Daalioita, tsinnioita ja leijonankitoja! Suvi kunnosti Lotokan hovin heinittyneen kasvimaan paikalle herkullisten sävyjen leikkokukkatarhan

”Pohjois-Karjalan Hammaslahdessa sijaitsevan Lotokan tilan historia yltää 1700-luvulle. 1900-luvun alkupuolella tilan osti paikallinen liikemies John Cederberg. Hän remontoi päärakennuksen, rakennutti ison navetan ja teetti puutarhasuunnitelman Bengt Schalinilla, aikansa kuuluisalla puutarha-arkkitehdilla. Myöhemmin puutarhaa yksinkertaistettiin, esimerkiksi laajat kiveykset peitettiin hiekalla. Sieltä ne kuitenkin löytyivät, olen kaivanut niitä vähitellen esiin. Myös kaikki kivimuurit ja hiekkakäytävät ovat yhä olemassa.

Katselimme tämän paikan myynti-ilmoitusta kolmisen vuotta, lopputalvesta 2020 teimme kaupat. Talossa riittää remonttia, se ei ole talviasuttavassa kunnossa. Kahden pienen lapsen kanssa tämä on meille toistaiseksi kesäpaikka.

Vanha puutarha on paikan aarre. Ensimmäisenä kesänä vain katsoimme, mitä täällä on. Villiintyneen kanukan ja viitapihlaja-angervon seasta löytyivät muun muassa hovijasmike, villa- ja koiraheisi, syreenejä, tataarivaahtera, näsiä, amerikanjalopähkinä, siperianhernepensasaitoja ja harvinainen wilsoninpoppeli. Kaiken pusikon keskellä kukki isotöyhtöangervo suurin valkoisin kukinnoin. Sitä ja sinivalkoista akileijaa ilmestyy tonttia raivatessa koko ajan enemmän. Navetalta tulevan tien molemmin puolin kasvaa kaksi tsaarinpoppelia, joista toinen on Suomen suurimpia, ympärysmitta yli seitsemän metriä.

Lotokka on toistaiseksi Suvi Kuutin perheen kesäpaikka. Taloa remontoidaan vähitellen pysyväksi kodiksi.

Cederbergien jälkeen Lotokan tilan omisti kauppaneuvos Heikki Inari. 1950-luvun kuvassa Maria Inari päärakennuksen kuistin edessä kukkia sylissään. Kuva Pohjois-Karjalan museo

Suvi kerää kukat puoli vuorokautta ennen sitomista. Keräämiseen ja käsittelyyn kuluu yllättävän paljon aikaa.

Schalinin piirtämä suunnitelma löytyi Arkkitehtuurimuseosta.

Kun opiskelin kauppatieteitä, pohdin, haluanko tehdä sitä työtä loppuelämäni. Kaipasin myös jotain konkreettisempaa. Olen kasvattanut kaikkea mahdollista koko ikäni, ja gradun tekemisen ohella opiskelin sitten itseni aikuislinjalla puutarhuriksi. Samalla mietiskelin, mitä voisin tehdä. Osuin Instagramissa yhdysvaltalaisen leikkokukkatilan Floret Flowersin sivuille – että joku kasvattaa tuommoisia kukkia! Kotimaassakin alkoi olla pienimuotoista avomaan kukkaviljelyä, ja ihmettelin, että tämä on oikeasti mahdollista Suomessa. Oivalsin, että haluan vain kasvattaa kukkia ja tehdä niistä kimppuja.

Kun ostimme Lotokan, tajusin, että vanhassa suunnitelmassa näkyy entinen keittiöpuutarhan paikka. Tein siihen viljelyalueen, kuorin penkkien kohdalta vuohenputkea ja heinää kasvavan pintamaan ja lisäsin ostomultaa. Nyt kasvatan noin tuhat tainta vuodessa, kodin lasikuistille ei keväisin mahdu enempää.

Huonosti kuljetusta kestäviä tsinnioita kannattaa viljellä itse. Benary’s Giant -sarjan tsinnioilla on kookkaat kukat ja tukevat varret.

Kiviterassin rakenteita peittää sammalen patina.

Leikkokärsämöitä: ’Colorado’, ’Flowerburst Lilac Shades’ ja ’Summer Pastels’.

Daalia ’Tyrell’ on saanut nimensä jalostajan bernhardinkoiran mukaan.

Aloitan seuraavan vuoden suunnittelun jo edellisenä kesänä, jolloin ostan suuren osan siemenistä. Hankin ne alennusmyynneistä, sillä se on kustannustehokasta. Siemenet ovat kesällä jo vähän vanhoja, mutta yleensä itävyys säilyy riittävän pitkään. Paras siementoimittaja Euroopassa on irlantilainen Seedaholic, jolla on laaja lajikevalikoima pienissäkin erissä. Teen myöhemmin syksyllä tarvittavat täydennykset. Daalian juurakoiden myynti alkaa tammikuun alussa, ja suosituimmat lajikkeet loppuvat tosi nopeasti. Tulppaanit ovat myynnissä kesäkuussa. Eli työ on aika lailla ympärivuotista.

Yksivuotisten lajien satokausi kestää heinäkuun puolivälistä halloihin. Kauden venytykseen ei ole muuta keinoa kuin valikoiman laajentaminen. Täällä Joensuun korkeudella kukkakauden saa aloitettua sipulikukilla touko–kesäkuun vaihteessa, ja kun tulppaanit loppuvat, perennat alkavat kukkia. Kylvöjen ajoituksen palettia joutuu pyörittämään koko ajan. Esimerkiksi eukalyptus pitää kylvää jo tammikuussa. Liian aikaisin kylvetyistä tsinnioista tulee honteloja, ja jos laittaa liian myöhään, kukinta viivästyy. Suoraan maahan istutetuista daalioista kasvaa esikasvatettuja tukevampia, mutta ne kukkivat myöhemmin. Avomaalla kaikkea ei pysty kontrolloimaan, mutta juuri se tekee tästä hauskaa. Kukat ovat luonteikkaampia kuin kasvihuoneessa kasvaneet taimet, kimpuista tulee persoonallisempia.

Pidän kukkien murretuista väreistä, kirkkaanpunaista ja peruskeltaista en harrasta. Yritän myös löytää mahdollisimman erimuotoisia ja -kokoisia kukkia. Ei riitä, että on pelkkiä pääkukkia, kimppuun tarvitaan erilaisia välikukkia, vaikka kosmosta, tähtiputkea ja sudenporkkanaa, sekä yllättävän paljon vihreää. Vadelman lehti on hieno, ja nyt minulla on kokeilussa marunoita. Lisäksi pitää ottaa huomioon kasvin yleiset ominaisuudet. Esimerkiksi daalioissa on paljon kauniskukkaisia lajikkeita, joilla on kuitenkin lyhyt ja lörppä varsi.

Lajien keruuaika on tarkka. Daalian kukat eivät juurikaan avaudu enää keräämisen jälkeen.

Hopeamaruna on Suvin uusimpia kokeiluja.

Elokuu on avomaan yltäkylläisin kukka-aika. Käytävät pidetään leikatulla nurmella, penkit Suvi aikoo kattaa jatkossa oljella tai järviruokosilpulla.

Aprikoosin sävyinen ’Jowey Paula’ ja pinkkiin vivahtava ’Sebastian’ kuuluvat pallodaalioihin.

valmistuin hiljattain floristiksi, ja oma makuni muuttui opiskelun aikana. Vaikka lempeät värit tuntuvat omimmilta, yritän koko ajan saada mukaan jotain uutta. Esimerkiksi leijonankidoista onnistuin löytämään hyvän lajikkeen, ja monivuotisia lajeja laitan jatkuvasti enemmän.

Kun pihalta kaadetaan vielä muutama koivu, kukkia mahtuu lisää. Haluan, että leikkopuutarha on myös kaunis. Siellä tulen aina niin onnelliseksi.”

Leijonankitaa voi kylvää kahdessa osassa, mikä pidentää satoaikaa. Herkullisen sävyinen ja tiiviskukintoinen Madame Butterfly -sarja on Suvin suosikki.

Suvin suosikit vasemmalta oikealle: Koristedaalia 'Tyrell', vajaan metrin korkuinen lajike kukkii pakkasiin saakka. Isotsinnia ’Queen Lime with Blush’, Queen-sarjassa on harvinaisia murrettuja sävyjä. Revonhäntä ‘Green Thumb’, matala ja aikaisin kukkiva lajike kasvaa nopeasti. Leijonankita ‘Madame Butterfly Cherry Bronze’, pitkässä varressa on kauniin malliset, kerrannaiset kukat. Sirosudenporkkana ‘Green Mist’, siro ja herkkä kaksivuotinen kasvi on hyvä täytekukka kimppuihin.