Kotivinkki

Käsityöhuoneiden onnelliset omistajat Maija ja Kati esittelevät ”naisluolansa” – ”Perheeni kunnioittaa huonettani ja ymmärtää, että se on tehty minua varten”

Käsityöhuoneiden onnelliset omistajat Maija ja Kati esittelevät ”naisluolansa” – ”Perheeni kunnioittaa huonettani ja ymmärtää, että se on tehty minua varten”
Maijan ja Katin omat huoneet on omistettu heidän intohimolleen. Oma tila kotona rakentaa aikuisen identiteettiä ja auttaa jaksamaan paremmin.
Julkaistu: 3.6.2022

Kaikki alkoi vaatekomerossa. Kun Maija Männistön esikoinen syntyi vuonna 2010, Maijan valokuvausta harrastava puoliso näp­si ensihetkistä läjäpäin kuvia. Tuore äiti halusi tallentaa ihanat muistot kansien väliin ja kiinnostui skräppäyksestä eli leike­kirjojen tekemisestä.

Teipit, liimat, paperit ja muut askarteluvälineet veivät kuitenkin tilaa pienessä kaksiossa, joten Maija raivasi pois puolet vaatteistaan ja perusti askartelupisteen vaatekaappiin.

– Isäni rakensi sinne pöydän, jonka ääreen vedin pienen jakkaran. Säilytystilaa sain, kun ripustin oven sisäpuolelle koukkuja, joissa roikkui pussukoita, Maija kertoo.

Sittemmin perhe on kasvanut ja kodit vaihtuneet, mutta skräppäystilasta Maija on halunnut pitää kiinni. Vuosien varrella askartelua varten on remontoitu paikka muun muassa vaatehuoneesta. Perhe osti nykyisen kolmikerroksinen rintamamiestalonsa noin kuusi vuotta sitten, koska se täytti ehdottoman kriteerin: oma huone askartelulle.

Ylimpään kerrokseen makuuhuoneiden viereen syntyi avonainen tila, josta Maija, 39, muokkasi riemunkirjavan askartelijan mekan. Voimalausekortteineen, värikkäine tauluineen ja koriste-esineineen tila erottuu muuten skandinaavisen mustavalkoisesti sisustetusta kodista kuin karkki.

– Rakastan pastellivärejä. On ihanaa, että tänne voin ostaa sellaisia asioita, joita en halua laittaa olohuoneeseeni, sanoo Maija.

”Ystäväni sanoi kerran, että kunpa hän inspiroituisi asioista yhtä paljon kuin minä. Tavaramääräni herättää varmaan ihmisissä hämmästelyä, mutta haluan jakaa askartelun ilosanomaa”, Maija Männistö sanoo.

Niitä on kodeissa, kellareissa, piharakennuksissa ja autotalleissa. Toiset ovat tavarapaljouksineen kuin kangaskauppojen takahuoneita, toisissa on vain kirjahylly ja nojatuoli. Yksi valtasi ylimääräisen huoneen eron myötä, toinen rakennutti pihaan kokonaisen hallin.

Yksi asia kuitenkin yhdistää kaikkia tiloja: näissä harrastehuoneissa määräävät naiset.

– Perheeni kunnioittaa askarteluhuonettani ja ymmärtää, että se on tehty minua varten, Maija Männistö sanoo.

Kuluttajaekonomian tutkija Sirpa Uimosen mukaan harrastehuone voi olla naiselle tärkeää reviiriä kotona. Huoneen sijaan reviiriä voi olla myös vaikkapa huonekalu: lapset tietävät, että äitiä ei saa häiritä, kun hän istuu tietyllä nojatuolilla. Reviirin avulla kotona voi irrottautua arjen paineista ja heittäytyä offline-tilaan, jossa ei ole jatkuvasti tavoitettavissa.

– Irtiottoa voi tarvita esimerkiksi jatkuvista ulkopuolisista aikataulupaineista. Joskus sitä voi kaivata myös ihmisistä, kun esimerkiksi pikkulapsiperheessä syntyy kuormitusta ja kaipaa omaa aikaa, Uimonen sanoo.

Kati Kivisaari jakaa kuvia luomuksistaan Instagramissa tilillään @upendobywallaroo.

Psykologina työskentelevä Kati Kivisaari, 55, tietää tilanteen. Kun hänellä on ollut rankka työpäivä, hän kipuaa portaat omakotitalonsa yläkertaan. Sieltä löytyy hänen kaksi ompeluhuonettaan, joissa vaatesuunnittelua harrastava Kati viihtyy joka päivä. Silloinkin kun käsitöihin on vaikea tarttua, Kati menee huoneisiin vain katselemaan.

– Hipelöin kankaita, ihailen kauniita printtejä ja mietin, mitä mistäkin tekisi. Korvien välissä ei leikkaa mitään eikä idea välttämättä lähde lentoon, mutta voin sulkeutua ajatusmaailmaani ja vain olla siellä, Kati sanoo.

Myös Maija Männistölle harrastehuone tuo vasta­painoa ihmisläheiseen kätilön työhön ja sosiaalisiin harrastuksiin.

– Anna itsestäni työvuoron aikana kaiken, ja lisäksi meillä on iso työyhteisö, jossa puhutaan paljon. Siksi on ihanaa, että tämä on minun maailmani, jossa on kyse hiljentymisen taidosta. Täällä saan vain olla ja mennä inspiraation mukana.

”Huoneen rauhassa voi tuoda sellaista minää ja omia taitoja, joita muut eivät välttämättä näe.”
Tutkija Sirpa Uimonen

Intohimoon uppoutuminen voi viedä mielikuvituksen uusiin ulottuvuuksiin. Huoneen rauhassa saa vaikka hetken olla joku toinen.

– Silloin esiin voi tuoda sellaista minää ja omia taitoja, joita muut eivät välttämättä näe, sanoo tutkija Sirpa Uimonen.

Kati Kivisaaren mielikuvitusleikissä huone muuntuu putiikiksi, johon kuka tahansa voi poiketa hypistelemään. Putiikki voisi sijaita missä tahansa: Ghanassa tai ehkä Pariisissa. Kati kuvittelee mielessään keskusteluja, joita kävisi asiakkaiden kanssa näiden elämästä. Psykologin taitojaan hyödyntäen Kati osaisi nopeasti kertoa, millainen vaate asiakkaalle sopii.

Hän hullaantui vuosia sitten afrikkalaisista kankaista, ja niitä alkoi kertyä kotiin satoja metrejä. Hetkeksi Kati perusti harrastetilan ystävän tyhjillään olleeseen yksiöön, mutta kaipasi siellä kotiin.

Yksiöstä kankaat kannettiin pihan saunarakennukseen, mutta kapat olivat muiden tiellä eikä luovuus syttynyt.

– Tilassa täytyy olla tietty fiilis, jotta siellä pystyy tekemään, Kati kertoo.

Rappuset johtavat yläkertaan Kati Kivisaaren ompeluhuoneisiin ja toimivat myös vaihtuvana näyttely­tilana. ”Joko perheen iloksi tai kauhuksi”, Kati sanoo.

Kun lapset alkoivat muuttaa pois kotoa, äiti otti pikkuhiljaa vapautuneet tilat käyttöönsä. Vain nuorimmainen lapsi asuu vielä huoneessaan, mutta Katilla on jo suunnitelmia sitäkin varten.

– Taistelen omatuntoni kanssa, että kehtaanko vallata koko yläkerran.

Tilaa tarvitaankin, sillä Katilla on kolme ompelu­konetta, neljä mallinukkea, maalauksia, kirjoja ja lehtiä. Ja tietysti sänky, jossa levähtää.

Nykyisten huoneiden oikea tunnelma on kauniin valon ja talon äänien ansiota. Kati Kivisaaresta on mukava kuunnella alakerran touhuja suunnittelun ja ompelun lomassa. Hänen on välillä helppo poiketa perheen luo laittamaan ruokaa, eivätkä keskeytykset haittaa.

– Lapset voivat aina tulla kysymään tai ihmettelemään. He ovat myös kaikkein tiukimpia kriitikoitani.

”Olen aina sanonut, että minäaika kunniaan. En ole vain äiti ja vaimo, vaan myös Maija.”
Maija Männistö

Myös Maija Männistö haluaa skräppäyksen lomassa olla läsnä lapsilleen. Hän viehättyikin nykyisestä talosta juuri siksi, ettei työtilassa ole seinää. Siihen on helppo vetäytyä vaikka silloin, kun lapset valmistautuvat lähistöllä yöpuulle. Hän pitää kuitenkin tärkeänä, että on kotona muutakin kuin äiti.

– Olen aina sanonut, että minäaika kunniaan. En ole vain äiti ja vaimo, vaan myös Maija.

Kati Kivisaari pyrkii hyödyntämään eri roolejaan asiakkaan kohtaamisessa.

– Olen käyttänyt luovaa puoltani työssäni koulun oppilaiden kanssa. Olen psykologi, mutta myös taiteilijaminä tulee mukaan. Se on hirmu hienoa, hän sanoo.

Maija Männistö teki itsestään leikekirjan sivun syntymäpäivänsä kunniaksi. Kun askartelutila alkoi loppua kesken, Maijan puoliso rakensi huoneeseen saarekkeen kahdesta Ikean Kallax-hyllystä.

Käsityöihmiset tietävät, että materiaaleja kertyy helposti valtavia määriä. Niitä tungetaan kaappien perälle, sängyn alle ja sekalaisiin säilytyskoreihin.

– Aikaisemmin kaikki askartelutarvikkeet olivat pahvilaatikossa, ja vaati hirveästi työtä löytää tarvittavat asiat ennen työhön ryhtymistä, Maija Männistö sanoo.

Harrastehuoneen saatuaan hän on käyttänyt viikkoja siihen, että kaikki löytyy helposti käden ulottuvilta. Jokaiselle kynälle, paperiarkille ja glitteripurkille on mietitty paikkansa. Tosin aina kun Maija hankkii uuden työvälineen, pitää järjestys kiepauttaa ympäri.

– Yksi osa paperiaskartelua on tavaroiden katselu. Nautin siitä, että saan järjestellä asiat nätisti ja vain istua ihastelemassa niitä, Maija sanoo.

Välillä askartelutarvikkeet saavat jäädä levälleen. Parasta omassa huoneessa onkin, että keskeneräiset luomukset voi levitellä ympäriinsä häiritsemättä muita.

”Sekasotku voi olla tapa rentoutua. Jos muuta kotia joutuu koko ajan pitämään siistinä, on helpottavaa, kun yhden alueen järjestyksestä saa määrätä yksin.”
Tutkija Sirpa Uimonen

Sirpa Uimosen mukaan sekasotku voi myös olla tapa rentoutua. Jos muuta kotia joutuu koko ajan pitämään siistinä, on helpottavaa, kun yhden alueen järjestyksestä saa määrätä yksin.

– Siivoamisen sijaan voi keskittyä siihen, mikä on mukavaa ja mielekästä, Uimonen sanoo.

Harrastus voi myös olla prosessi, joka kesken ollessaan näyttää sotkulta. Esimerkiksi Kati Kivisaari jakaa projektin vaiheet pinoihin, joka ulkopuolisen mielestä voi näyttää kaaokselta.

– Huoneesta lähtiessä voi vain laittaa oven kiinni.

Aiemmassa kodissa Maija Männistö jakoi harraste­huoneen puolisonsa kanssa, mutta nykyään mies askartelee elektroniikan parissa autotallissa. Myös Kati Kivisaaren puolison harrastetila löytyy autotallista.

Sirpa Uimonen huomasi tutkimuksessaan, että kodissa arvostetaan itsemääräämisoikeutta.

– Naisten harrastehuoneissa oman elämän voi ottaa haltuun, eikä kukaan määrää tekemisestä tai suorittamisesta, hän pohtii.

Sama pätee Uimosen mukaan myös miehiin. Miehille oma harrastehuone voi jopa olla ainoa paikka, jossa heillä on kodin suhteen päätösvaltaa. Esimerkiksi sisustuksen valitsevat usein naiset. Oma ”luola” voikin olla kahden aikuisen perheessä molemmille identiteetin rakentamisen ja esittämisen paikka, johon on valittu juuri itselle tärkeät esineet, kuten valokuvat ja huonekalut.

Oleellista on, että aikuiset tukevat toinen toisensa harrastuksia, vaikka ne vaativat tilaa, aikaa ja rahaa. Puolisoiden käsissä on syntynyt esimerkiksi ruokapöytä, johon Kati Kivisaari mahtuu levittämään kaavat, ja Maija Männistön huoneen askartelusaareke.

– Perheelle askarteluni on itsestäänselvyys. Olen parempi vaimo ja äiti, kun voin tehdä jotain, mikä tuo hyvää mieltä, Maija sanoo.

Maija Männistön kädenjälkeä löytyy Instagramista tililtä @maimakings ”Ihmiset saattavat pyöritellä silmiään, kun kerron askartelevani. Kun ohjaan heidät katsomaan Instaani, he toteavatkin, että vau”, Maija sanoo.

Instagramissa Maija Männistö on törmännyt moniin amerikkalaisiin kotiäiteihin, joilla on oma huone skräppäystä varten. Omassa tuttavapiirissä huoneita on kuitenkin vähän, joten usein Maija levittää yläkerran aulaan pöydän ja kutsuu kaverit tonkimaan aarteitaan.

Tilanne saattaa kuitenkin olla muuttumassa. Etätöihin siirtyminen on saanut monet muuttamaan isompaan asuntoon tai remontoimaan nykyiseen lisä­tilaa. Kaikille oma harrastehuone ei silti ole mahdollinen, eivätkä monet sellaista kaipaakaan. Sirpa Uimosen mukaan omaa reviiriä voi olla myös esimerkiksi kesämökki tai kakkosasunto. Toisaalta harrastehuone voi löytyä myös jostain ihan muualta. Esimerkiksi joihinkin kirjastoihin voi mennä ompelemaan.

– Tilat, jotka olivat ennen kodin sisällä, ovat siirtyneet sen ulkopuolelle, kuten julkisiin olohuoneisiin, Uimonen sanoo.

Maija Männistö tietää kokemuksesta, että oma soppi harrastukselle ei vaadi montaa neliötä. Harrastuksen vaatimat tavarat voi asetella vaikka pyörillä liikkuvaan kärryyn, jota voi kuljettaa kotona tarpeen mukaan eri huoneisiin. Huoneeseensa hän on saanut säilytystilaa muun muassa vessaan tarkoitetusta metallikorista.

– Juuri luovat ratkaisut ovat minusta ihania, hän sanoo.

Yksi kääntöpuoli harrastustilassa kuitenkin on: kun puitteet ovat kohdillaan, tuotoksia syntyy valtavasti. Kati Kivisaarelle on kertynyt rekkikaupalla vaatteita, joista on iloa hänen lapsilleen, ystävilleen ja joskus myös muille kiinnostuneille. Maija puolestaan lahjoittaa askartelutarvikkeita tutuille ja tuntemattomille.

Oma harrastehuone alkaa silti kiistatta olla valmis. Siksi Maijalla on haave:

– Olisi ihanaa suunnitella askarteluhuone jollekin ja päästä jakamaan näitä ideoita.

Juttua varten on haastateltu myös tutkija Maarit Sireniä Itä-Suomen yliopistosta. Hän on tutkinut koteja sekä kotien sisustusta ja esineitä itsensä toteuttamisen ja oman identiteetin tuottamisen välineinä.

MAINOS - SISÄLTÖ JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN
Tee itse Molla Millsin suunnittelema kesälaukku! Osta tarvikepaketti Meillä kotona -kaupoista
SISÄLTÖ JATKUU
Kommentoi »