Viherpiha

Maalaispiha voi näyttää myös tältä! Heinikko muuttui häikäisevän hienoksi puutarhaksi

Maalaispiha voi näyttää myös tältä! Heinikko muuttui häikäisevän hienoksi puutarhaksi
Tanskalaisten Hans Sattrupin ja Keld Nielsenin laaja puutarha on lumoava sekoitus perinteistä maalaispuutarhaa, moderneja elementtejä ja yllätyksiä. Aiemmin taloa ympäröi miehenkorkuinen heinikko ja tontilla kasvoi vain rivistö omenapuita.
Julkaistu: 4.11.2020

Hunajaiset ja kukkaiset tuoksut leijuvat tasaväkisen vahvoina lämpimässä ilmassa Hans Sattrupin ja Keld Nielsenin kotitalon aurinkoisella etupihalla. Syysleimujen ja ruusujen kukinta on elokuussa parhaimmillaan heidän laajassa puutarhassaan Møn-saarella eteläisessä Tanskassa.

Idyllisen Ålebækin pikkukylän hiljaisuuden rikkovat vain keltaisen kivitalon takaa kantautuva kanojen leppoisa kotkotus sekä vähän väliä ohi rullaavien polkupyöräilijöiden kellojen kilahdukset. Jylhistä rantakallioistaan tunnettu Møn on kesäaikaan suosittu matkailukohde etenkin pyöräilijöiden keskuudessa.

Hans ja Keld leikkaavat osan syysleimujen kasvustosta alkukesällä matalaksi, jotta ne kukkivat tavallista myöhempään. Näin he saavat nauttia leimujen kukinta-ajasta mahdollisimman pitkään.
Polut halkovat kasvimaata geometrisesti. Korkeaksi kasvava, Tanskan oloissa monivuotinen pronssifenkoli röyhyää puksipuureunusten yli. Suomessa laji on yksivuotinen.

– Kun tapasimme, aloimme heti haaveilla isosta maatilasta, jossa koko perheemme voisi asua. Ensin meillä oli jonkin aikaa puolikas maatilasta vuokralla, kunnes vuonna 1988 löysimme tämän unelmiemme paikan, Hans muistelee.

– Viimeksi pari päivää sitten meidän molempien lastenlapset, kolme ja viisi kappaletta, olivat kaikki samaan aikaan täällä. Silloin ei ollut näin rauhallista, Keld naurahtaa.

Ensimmäiset vuodet Hans ja Keld asuivat ja työskentelivät Kööpenhaminassa ja remontoivat Mønin suurta taloa kellon ympäri viikonloppuisin ja loma-aikoina. Taloa ympäröi miehenkorkuinen heinikko. Sen lisäksi suurella tontilla kasvoi vanhastaan vain rivistö omenapuita. Puutarha alkoi muotoutua pala palalta, kun pariskunnalla alkoi lopulta riittää aikaa myös ulkotöihin.

Keld ja Hans ovat kasvattaneet kaikki puutarhansa puksipuut yhden talon seinustalta löytyneen pensaan pistokkaista.

Tyyli oli alusta asti selvä. Hansin ja Keldin mielestä vanhaan maalaistaloon kuuluu ehdottomasti maalaispuutarha. He halusivat kuitenkin tehdä siitä oman modernin tulkintansa.

– Puutarhasta tuli yhteinen intohimomme. Minä olen enemmän kiinnostunut koristetarhasta ja isommista linjoista, Keld hallitsee hyötytarhaa. Emme koskaan toteuta mitään sellaista, josta vain jompikumpi pitää. Suunnittelemme kaiken yhdessä, ja sitten minä teen piirrokset työn toteuttamista varten, arkkitehtina ja kaupunkisuunnittelijana työskennellyt Hans kertoo.

– Kummallakaan meistä ei ollut juuri mitään kokemusta puutarhanhoidosta. On ollut hienoa oppia yhdessä, kuinka tämä maa toimii, mitkä kasvit tänne sopivat ja mitkä eivät. Kaksikymmentä vuotta sitten maa oli kovaa savea, mutta olemme onnistuneet muokkaamaan siitä pehmeämpää kompostin avulla, Keld kehuu.

Kasvimaan päädyssä on yksi puutarhan monista oleskelupaikoista. Sitä reunustaa ihanasti tuoksuva laventeliaita.
Syyssyrikän eli buddlejan tuoksuvat kukat houkuttelevat loppukesällä päiväperhosia. Suomessa tämä puuvartinen laji voi suojaisalla paikalla talvehtia II-vyöhykkeellä saakka.
Kasvimaan puksipuuaidan ja polun välissä kasvaa matalia sitruunatimjamimättäitä. Niiden tuoksu on voimakas ja raikas.
Huvimaja näyttää leijuvan niityn keskellä. Kierrätysikkunoista valmistetun huvimajan esikuvana oli Potsdamin Sanssoucin kesähuvilan itämainen paviljonki. Sitä ympäröivä niitty leikataan matalaksi muutaman kerran kesässä.

Møn-saaren maalaispuutarhat ovat perinteisesti olleet hyvin käytännöllisiä ja melko yksinkertaisia. Etupihan paraatipaikalle istutettiin runsaasti kukkivia perennoja ja ruusupensaita niin, että ne ilahduttivat oman talon väen lisäksi myös kylätien kulkijoita sekä taloon saapuvia kyläilijöitä. Valtaosa tiluksista varattiin kuitenkin hyötykasveille ja eläimille.

Vihannekset olivat entisaikaan niin tärkeitä perheen ruokataloudelle, että hyötytarha sijoitettiin puutarhan parhaaseen paikkaan etelään päin. Pihan laitamille istutettiin lehtipuita, joiden tehtävänä oli pysäyttää Tanskan alavia maita pitkin lähes herkeämättä pyyhkivää tuulta.

Hansin ja Keldin puutarha kumartaa syvään monille perinteille: Puiden suojaaman puutarhan eteläpuolella avautuu suuri kasvimaa, ja etupihan syysleimujen sähäkimmät värit loistavat kirkkaina talon sivuttavalle kylätielle asti. Hansille niiden makea tuoksu on ollut tärkeä lapsuudesta lähtien.

– Elokuu on minulle yhtä kuin syysleimut. Tiedän, että leimut tai ruusutkaan eivät ole juuri nyt kovin muodikkaita kasveja, mutta perinteisinä maalaispuutarhojen lajeina ne kuuluvat ehdottomasti tänne.

Perinteisiin puitteisiin harkitusti yhdistellyt persoonalliset piirteet ovat kuitenkin se taika, joka tekee Hansin ja Keldin maalaispuutarhasta niin kauniin ja kiehtovan. Sellaiset kuin sievä huvimaja, joka näyttää leijuvan ilmassa niityn yläpuolella, tai säntillisesti saksitut puksipuureunukset, jotka siellä täällä saavat linnun, pallon tai ruukun muodon.

Iloisen kirjavina kukkivien isoäidinkasvien väritykitystä keventävät virtaviivaiset koristeheinät ja komealehtiset kuunliljat. Omenatarhassa kypsyvän sadon rinnalla kukkii puiden oksille kiivenneitä jalokärhöjä. Pienin puutarhassa asuvasta kolmesta siilistä viipottaa pensaiden kätköstä juoma-astialle. Hans ja Keld ovat asetelleet juomapaikkoja eläimiä varten talon jokaiselle nurkalle.

Kasvimaan linjat on lainattu geometrian oppikirjasta, mutta kurpitsojen, tsinnioiden, pronssifenkolien ja latva-artisokkien rehevät kasvustot rönsyävät ja kurkottelevat villinä niiden yli. Puutarhassa vapaasti vaeltava ja vilkkaasti keskenään jutusteleva lähes kolmenkymmenen kanan parvi vain korostaa satumaista tunnelmaa.

Kärhö kiipeilee korkeuksiin.
Leikatun puksipuuaidan suojissa kasvaa jättiverbenoita, kehäkukkia, iisoppeja, mangoldeja ja kosmoskukkia. Talon edustalla on mustaherukkapensaita.
Puutarha on sekoitus villiä ja hallittua.
Hansin ja Keldin latva-artisokkasato on niin runsas, että he jakavat siitä myös majataloa pitävälle naapurilleen. Latva-artisokka talvehtii puksipuureunuksen suojassa.

– Meitä viehättää valtavasti villin ja hallitun välinen kontrasti. Rakenteet ovat tärkeitä, ne ovat kuin maalauksen kehys. Niiden avulla voi ohjata katseen tiettyyn suuntaan tai antaa sen levätä, Hans selvittää.

Vastakohdilla leikittely näkyy puutarhassa esimerkiksi rennolla kädellä maalatuissa rönsyävissä perennaryhmissä ja niiden ryhdikkäiksi muotoilluissa reunuksissa tai huvimajan ympärillä valtoimenaan kasvavalla niityllä, jota halkovat lyhyeksi ajellut, selvärajaiset nurmipolut. Näkymiä ja kulkureittejä rajaavat taidokkaasti muotoillut likusteriaidat. Hans leikkaa ne kolme kertaa kesässä, jotta niiden muodot säilyvät aina yhtä selkeäpiirteisinä.

– Puutarhamme on todellisuudessakin noin kymmenen kertaa suurempi kuin perinteiset maalaispuutarhat. Olemme yrittäneet saada sen tuntumaan vielä suuremmalta jakamalla tilan moneen huoneeseen. Pidämme yllätyksistä, ja näin puutarhaa ei näe kerralla. Voimme vaihdella tunnelmia huoneesta toiseen ilman, että kokonaisuudesta tulee sekava.

Hans trimmaa puutarhahuoneita rajaavia likusteriaitoja kolme kertaa kesässä. Etualalla vasemmalla kukkii syysleimuja ja oikealla ’Spitfire’-ruostekukkia.
Leikatut likusteriaidat rajaavat näkymiä.

Hans ja Keld vuokraavat Airbnb:n kautta yhtä makuuhuonetta maatilallaan: airbnb.fi/rooms/1788469.

3 kommenttia