Tulikorissa räiskyy tuli, ja rusokirsikka hehkuu taustalla punaisena. Lempeä syystuuli kahisuttaa puiden lehtiä ja häivyttää liikenteen äänet etäälle. Maisemasuunnittelija Eva Wuiten modernissa puutarhassa näkymät ovat rauhalliset ja juuri sopivasti rennot.
Kun Eva Wuite ja hänen miehensä Sakari Kotka muuttivat omakotitaloonsa Espoossa vuonna 2004, Eva halusi luoda taloa ympäröivälle 700 neliön tontille selkeät linjat istutuksille.
– Istutusalueiden sisällä saa sitten olla rentoutta ja jopa vähän villiäkin tunnelmaa. Rakennetun ja luonnonmukaisen kohtaamisesta syntyy silmää hiveleviä kontrasteja.
Istutuksissa yhdistyvät monipuolisesti perennat, pensaat ja puut. Selvät rajaukset ryhdistävät istutusalueita. Koristeheinät tuovat luonnollista tuntua ja keventävät kokonaisuutta.
– Kasvien olemus, kasvutapa ja lehtien muodot luovat puutarhassa vuoropuhelua. Haluan leikitellä erilaisilla muodoilla ja vihreän sävyillä ennemmin kuin kukilla. Syysvärit ovat tärkeät.
Valaistuksella saa maiseman näkyviin.
Evan mielestä parhaita syysvärejä on muun muassa rusokirsikalla, tuurenpihlajalla, mongolianvaahteralla, mantsurianjalopähkinällä ja katsuralla. Myös saarnivaahtera, grönlanninhanhikki ja pikkutöyhtöangervo saavat hyvän ruskavärityksen.
Vaaleat kasvit valaisevat varjoisia paikkoja. Pallohortensian kookkaat kukinnot erottuvat vihreydestä ja näkyvät etäälle hämärässäkin. Varjoisassa puutarhassa tai katvealueella valkoiset kasvit ovat hyvä valinta, vinkkaa Eva, joka tunnustautuu valkoisten kukkien ystäväksi.
– Valolla on minulle tärkeä merkitys. Talvella horisontti katoaa eli emme näe kuin naapureiden valot. Valaistuksella saa maiseman näkyviin, ja taulu jatkuu sisältä ulos.
Evan puutarhassa on metrin korkuisia pollarivalaisimia, joka on yleensä Etelä-Suomen talvessa riittävä korkeus, jotta lumi ei peitä valaisinta. Pollarit kiertävät taloa kuuden metrin välein, jotta valoa on sopivasti mutta ei liian räikeästi. Matalammat, 40 senttiä korkeat valaisimet jäävät talvella lumen alle mutta tuovat valoa pimeään syysaikaan ja tuovat esille kasvillisuutta.
Valaistuksen merkitys korostuu pohjoisen vähässä valossa. Eva neuvoo, että on oikeastaan kolme syytä valaista ulkoalueita: Vaarallisten paikkojen ja kulkuväylien valaisu parantaa turvallisuutta. Valolla voi korostaa kauniita kohtia, kuten kasveja, kiviä, puunrunkoja, kivimuuria tai vaikka ruukkuja. Tällöin valokeila suunnataan alhaalta ylös tai ylhäältä alas. Kolmanneksi valolla on psykologinen vaikutus.
– Voimme paremmin, kun ympärillämme on valoa. Ei ole todellakaan sama, mitä ulkona valaisee. Valaistuksella tulee olla kohde, on se kulkureitti, kasvi tai rakenne. Usein näkee, että valaistaan ilmaa. Elävä tuli tuo valoa mutta ennen kaikkea tunnelmaa.
