”Puutarha on osa hyvän elämän konseptia”, sanoo kirjailija ja sisustusarkkitehti Maaretta Tukiainen, joka harrastaa puolisonsa kanssa tulppaaneja

Puutarhakuume valtaa Maaretta Tukiaisen jo alkuvuodesta. Hänen on pakko tehdä sille heti jotain, vaikka omassa puutarhassa ei näkyisi vielä elonmerkkejä.

– Yleensä teen quick fixin heti, kun puutarhamyymälöissä tulevat ensimmäiset sipulikukat myyntiin. Pidän niitä puolikylmällä kuistilla tai, jos ei ole pakkasta, niin rappusilla. Ja välillä roudaan sisälle, hän kertoo.

Nyt kevät on kuitenkin päihittänyt talven, ja se saapui lopulta ennen näkemättömällä voimalla. Puutarhan kaikki erilaiset hedelmäpuut puhkesivat kukkimaan yhtä aikaa. Se on Maaretan mielestä ihme, koska yleensä ne kukkivat perätysten.

Perennapenkeissä vuorossa ovat kirjopikarililjat, narsissit ja tulppaanit. Ne ovat kuin Maaretan ilta-auringossa paistattelevan kukkahovin ylväitä kuninkaallisia.

Maaretta näki ensimmäisen kerran kevään koittavan puutarhassaan Helsingin Tapanilassa parikymmentä vuotta sitten.

Markus rakensi puutarhamajan lasi-ikkunoista. Maaretta nimittää sitä ystävyyden taloksi. Sinne kokoonnutaan viettämään iltaa ystävien kanssa tai vain kahdestaan.

Maaretta näki ensimmäisen kerran kevään koittavan puutarhassaan Helsingin Tapanilassa parikymmentä vuotta sitten. Oli toukokuu, ja hän oli tullut asuntonäytölle puolisonsa Markus Freyn kanssa. Aurinko leikki kirsikkapuun valkeissa kukissa, mutta muuten talon takana sijainnut puutarha oli villiintynyt ”rytö”.

Maaretasta ja Markuksesta tuli paikan uudet omistajat. Vanhan puutalon remontointi vei kuitenkin aluksi heidän kaiken huomionsa, ja puutarha hiipi elämään paljon hitaammin. Maaretta oli töissä tv-kanava Subilla kanavajohtajana, ja kiireen keskellä puutarha oli kuin henkireikä. Hän ryhtyi muovaamaan sitä pala kerrallaan.

Puutarha saavutti nykyisen muotonsa viitisen vuotta sitten. Markus sai valmiiksi käytävien kiveykset, ja nyt jämpti kivipolku johdattelee pääportilta syvemmälle puutarhaan. Leveät perennapenkit kiertävät tontin reunoja ja talon vierustoja, ja keskellä on avoin viheriö. Istuskeluryhmiä on useita, jotta auringon lämmöstä löytyisi aina levähdyspaikka.

’Gudoshnik Double’ on kerrottu, myöhään kukkiva tulppaanilajike. Näyttävä kukka tuo mieleen pionin.

Puutarhan keskellä on avoin viheriö istuskelupaikkoineen. Tulppaaniruukun takana on kukintaansa vielä pidättelevä valkoinen runkosyreeni.

Vanha kirsikkapuu kukkii runsaasti. Sen juurella kasvaa kirjo- pikarililjoja ja nuppujaan kypsytteleviä ukkolaukkoja.

Nykyisin Maaretta on kirjailija. Viime vuonna häneltä ilmestyi jopa kaksi puutarhakirjaa. Kasvun tarina on lukukirja, joka kertoo puutarhataiteen kulttuurihistoriasta Maaretan omien elämäntarinoiden siivittämänä. Sen pari on täytettävä havaintokirja Kasvun vuosi, jonka avulla lukija voi tehdä havaintoja luonnosta ja pohdiskella oman elämänsä kulkua.

Markus suunnitteli kirjojen ulkoasut ja piirsi kasvien ja eläinten kuvia. Havaintokirjan kanteen hän maalasi valkoisen tulppaanin nupun, jonka vihreäsuoniset rimpsuterälehdet ovat kärjestä raollaan. Lukukirjan tulenpunainen tulppaani on sen sijaan räväyttänyt liehuvat terälehtensä hulppeasti auki.

Puutarhan kasteleminen on Maaretalle tärkeä rituaali. Nyt tulppaaneista ovat kukassa punertavan sävyiset ’Apricot Pride’ ja ’La Belle Époque’. Keltainen darwinhybriditulppaani kukki puutarhassa jo talon oston aikaan.

Maaretta istutti syksyllä ’Carnaval de Nice’ -tulppaaneita myös ruukkuun. Veijo-puutarhatonttu seikkailee Markuksen kuvittamana myös pariskunnan Kasvun vuosi -tehtäväkirjassa.

Tulppaanit ovat pariskunnan yhteinen harrastus. Niitä kasvaa puutarhassa yksinkertaisia ja kerrottuja, ja joka syksy sipuleita hankitaan myös lisää. Maaretta kertoo, miten he yksitellen poimivat niitä puutarhaliikkeen avolaareista.

– Se on ihana hetki, kun syksyllä päästään ”karkkikauppaan”. Sekoamme niillä hyllyillä.

Tulppaanit ovat Maaretalle kuin taiteilijan paletti, jolla hän luo puutarhaansa erilaisia väriläiskiä. Nyt kukassa on oikea superherkku: ’La Belle Époque’. Sen maalauksellisissa terälehdissä on himmeää roosaa, violettia ja aprikoosia, ja joskus pyöreät terälehdet taittuvat päistään lempeästi kuin luppakorvat. Maaretta istutti niitä puutarhaansa ranskalainen paronitar Béatrice Maurice Ephrussi (1864–1934) mielessään.

Maaretta kertoo kirjassaan siitä, miten paronitar rakennutti Villa Ephrussi de Rotschild -nimisen huvilan ja sitä ympäröivän yhdeksän puutarhan keitaan 1900-luvun alussa. Maailmansotaa edeltänyttä ajanjaksoa kutsutaan nimellä Belle époque, ja vierailu paronittaren museoksi muutetussa valtakunnassa Ranskan Rivieralla viipyi Maaretan mielessä pitkään.

’La Belle Époque’ -tulppaanin terä- lehdissä on uskomattoman hienovarainen sävykirjo.

Kasvien värit ja muodot kiehtovat Maarettaa, jolla on myös sisustusarkkitehdin koulutus. Hän tekeekin istutuksista tarkkoja värisuunnitelmia. Toisiinsa sointuvissa väreissä eli väriharmonioissa on Maaretan mukaan tärkeää huomioida kokonaisuus: se, mitä on yhtä aikaa näkyvissä, oli se sitten kasveja tai puutarhan kiinteitä rakenteita.

Maaretalla aikaisten tulppaanien kanssa kukkivat samaan aikaan esimerkiksi onnenpensas, idänsinililjat ja hedelmäpuut. Siksi hän valitsi niihin sointuvia valkoisia, sitruunankellertäviä ja oranssinpunaisia tulppaanilajikkeita.

Keltainen kevätvuohenjuuri yhdistyy liiloihin yksinkertaisiin ’Candy Prince’ -tulppaaneihin. Penkissä sijaitsee myös rakkaan, jo edesmenneen perheenjäsenen Kerttu-koiran hauta.

Talon seinustalla kasvavat tulppaanit kuuluvat sävyiltään puutarhan kirkkaimpiin. Ne ovat puutarhan Maarettaa edeltäneeltä ajalta.

Puutarhakirjojen kirjoittaminen syvensi Maaretan suhdetta puutarhaan. Se opetti, miten monenlaisia merkityksiä ja ulottuvuuksia sillä voi olla. Tärkeimpiä asioita hänelle ovat kauneus, läsnäolo, vuodenaikojen läheisyys ja jatkuva muutos.

Toistaalta puutarha edustaa Maaretalle myös pysyvyyttä. Pihan puut ovat seisseet samoilla sijoillaan jo vuosikymmeniä, ja yksi komeimmista on vanha koivu. Maaretta kertoo, että tänä keväänä oli hieno hetki, kun punarinta lauloi sen oksalla, ja hän seisoi puutarhassa Markuksen kanssa kaulakkain katselemassa sitä.

Maaretta pitää kuitenkin vanhan koivun kuntoa silmällä. Vääjäämättä lähestyvä puunkaato surettaa jo etukäteen.

– Emme ole vielä raaskineet luopua, hän sanoo.

Puutarha toimii Maaretalle myös taiteellisena ja filosofisena luovuuden lähteenä. Hänen mielestään se on osa hyvän elämän konseptia. Voisiko puutarhan hoitoa onnistumisineen ja epäonnistumisineen ajatella myös itämaisen filosofian tapaan mielen harjoituksena?

– Ehdottomasti. Se on nimenomaan harjoitus.

Maaretan lempivuorokaudenaika puutarhassa on ilta. Silloin vaahteroiden ja tammien lehvästöt siivilöivät ja pehmentävät valoa kauniisti.