"Näin joitakin vuosia sitten netissä kauniit kissalapaset ja päätin tuosta noin vain neuloa ne ystävälleni. Se oli ihka ensimmäinen kirjoneule­projektini. Kun olin saanut lapaset puikoille, tajusin heti, että voisin yhtä hyvin suunnitella kuvion itsekin. Seuraavat ­lapaset kehitin itse, ja ne päätyivät ensimmäiseen kirjaani.

Monet neulesuunnittelijat ovat neuloneet koko ikänsä. Itse aloitin melko tyhjästä. Olin oppinut oikean ja nurjan silmukan kaltaiset perusjutut koulussa, mutta muuten siirryin enemmän tai vähemmän suoraan neule­kirjan tekoon.

Uusien mallien suunnittelu on konkreettista ajatustyötä. Mietin, minkälainen kuva voisi toimia lapa­sessa tai sukassa ja teen paljon luonnoksia. Pidän yöpöydän laatikossa paperia ja ryhdyn joskus luonnostelemaan mallia keskellä yötä idean pälkähdettyä päähäni. Yleensä käytän kuitenkin tietokoneohjelmaa.

Minulla on suunnitellessa vain yksi kriteeri: sympaattisuusvaatimus. Kuvan täytyy herättää jonkinlainen reaktio ovat sukat sitten söpöt, hauskat tai karmivat. On haaste saada kuvattua hahmo tunnistettavasti, saati sitten herätettyä jokin tunne 30 silmukkaa leveässä tilassa. Siihen kuitenkin aina pyrin. Omista malleista onkin todella palkitsevaa saada innostunutta palautetta. Silloin tiedän onnistuneeni.

Sukat ovat suunnittelun kannalta lempivaatekappaleeni. Sukkien tila on haastavan rajallinen, mutta ne valmistuvat palkitsevan nopeasti, eikä purkaminenkaan tunnu pahalta. Pinnani ei toistaiseksi ole venynyt juurikaan paitojen suunnitteluun ja neulomiseen.

Toisaalta hion yksittäistä sukka- tai lapasmallia pitkäänkin, jotta siitä tulisi mahdollisimman viimeistelty. Lempilapseni onkin aina työn alla oleva malli.

Neulominen koukutti minut heti. Olen aina tehnyt kaikenlaista luovaa, mutta esimerkiksi kirjoittaminen ja piirtäminen aiheuttavat minulle itsekriittisenä ihmisenä runsaasti luomisen tuskaa. Neulominen ei. Se oli heti alusta asti vapauttavan helppoa ja mukavaa ja vei minut mennessään.

Koska pidän neulomisesta, vapaa- ja työaikani ero on ollut pitkään häilyvä. Kun aloitin neulomisen, saatoin neuloa kaksitoistakin tuntia päivässä. Moni neuloja ei ehkä uskoisi, että neulomiseenkin voi kyllästyä. Siksi yritän rajoittaa päivieni pituutta. Ostin kesällä sup-laudan neulomisen täydelliseksi vastapainoksi."