnollinen vaikutelma, selittää Jacqueline.

Jacqueline käyttää paljon värejä, mutta jokaisella istutusalueella on omat päävärinsä: puutarhassa on kelta-oransseja, puna-valkoisia, vaaleanpuna-valkoisia, vaaleanpuna-violetteja ja varjossa valkoisia alueita.

Muotoonleikatut pensaat ja monirunkoiset puut tuovat kontrastia ja korkeutta rennosti rönsyäville istutusalueille. Vaaleankeltaista ’World Friendship’ -darwinhybriditulppaania löytyy pihasta useasta kohtaa. Etualan punakukkainen tyräkki on 'Firecracker’. Sen seurana kasvaa kaksivuotista seposiipiputkea, jouluruusua ja lehtoesikkoa. Ystävältä saatu David-patsas sijoitettiin kurkkimaan hauskasti pyökkiaitojen yli. Aita rajaa Jacquelinen ja muiden asukkaiden yksityispihat mallipuutarhasta.

Jos Jacquelinen pitää valita suosikkitulppaani, se on ’Leo’. Kiehtovan lajikkeen terälehdet ovat kuin saksilla leikatut. Darwinhybridi kukkii Teepuutarhassa vuodesta toiseen. Aiemmin lajiketta oli vaikea saada käsiinsä, mutta nyt sitä voi löytää hollantilaisista nettikaupoista.

Jacqueline ei yleensä suosi isokukkaisia tulppaaneja, mutta ‘Overdam’-tupaskastikan kavereina nekin sopivat luonnonmukaiseen ilmeeseen. Keltainen darwinhybridi ‘Jewel of Spring’ ja valkea Fosteriana-Ryhmän ‘Purissima’ ovat luotettavia kukkijoita.

Kun Jacqueline ystävineen piti paikalla taimistoa, tällä alueella myytiin puutarhakoristeita ja ruukkuja. Sen jälkeen alueelle istutettiin kasveja, jotka pärjäisivät suuren pyökin alla: tuoksukurjenpolvea, liriopea, haisujouluruusua ja englanninunikkoa. Sipulikukista alueella loistavat keväisin tähtisahrami ja helmililja, syksyllä kaukasiansyyssahrami ‘Conqueror’. Kaikki sipulikukat leviävät siementämällä.

Kerroksellisuutta puutarhaan tuovat monirunkoiset puut. Niistä monet ovat pensaita, kuten aurinkoisen seinustan 'Royal Purple' -punaperuukkipensaat. Jacqueline leikkaa niiden alaoksat kahdesti vuodessa. Veistoksellisen tyräkin (Euphorbia characias subsp. wulfenii) limenvihreä sopii täydellisesti ‘Bud Light’ -liljatulppaanien, pitkävartisten ‘World of Friendship’ -darwinhybridien ja joka puolelle pihaa siementävien esikoiden vaaleankeltaisten kukkien kanssa.

Vuosikymmenien mittaan Jacqueline on istuttanut puutarhaan tuhansia tulppaaneja, mutta enää hänen ei tarvitse sitä tehdä. Samat, tarkkaan valikoidut tulppaanit kukkivat vuodesta toiseen, eikä hän koskaan nosta sipuleita maasta.

Hänellä on selvät vinkit tarhureille, jotka haluavat kasvattaa tulppaaneita monivuotisina: Ensinnäkin maan pitää olla läpäisevä, jotta sipulit eivät mätäne. Jacqueline on parantanut savipohjaisen puutarhansa maata sekä hiekalla että kompostilla. Istutettavien lajien ja lajikkeiden tulee olla oikeita (esimerkiksi darwinhybridejä), ja sipulit kannattaa istuttaa syvälle, noin 15–20 senttiin. Yksi tärkeimmistä asioista on napsaista kukkineet kukat pois mutta malttaa jättää lehdet ja varret kuihtumaan rauhassa, jotta tulppaani voi kerätä niiden kautta sipuliinsa voimia seuraavan vuoden kukintaa varten.

’Peppermint Stick’ on Jacquelinen mukaan uusi tuttavuus monelle puutarhassa vierailevalle. Hänestä italiantulppaanin herkkä ilme on ihastuttava. Lajike on myös yksi puutarhan luotettavimmista tulppaaneista: kukinnasta saa nauttia vuodesta toiseen.

Perennavalinnoissa on otettu huomioon se, että ne peittävät kuihtuvat sipulikukat vehreän runsautensa alle. Hyviä, aikaisia kasveja tähän tarkoitukseen ovat Jacquelinen mukaan vaikkapa rotkolemmikit, imikät, akileijat ja kurjenpolvet. Taustalla kohoavat vallit, jotka kiertävät koko puutarhaa ja kertovat paikan historiasta linnoituksena. Nyt valleilla laiduntavat lampaat. Niillä on myös paikallisen hunajantuottajan mehiläispesiä.

Kiinanhelmipensas Exochorda racemosa kasvaa ruukussa vuoden ympäri. Meillä se viihtyy maassa vyöhykkeillä I–II, pohjoisemmassa pikkupensasta voi kasvattaa ruukussa ja talvettaa sisätiloissa. Pensaan kaartuvat oksat ovat uskomattoman kauniit.

Tähtihyasintteja kukkii puutarhan laidalla laajana mattona.

Koiranhammas on veikeä ilmestys.

’World Friendship’ -darwinhybriditulppaanit ihastuttavat muun muassa puutarhan sisäänkäynnin luona.