Lähes yhdeksänkymppinen Maija rakastaa kevätpihansa villin vapaata kukintaa: ”Olen sipulikasvien nöyrä palvelija”
Maijan yli viisikymmentä vuotta vanha puutarha Helsingissä peittyy huhtikuussa sinililjojen, kevättähtien ja lumikellojen sinivalkoiseen mattoon. Toukokuussa vuoroon pääsevät tulppaanien, narsissien ja keisarinpikarililjojen lämpiminä hehkuvat värit. Puutarhanhoidossa Maija arvostaa helppoutta: ”Puutarha hoitaa itse itseään.”
Lähes yhdeksänkymppisen Maijan puutarha Helsingissä on kukkinut villisti jo vuosikymmeniä. Puutarha sai alkunsa, kun Maijan eläkeikää lähestyvät vanhemmat rakensivat talon lounaisrinteessä olevalle tontille vuonna 1968. He ehtivät hoitaa puutarhaa 13 vuotta, minkä jälkeen taloon muutti Maijan perhe.
Maija on alusta saakka halunnut kunnioittaa vanhempiensa uurastusta ja vaalia heidän istuttamiaan kasveja hedelmäpuista perennoihin ja sipulikukkiin.
– Olen varma, että vanhempani arvostaisivat puutarhaa ja pitäisivät kukkamerestä. En ole halunnut tehdä pihassa mitään radikaalia, mutta isoja puita on jouduttu kaatamaan, hän sanoo.
Vuosien mittaan talon alapiha on muuttunut askel askeleelta runsaammaksi ja vapaamuotoisemmaksi. Kukat ja luonnonkasvit ovat vallanneet aina vain enemmän tilaa, ja kukkapenkit ovat laajentuneet toisiinsa kiinni.
– Puutarha hoitaa itse itseään. Kasvit valitsevat seuralaisensa ja kasvavat sekaisin.
”Puutarha hoitaa itse itseään. Kasvit valitsevat seuralaisensa ja kasvavat sekaisin.”
Kompostimulta toimii pihan ainoana maanparannusaineena ja lannoitteena, kalkitusaineeksi riittävät joukossa olevat kananmunankuoret. Maija on vakuuttunut, että omalta pihalta kertyvästä aineksesta koostuva kompostimulta on erityisen hyväksi kasveille.
– Siinä taitaa olla juuri sopivaa pieneliöstöä.
Maijan mielestä yllätyksellisyys, epäonnistumiset ja myös luopuminen liittyvät puutarhaan. Vanhat kasvitutut riittävät pitämään mielenkiintoa yllä. Myös hyönteisten ja muiden eläinten seuraaminen on tullut Maijalle aina vain tärkeämmäksi.
– Perhoset, kimalaiset ja muutkin hyönteiset nauttivat puutarhan kukista. Linnut, rusakot ja uusin tulokas metsäkauris käyvät pihan seisovassa pöydässä.
puutarhan alkukevään sinivalkoinen värimaailma juontaa juurensa yli 50 vuoden takaiseen aikaan, jolloin Maijan äiti siirsi vanhasta kotipihastaan tänne idänsinililjaa, kevättähteä, puistolumikelloa ja kevätkelloa eli kevätlumipisaraa. Nyt sipulikukkien meri peittää ison osan rinnetontista.
– Vanhat sipulikukat tuntuvat olevan kiitollisempia kuin uudet. Ne ovat kestäneet kaikenlaiset säät ja tottuneet ilmastoon, Maija myhäilee.
Vanhempien aikana kevätkukkijoita kasvoi vain pienellä alalla. Kasvit alkoivat levitä, kun Maija ryhtyi hoitamaan puutarhaa ja levittämään kompostimultaa sinne tänne.
Luonnonmukaisuus ja helppohoitoisuus ovat Maijalle siisteyttä tärkeämpiä arvoja.
– Sipuli- ja mukulakasvit ovat kylväytyneet kompostin mukana ja saaneet levitä täällä vapaasti. Olen niiden nöyrä palvelija. Kuljen täällä polkuja pitkin enkä mene kukkamereen.
Maijalla ei ole varsinaisia lempikasveja, hän nauttii puutarhan kokonaisuudesta ja vuodenkierrosta. Kukin kasvi on hänestä hyvä juuri sellaisena kuin se on: sinivuokko tuttuna kasvina jo hänen lapsuudestaan, kevät- ja lumikellot kainosti ja suloisesti nuokkuvien kukkiensa ansiosta ja keltavuokko metsäisen tontin alkuperäisenä nostalgisena kukkijana.
Eri aikaan kukkivat sipulikukat vaativat kärsivällisyyttä nurmikonleikkaajalta, sillä lehtien kuihtuminen vie pitkälle kesään. Lakastuvat kasvustot kuuluvat Maijan mielestä puutarhaan yhtä lailla kuin kukinta-aikakin. Puutarhan luonnonmukaisuus ja helppohoitoisuus ovat hänelle siisteyttä tärkeämpiä arvoja.
– Huhtikuun sinivalkoisessa ajassa on parasta, kun se tulee itsestään, minun mitään tekemättä. Se tuntuu joka vuosi yllätykseltä.
keltaiset sävyt valtaavat alaa toukokuussa, kun muun muassa kevätesikot, vuohenjuuret, narsissit ja tulppaanit avaavat kukintonsa. Korkeimmalle muiden yläpuolelle kohoaa keisarinpikarililja, jonka muhkeat kukinnot hehkuvat heleänkeltaisina illan vastavalossa.
Keltainen väri on saanut pihalla jalansijan kuin itsestään, ilman suunnittelua.
– Olen kirkkaiden ja iloisten värien ystävä. Mitään muuta selitystä väriteemalle ei ole.
Jotta kokonaisuus säilyisi levollisena, Maija välttää yhtenäisiä laajoja ja vahvoja väripintoja. Siksi loistavan keltainen kevätvuohenjuuri saa kukkia mosaiikkimaisina tuppaina siellä täällä yhtenäisen massan asemasta.
Toiston lisäksi keltaisen värin voimaa pehmentävät sen lähivärit punainen ja oranssi.
– Haluan istutusten olevan sekavärisiä, Maija selittää.
Oranssin ja punaisen leimua kukkamereen tuovat tulppaanit, joiden sipulit on istutettu jo vuosia sitten. Uusien sipulien hankkimisen ja maasta nostamisen asemasta Maija antaa niille kasvurauhan.
– Pieni sivusipuli kasvattaa seuraavana vuonna yhden lehden, toisena vuonna lehtiä saattaa olla jo kaksi, ja kolmantena vuonna tulppaani voi jo kukkia.
Maija arvostaa tavallisia ’Apeldoorneja’ ja muita darwinhybridi-tulppaaneja, joiden pitkävartiset kukat yltävät perennojen yläpuolelle.
Kirkkaiden värien leiskunta jatkuu puutarhassa koko kesän, kun pionit, päivän- ja tiikerililjat sekä nauhukset avaavat kukintojaan toinen toisensa perään.
