”Puutarhassa en vaadi itseltäni mitään” – Leonna löysi uupumuksen keskellä lohdun luonnon tahdista

Tomaatit, kurkut ja paprikat täyttävät kasvihuoneen. Daaliat, hajuherneet ja auringonkukat kaunistavat keittiöpuutarhaa. Kirkkonummelaisen Leonna Aho-Ryhäsen puutarhaidyllin taustalla on iso elämänmuutos. Puutarha tarjoaa Leonnalle ja perheelle satoa ja kukkia, mutta ennen kaikkea hyvää oloa.

Kasvihuoneessa on muun muassa tomaatteja. ”Jos muuta en saisi viljellä, viljelisin tomaatteja. Tomaatti on maukas, helppo ja satoisa. Se antaa satoa myös avomaalla tai lämpimällä talon seinustalla”, Leonna sanoo. Seuraa Leonnaa Instagramissa: @kasvunkokemus

Kun uupumus vei voimavarat, miten pääsit eteenpäin?

Työskentelin kosmetiikka-alalla perheyrityksessä, mutta paloin loppuun. En voinut enää allekirjoittaa ajatusta, että tavoitteeseen pääsyn jälkeen piti parantaa. Kyse ei ole vain kosmetiikka-alasta vaan yleismaailmallisesta kasvun halusta. Uupumista siivittivät myös korona-aika, perhe, parisuhde ja arki pienten lasten kanssa.

Jäin sairauslomalle neljä vuotta sitten, kävin terapiassa ja kokeilin lopulta hypnoterapiaa. Kun terapeutti kysyi, mitä tekisin mieluiten, sanoin spontaanisti haluavani puutarhuriksi. Aloitin opinnot samana vuonna.

Hyppäsin suorittajan roolista luonnon tahtiin. Puutarhassa saan elää vuodenaikojen mukaan ja olla luova. Vuodet tulevat, ja voin aina aloittaa alusta. Joskus luonto tarjoaa yllätyksen, jonka äärellä ei voi kuin hyväksyä tapahtuneen. Välillä tulee pettymyksiä, kun kaaliperhosen toukat syövät kaalit tai uutta kasvualustaa kokeillessa siemenet eivät idäkään. Niistä kaikista oppii.

Monilajisessa keittiöpuutarhassa kasvaa lavoissa syötävää ja kukkia. Kukat ja kumppanuusviljely ovat tuttu periaate permakulttuurista. ”Olisimme hölmöjä, jos emme itse kasvattaisi kukkia ja satoa”, Leonna sanoo.

Kasvihuoneen lisäksi Leonna kasvattaa paljon avomaalla. ”Teen viljelysuunnitelman siltä perusteella, mitä haluamme syödä.”

Miten päädyit juuri puutarhan pariin?

Intuition pohjalta. Isovanhempani ovat olleet viherihmisiä ja osanneet viljellä. Halusin jo lapsena opiskella agrologiksi, mutta perheyritys vei kosmetiikka-alalle.

Elämääni on ohjannut myös sattuma. Muutimme Kirkkonummelle omakotitaloon, kun löysimme talon, jossa oli koirallemme valmiiksi aidattu piha. Muutosta on kaksitoista vuotta. En varsinaisesti haaveillut omakotitaloelämästä. Paikasta on tullut meille kuitenkin todella rakas.

Leonna ei vie puutarhasta mitään pois. Puutarhasta syntynyttä biomassaa, kuten naatteja, voi käyttää myös katteena. Luonnossa ei ole näkyvissä paljasta multaa, vaan luonto valloittaa aina paljaan maan. Katteiden avulla kosteus pysyy paremmin maassa, mikä vähentää kastelun tarvetta. Kun kate maatuu, maan ravinteikkuus paranee.

Satoisa kurkku nauttii lämmöstä, ravinteista ja tasaisesta kosteudesta. Köynnöksenä kasvava kurkku ohjataan kasvihuoneessa narujen avulla kohti kattoa.

Kun aloimme rakentaa keittiöpuutarhaa mieheni kanssa, aloimme hoitaa myös parisuhdettamme. Pääsimme takaisin lähelle toisiamme pikkulapsiarjen pyörteessä, kun teimme yhdessä jotain konkreettista ja työn tulos oli heti nähtävissä.

Huomaan asenteeni muuttuneen. Enää en arvota itseäni sen mukaan, kuinka kiireinen olen. Oikeasti tärkeämpää on tasapaino ja itsekunnioitus. Olen oppinut lukemaan itseäni ja kuuntelemaan tarpeitani. En kaipaa entiseen arkeeni kuulunutta pintaliitoa vaan rakastan yksinkertaisia iloja.

Puutarha on koko perheen juttu, jonka hoitamiseen jokainen osallistuu tavallaan. Mattias Ryhänen hoitaa kasvihuonetta ja leikkaa nurmikon. Lapset Iris, Verner ja Edla ovat innokkaita kylvämään. Jokainen saa valita kasveja, joita haluaa kasvattaa.

Herukat tarjoavat helppoa satoa ja ovat koristeellisia. Edla-tytär käy nappaamassa välipalaksi auringon kypsyttämiä herukoita suoraan pensaasta.

Mitä puutarha merkitsee teidän perheelle?

Haluan luoda lapsilleni Edlalle, Irikselle ja Vernerille tavallisia muistoja, kuten että meillä on viikonloppuisin aamupalalla itse kasvatettua ruokaa. En pidä tärkeänä, että mieleen jää toiselle puolelle maailmaa tehty lomamatka. Tärkeämpiä ovat pienet perusasiat ja kokemus yhdessä tekemisestä.

Puutarha on tehnyt terveydelleni hyvää. Minulla on psoriasis ja olen kärsinyt stressireaktiona huimauksesta ja huonovointisuudesta. Hengitin pinnallisesti, jännitin ja stressasin. Oireet ovat helpottaneet, kun sain elämään tasapainoa. Puutarhassa mieli rauhoittuu. Se parantaa vastustuskykyä, kun olen tekemisissä mullan ja luonnon mikrobiston kanssa.

”En suostu ottamaan puutarhasta stressiä. Luonto elää ja kuolee ja tämä on hyvä myös hyväksyä puutarhassa”, Leonna sanoo. Kukat tuovat kauneutta mutta ilahduttavat myös pölyttäviä hyönteisiä. Hajuherneet viihtyvät pihan puolivarjoisalla puolella. Kun kukkia poimii jatkuvasti, hajuherne tuottaa paljon uusia nuppuja.

Kateviljelyssä Leonna käyttää lampaanvillaa, käyttökelvotonta heinää tai säilörehua, jota hän on saanut lähialueen maatilojen ylijäämätuotteena.

Maissi tarvitsee lämpimän kasvupaikan, jotta se kypsyttää makean sadon.

Miten oma puutarhasi on kehittynyt?

Puutarhassamme oli alkuun suuri terassialue ja nurmikkoa. Osa pihasta on luonnonvaraista aluetta. Olemme luoneet keittiöpuutarhaa, jossa kasvatan luonnonmukaisin menetelmin hyötykasveja ja kukkia.

Olen puutarhassa salliva. Aiemmin keskityin yksivuotisiin kasveihin, mutta järkevämpää on keskittyä monivuotisiin lajeihin. Ennen ajattelin vuosi kerrallaan, nyt ajattelen jatkumoa. Teen kylvöjä talvella, kasvatan ikkunalautakurkkuja ja esikasvatan taimia, mutta mietin myös pidemmälle. Haaveilen kerroksellisesta metsäpuutarhasta, joka hoitaa osin itse itsensä. Saamme puutarhasta kokonaisuuteen ja tekemiseen nähden paljon: kirsikoita, marjoja, tomaatteja. Emme hoida pihaa hiki hatussa, vaan saamme iloa ja nautintoa pienellä vaivalla.

En vaadi puutarhassa itseltäni mitään. Kolmen lapsen kanssa ei ole järkeä ottaa liikaa suoritettavia töitä. Puutarha on minulle paikka, jossa saan olla minä. Mitään ei tarvitse tehdä, jos en halua. Mutta saan valita tekemisen, jos haluan.