Eeva ja Hannu muokkasivat pajuryteiköstä satumaisen kauniin luontopuutarhan – ”Sammalet ovat minulle rakkaimpia”
Eeva ja Hannu Saine ovat muokanneet entisen autiotontin kosteasta notkelmasta tunnelmallisen osan puutarhaa, jonne luonnonkasvit ja sammalet ovat tervetulleita. ”Aloitan päivän täällä. Jos en aamulla pääsekään kierrokselle, tuntuu että jotain puuttuu”, sanoo Eeva.
Uskaltaako sinne edes mennä, Eeva Saine ajatteli uuden kodin laitamilla alavalla maalla olleesta epämääräisestä ja kosteasta ryteiköstä, jossa kasvoi heinää ja pajukkoa. Talvella alue tulvi vettä. Nyt, noin 40 vuotta myöhemmin, sama alue on Eevan lempipaikka.
– Aloitan päivän täällä. Jos en aamulla pääsekään kierrokselle, tuntuu että jotain puuttuu.
Eeva ja hänen puolisonsa Hannu rakensivat itse suunnittelemansa talon 1980-luvun alussa Sarkkilanjärven rannalle suurelle tontille, joka oli ollut autiotilana kymmeniä vuosia. Kun taloa lähempänä olevat alueet oli raivattu ja rakennettu avaraksi puutarhaksi, Saineet alkoivat hiljalleen tutkia ja karsia pajuryteikköä. Ehkä sillekin olisi jotain käyttöä. Ainakin puutarhan laita-alueella olisi hyvin tilaa risuille, joita suurelta ja puustoiselta tontilta kertyy paljon joka vuosi.
– Sehän on se syy, miksi koko alue alun perin lähti kehittymään. Aloimme vuosikausia sitten täyttää risukolla niitä paikkoja, joihin vesi jäi seisomaan. Seuraavaksi olemme kasanneet risujen päälle lehtiä ja heinää. Se on hidas prosessi, Eeva kuvailee.
Alueen keskelle ruopattiin lampi, jonne Eeva ja Hannu siirsivät toisesta metsälammesta ruutanoita, mutta kaikki muut muutostyöt on tehty hellästi ja ilman sen kummempaa työsuunnitelmaa.
Mikä: Eevan ja Hannun luontopuutarha Ikaalisissa
Vyöhyke: III
Koko: Koko tontti 2 ha, kosteikkoalue 2000 m²
Maa: Kosteaa ja soista metsänpohjaa
Erityistä: Kiehtova yhdistelmä luontoa ja rakennettua puutarhaa
Pohjatöiden jälkeen Eeva on enimmäkseen seurannut kärsivällisesti, mitä luonnonkasveja uusille alueille ilmestyy. Hän on kirjannut muistiin jokaisen tunnistamansa uuden lajin. Vuosien mittaan niitä on kertynyt kymmenittäin. Esimerkiksi kissankellot, valkovuokot, puna-ailakit, suo-orvokit, vanamot ja ketunleivät ovat mieluisia tulokkaita.
– Rönsyleinikkikin on täällä todella ihana, vaikka puutarhan puolella se on minusta viheliäinen rikkakasvi. Myös korte kuuluu suosikkeihini, koska se tekee niin ihanan tunnelman. Sammalet ovat minulle kuitenkin rakkaimpia. Pidän niiden puolia heiniä vastaan.
Eevalla on pieni viikate, jonka kanssa hän kiertää ajoittain puutarhaa ja ottaa valikoiduista paikoista pois heiniä. Juuri muuta hoitoa puutarha ei kaipaa.
Varsinkin alkuaikoina paikalle saattoi pölähtää pujoja ja nokkosia, mutta sellaiset Eeva karsii visusti pois. Hän haluaa pitää kasvuston matalana ja herkkänä. Itsestään ilmestyneiden kasvien lisäksi Eeva on heitellyt joukkoon mieluisten luonnonlajien siemeniä, kuten lehtoakileijaa, ja siirtänyt omasta metsästä hiirenporrasta, kotkansiipiä ja pieniä sammalten muruja, jotka ovat hiljalleen kasvaneet isommiksi tuppaiksi. Pystyyn kuolleet puut ovat saaneet jäädä paikoilleen ja muuttua lahopuupökkelöiksi.
Sammalet ovat minulle rakkaimpia. Pidän niiden puolia heiniä vastaan.
Vaikka tulvien tai muuten hankalien talvien jäljiltä osa kasveista aina katoaa ja menetykset harmittavat, Eeva ajattelee, että se on luonnonvalintaa. Hän ei halua väkisin pakottaa mitään kasvia asettumaan tietylle paikalle. Ne pärjäävät, jotka pärjäävät.
– Tiedän, että jotkut sammalet eivät tykkää, kun ne saavat lehtimassaa päälleen. Eivät ne jaksa sieltä enää nousta, mutta enhän minä voi mennä tuonne haravoimaan. Mieheni tykkää ajaa nurmikkoa, minä töpöstelen mieluummin täällä villimmällä puolella.
Vuosien työn tuloksena syntynyt luonnonläheinen alue on Eevan mielestä jotakin luonnonsuojelualueen ja hoidetun puutarhan välimaastosta. Portin pieleen istutetut keijunkukat ja kuunliljat sekä peremmälle puutarhaan lisätyt siperiankurjenmiekkojen ja päivänliljojen tapaiset luonnonläheiset perennat ovat harkittuja jälkiä ihmisen läsnäolosta.
Kuvataiteilijana pitkän uran tehneelle Eevalle puutarha on kokonaisvaltainen elämys, joka tarjoaa virkistys- tai lepohetken aina kun hän sellaista kaipaa. Puutarha on hänestä parhaimmillaan joka päivä. Kymmenien linnunpönttöjen ansiosta puissa soi loputon linnunlaulu keväästä juhannukseen. Telkkä on jokavuotinen asukas, mutta lammella käy myös sorsia. Joskus sinne laskeutuu haikarakin. Toistakymmentä vuotta Saineiden kesäasukkaina majaillut pihakurkipari kulkee täällä polkuja pitkin ja napsii nokkiinsa sammakoita.
Tyynessä metsälammessa on Eevan mielestä aivan oma vireensä, ja veden heijastukset ja sen pinnalla leikkivät sadepisarat ovat inspiroiva näky. Lammen rannalla odottaa pieni jolla.
– On aika jännä tunnelma katsella puutarhaa veden tasalta. Sitä pitäisi tehdä useammin. Olen yrittänyt säilyttää ja korostaa tämän paikan salaperäisyyttä, sillä sellainen luonto minusta on.
Juttua on muokattu 10.11.2025: Lisätty tietolaatikkoon koko tontin koko.
