Viherpiha

114 ruusulajiketta ja satakunta perennaa! Leila Kastellin ruusutarha huumaa lumoavalla tuoksullaan ja taianomaisella tunnelmallaan

114 ruusulajiketta ja satakunta perennaa! Leila Kastellin ruusutarha huumaa lumoavalla tuoksullaan ja taianomaisella tunnelmallaan
Leila Kastellin yli sadan lajikkeen ruusutarha ja kesäkahvila Raahessa voimaannuttaa asukkaiden lisäksi muitakin kävijöitä. Leila uskoo erilaisten kasvien viihtyvän yhdessä ja luovan ympärilleen rakkauden piirin, kun niitä hellitään ja kiitetään.
Julkaistu: 1.7.2021

Leila Kastellin pihapiirissä Raahen Pattijoella kasvaa 114 ruusulajiketta ja satakunta perennaa. Ruusutarhaa voisi sanoa jopa kansainväliseksi, sillä ruusuja on kahdestatoista eri maasta.

Villi- ja löytöruusujen sekä kuuluisien koti- ja ulkomaisten ruusujalostajien lajikkeiden lisäksi Leila on istuttanut pihapiiriinsä ranskalaisia ja kanadalaisia ruusuja.

Verannalla olevat ruukkuruusut talvehtivat mullan alla suojassa. Keväällä Leila istuttaa ne aina uudestaan.

Ruusut rakastavat aurinkoa ja tarvitsevat huomiota ja rakkautta. Leilalla on tarjota molempia. Hänen puutarhansa sijaitsee suojaisassa paikassa, jonka pienilmasto on otollinen ruusutarhalle. Raaheen verrattuna alueella voi olla keväisin jopa 10 astetta lämpimämpää. Linnapellon tila on vanhaa merenpohjaa. Hiekkamultaisen maan pohjana on sininen savi, jonka seasta nousee valtavia kiviä. Ravinteikas maaperä takaa ruusuille hyvän kasvun.

– Kun ruusujen juuret pääsevät syvälle maahan ja saavat kivistä lämpöä, puskee kasvi vahvoja varsia, tilalla 39 vuotta asunut Leila kertoo.

Vanhan vilja-aitan luona kasvavat nilsinruusu, hansaruusu ja tarhakurtturuusu 'Sofia’. Aidan etualalla kukkii tarhapimpinellaruusu 'Ruskela'. Oikealla sivussa on vanhan pientilan navetta- ja tallirakennus.
Ruusu kasvaa täyteen kokoonsa viidessä vuodessa. Kasvuvyöhykkeillä on iso merkitys pensaan menestymiseen. III-vyöhykkeelle suositeltu neilikkaruusu ’F.J. Grootendorst’ kasvaa V-vyöhykkeellä melko pienikokoisena.
Leilan ranskanruusukuume on nousussa siitäkin huolimatta, ettei vitosvyöhyke ole niille kovin otollinen. Tuoksuva ’Duchesse de Montebello’ on kuitenkin viihtynyt hyvin lämpimässä paikassa kiviaidan kupeessa.

Paikka ei turhaan ole erityinen. Kivenheiton päässä on Pattijoen myöhäiskivikautinen Kastellin jätinkirkko, Pohjanmaan jätinkirkoista isoin ja näkyvin.

Rakkaus ruusuihin paistaa Leilasta lämpimän heinäkuisen auringon lailla. Aina näin ei ole ollut.

– Nuorempana kasvatettu jaloruusu oli minulle liian ylevä ja hieno. Villiruusuista tykkäsin, koska olin itsekin villi, Leila kertoo.

Ruusut olivat alkujaan Leilan edesmenneen miehen Einon huomion kohde. Eino puhui ruusuille, kyseli kuulumisia ja hoiti ruukkuruusujaan rakkaudella. Einon kuoleman jälkeen ruusut alkoivat hoitaa Leilaa, joka koki kutsumuksenaan jatkaa ruusuharrastusta.

Leilan miehen Einon kuoleman jälkeen ruusut alkoivat hoitaa Leilaa.

Ruusuihin liittyy vahvoja tunteita, monenlaista energiaa sekä tarinoita. Leilan puheessa vilisevät ruusujen nimet, jalostajat ja villiruusujen löytöpaikat. Kahden ruusuaiheisen tietokirjan kirjoittajana Leila on perehtynyt valloittaviin tarinoihin eri lajikkeista. Leilan kirjoissa ruusut esiintyvät persoonina ja perheinä kasvattajineen.

Esimerkiksi tarhakurtturuusu ’Monte Cassino’ liittyy italialaiseen luostariin, joka toimi saksalaissotilaiden leiripaikkana ja tuhoutui sodassa.

– Ruusun jalostanut mies lienee majaillut luostarissa. Sen kiulukka on muuten maultaan erityisen hyvä.

Leila kirjoittaa tällä hetkellä romaanitrilogiaa. Hänen kolmas ruusukirjansa ilmestyi keväällä 2021.
Kurtturuusupolun päässä kukkii Peter Joyn jalostama ’Ilo’-lajike. Muita Joyn lajikkeita puutarhassa ovat ’Tove Jansson’, ’Sointu’ ja ’Sävel’.
Savusaunan edessä olevissa perennapenkeissä kukkii keltapäivänliljoja, ritarinkannuksia ja mesiangervoja.

Kanadanruusun risteymä ’Herttoniemen Helena’ taas on löydetty Helsingistä, läheltä Herttoniemen kartanoa.

– Kartanoihin tuodut ulkomaiset ruusulajikkeet ovat usein kehittäneet mutaatioita ja villiintyneet. ’Herttoniemen Helena’ on yksi niistä.

'Ilo' on kaunis, tuoksuva ja pohjoisen oloissa selviytyvä pensasruusu.

Kivipolut halkovat pihamaata erottaen ruusulajikkeita toisistaan. Yhdessä rivissä kasvavat juhannusruusun sukulaiset tarhapimpinellaruusut, toisessa tarhakurtturuusut, kolmannessa villiruusut, kuten ’Iitin Tiltu’ ja ’Suorsa’. Löytöruusuja, kuten sofian-, malvaja viljaminkeltaruusua, Leila on istuttanut pitkin pihaa.

Kotimaisiin ruusujalosteisiinkin pääsee puutarhassa tutustumaan. ’Ilo’ on kahden miehen aikaansaannos. Peter Joy ja Matti Kangaspunta työstivät lajiketta vuosia risteyttämällä kempeleenruusua ja kanadalaista ’John Davisia’.

– Lopputulos on tämä kaunis, tuoksuva ja pohjoisen oloissa selviytyvä pensasruusu.

Koivuangervojen ja päivänliljojen takana väriä tuovat 30 vuotta paikalla olleet kirjolupiinit, jotka eivät leviä komealupiinin tavoin. Leila myös leikkaa kukinnot pois ennen kuin siemenet kypsyvät.
Penkin ympäristö on nimetty ruusutarhan esikartanoksi, koska siihen istutettiin ensimmäiset ruusut. Saappaat muistuttavat Leilaa Einosta päivittäin.
Saunan kulmalla kasvaa vanha humalakanta, jonka käpyjä on mennyt myös panimolle.

Myös edesmenneen ruusujalostajan Pirjo Raution lajikkeet ovat täällä hyvin edustettuina. ’Heinrich’, ’Ilmari’, ’Hienohelma’, ’Posliinikaunotar’, ’Marzipan’, ’Aili Korhonen’, ’Veronica Sundman’, ’Vigga’ ja ’Liisa’ ovat kaikki saaneet alkunsa Pirjon omassa ruusutarhassa, Simolan rosariossa Klaukkalassa.

Ruusun lumoavaan tuoksuun tarvitaan aurinkoisia päiviä. Kahvilan kulmilla kivikossa on pieni parfyymeistään kuulujen ranskanruusujen keskittymä. ’Duchesse de Montebello’ on erityisen varjeltu, koska Leilan puutarha sijaitsee viidennellä vyöhykkeellä ja lajike on kolmosvyöhykkeen kasvi.

Ruusu kertoo, jos paikka ei ole mieluisa.

Pohjoisessa menestyäkseen ruusun tulisi olla omajuurinen, ei villiruusuun vartettu yksilö.

– Vartetusta ruususta saattaa paleltumisen seurauksena kasvaa villiruusu, kun arka maanpäällinen osa kuolee ja vain kestävä juuriosa jää henkiin.

Leilalla on korvaa ruusujen tarpeille. Juuritaimi kainalossa hän kulkee pitkin pihaa kuulostellen, mihin taimi haluaa juurtua. Jos paikka ei ole mieluisa, ruusu kyllä kertoo sen. Silloin siirtäminen auttaa.

– Rehevää maata kaipaava luumuruusu ’Ainola’ on nyt oikein tyytyväinen vanhassa lantakasassa omenapuun alla.

Upean tummanpunainen, isokukkainen köynnösruusu ’Flammentanz’ kukkii heinäkuussa useita viikkoja. Ruusu talvehtii havupedissä huopakankaan ja halkopainon alla.
'Ilon' lohenpunainen kukinta näyttää kauniisti myös lehtisuonet.
VI-vyöhykkeellä saakka menestyvän hansaruusun kukinnasta voi nauttia heinäkuusta pitkälle syksyyn.

Leila uskoo erilaisten kasvien viihtyvän yhdessä ja luovan ympärilleen rakkauden piirin, kun niitä hellitään ja kiitetään. Muutamakin kesäkahvilan asiakas on kertonut nähneensä ruusujen lomassa kimmeltäviä keijukaisia. Lisäksi pihaa asuttaa ilkikurinen tonttu sekä tammen haltija.

Kun Leila sairasti rintasyöpää ja oli heikko, sinnittelivät kasvitkin kuoleman kielissä, mutta selvisivät emäntänsä lailla.

– Kahvilan asiakkaat tulevat tänne rauhoittumaan ja kertovat saavansa täällä hyvän olon. Uskon tähän energiaan, sanoo Leila.

Katso ruusukahvilan kesän aukioloajat: ruusumuorinkesakahvila.blogspot.com.

Leila Kastellin pihassa on tilaa myös löytö- ja villiruusuille. Vuonna 2012 istutettu 'Onni' kiipeää jo lähes kolmeen metriin. Rovaniemeltä löytynyt kartanoruusuristeymä kukkii heinäkuun puolivälissä ja talvehtii hyvin viidennellä vyöhykkeellä.

Leilan vinkit ruusupuutarhaan

  • Kokeile rohkeasti. Ilmaston lämpenemisen takia vyöhykeohjeet ovat suuntaa-antavia. V-vyöhykkeellä menestyvät jopa III-vyöhykkeen lajit, jos kasvupaikka on lämmin ja suojaisa.
  • Istuta oikein. Jos pihasi maa on savea, lisää istutuskuopan imeytyskerrokseen mursketta, kompostia ja maatunutta hevosenlantaa. Löytö- ja villiruusut eivät ole maan suhteen yhtä tarkkoja kuin muut ruusut. Istuta taimet noin puolen metrin syvyyteen. Mustialanruusu ’Minette’ on sadekesänä altis harmaahomeelle, joten varaa sille suojainen paikka esimerkiksi tuuhean puun alla.
  • Sommittele ryhmiä. Yhdistele ruusuja ryhmiin lajikkeiden korkeuksien ja kukinta-aikojen mukaan niin, että vaikutelma on yhtenäinen. Mieti myös yhteen sopivia värisävyjä. Istuta halutessasi perennoja ruusurivien väleihin täydentämään ruusujen sävyjä ja muotoja. Tue korkeita, köynnösmäisiä ruusuja esimerkiksi heinäseipäillä.
  • Hoida luonnollisesti. Tarhakurtturuusuja tarhapimpinellalajikkeet eivät kaipaa paljoa hoitoa. Riittää, että lisäät niiden juurelle tuhkaa keväällä ja kompostimultaa syksyllä. Jalostetut ryhmäruusut tarvitsevat syyslannoituksen ja lisälannoitusta kesällä sekä talvisuojauksen. Poista kirvat suihkuttamalla nokkosvedellä. Poimi vialliset nuput, kerää ja polta vattukärsäkkeiden katkomat oksat.
  • Lue ja opiskele. Kokeile, etsi tietoa, lue ja kuuntele oppineita. Puutarhaa voi kehitellä myös intuitiolla ja rakkaudella, rikkaalla mielikuvituksella ja luovuudella. Vilpitön kiinnostus vie pitkälle.

Kommentoi »