Leila Kastellin pihapiirissä Raahen Pattijoella kasvaa 114 ruusulajiketta ja satakunta perennaa. Ruusutarhaa voisi sanoa jopa kansainväliseksi, sillä ruusuja on kahdestatoista eri maasta.
Villi- ja löytöruusujen sekä kuuluisien koti- ja ulkomaisten ruusujalostajien lajikkeiden lisäksi Leila on istuttanut pihapiiriinsä ranskalaisia ja kanadalaisia ruusuja.
Ruusut rakastavat aurinkoa ja tarvitsevat huomiota ja rakkautta. Leilalla on tarjota molempia. Hänen puutarhansa sijaitsee suojaisassa paikassa, jonka pienilmasto on otollinen ruusutarhalle. Raaheen verrattuna alueella voi olla keväisin jopa 10 astetta lämpimämpää. Linnapellon tila on vanhaa merenpohjaa. Hiekkamultaisen maan pohjana on sininen savi, jonka seasta nousee valtavia kiviä. Ravinteikas maaperä takaa ruusuille hyvän kasvun.
– Kun ruusujen juuret pääsevät syvälle maahan ja saavat kivistä lämpöä, puskee kasvi vahvoja varsia, tilalla 39 vuotta asunut Leila kertoo.
Paikka ei turhaan ole erityinen. Kivenheiton päässä on Pattijoen myöhäiskivikautinen Kastellin jätinkirkko, Pohjanmaan jätinkirkoista isoin ja näkyvin.
Rakkaus ruusuihin paistaa Leilasta lämpimän heinäkuisen auringon lailla. Aina näin ei ole ollut.
– Nuorempana kasvatettu jaloruusu oli minulle liian ylevä ja hieno. Villiruusuista tykkäsin, koska olin itsekin villi, Leila kertoo.
Ruusut olivat alkujaan Leilan edesmenneen miehen Einon huomion kohde. Eino puhui ruusuille, kyseli kuulumisia ja hoiti ruukkuruusujaan rakkaudella. Einon kuoleman jälkeen ruusut alkoivat hoitaa Leilaa, joka koki kutsumuksenaan jatkaa ruusuharrastusta.
Ruusuihin liittyy vahvoja tunteita, monenlaista energiaa sekä tarinoita. Leilan puheessa vilisevät ruusujen nimet, jalostajat ja villiruusujen löytöpaikat. Kahden ruusuaiheisen tietokirjan kirjoittajana Leila on perehtynyt valloittaviin tarinoihin eri lajikkeista. Leilan kirjoissa ruusut esiintyvät persoonina ja perheinä kasvattajineen.
Esimerkiksi tarhakurtturuusu ’Monte Cassino’ liittyy italialaiseen luostariin, joka toimi saksalaissotilaiden leiripaikkana ja tuhoutui sodassa.
– Ruusun jalostanut mies lienee majaillut luostarissa. Sen kiulukka on muuten maultaan erityisen hyvä.
Kanadanruusun risteymä ’Herttoniemen Helena’ taas on löydetty Helsingistä, läheltä Herttoniemen kartanoa.
– Kartanoihin tuodut ulkomaiset ruusulajikkeet ovat usein kehittäneet mutaatioita ja villiintyneet. ’Herttoniemen Helena’ on yksi niistä.
Kivipolut halkovat pihamaata erottaen ruusulajikkeita toisistaan. Yhdessä rivissä kasvavat juhannusruusun sukulaiset tarhapimpinellaruusut, toisessa tarhakurtturuusut, kolmannessa villiruusut, kuten ’Iitin Tiltu’ ja ’Suorsa’. Löytöruusuja, kuten sofian-, malvaja viljaminkeltaruusua, Leila on istuttanut pitkin pihaa.
Kotimaisiin ruusujalosteisiinkin pääsee puutarhassa tutustumaan. ’Ilo’ on kahden miehen aikaansaannos. Peter Joy ja Matti Kangaspunta työstivät lajiketta vuosia risteyttämällä kempeleenruusua ja kanadalaista ’John Davisia’.
– Lopputulos on tämä kaunis, tuoksuva ja pohjoisen oloissa selviytyvä pensasruusu.
Myös edesmenneen ruusujalostajan Pirjo Raution lajikkeet ovat täällä hyvin edustettuina. ’Heinrich’, ’Ilmari’, ’Hienohelma’, ’Posliinikaunotar’, ’Marzipan’, ’Aili Korhonen’, ’Veronica Sundman’, ’Vigga’ ja ’Liisa’ ovat kaikki saaneet alkunsa Pirjon omassa ruusutarhassa, Simolan rosariossa Klaukkalassa.
Ruusun lumoavaan tuoksuun tarvitaan aurinkoisia päiviä. Kahvilan kulmilla kivikossa on pieni parfyymeistään kuulujen ranskanruusujen keskittymä. ’Duchesse de Montebello’ on erityisen varjeltu, koska Leilan puutarha sijaitsee viidennellä vyöhykkeellä ja lajike on kolmosvyöhykkeen kasvi.
Pohjoisessa menestyäkseen ruusun tulisi olla omajuurinen, ei villiruusuun vartettu yksilö.
– Vartetusta ruususta saattaa paleltumisen seurauksena kasvaa villiruusu, kun arka maanpäällinen osa kuolee ja vain kestävä juuriosa jää henkiin.
Leilalla on korvaa ruusujen tarpeille. Juuritaimi kainalossa hän kulkee pitkin pihaa kuulostellen, mihin taimi haluaa juurtua. Jos paikka ei ole mieluisa, ruusu kyllä kertoo sen. Silloin siirtäminen auttaa.
– Rehevää maata kaipaava luumuruusu ’Ainola’ on nyt oikein tyytyväinen vanhassa lantakasassa omenapuun alla.
Leila uskoo erilaisten kasvien viihtyvän yhdessä ja luovan ympärilleen rakkauden piirin, kun niitä hellitään ja kiitetään. Muutamakin kesäkahvilan asiakas on kertonut nähneensä ruusujen lomassa kimmeltäviä keijukaisia. Lisäksi pihaa asuttaa ilkikurinen tonttu sekä tammen haltija.
Kun Leila sairasti rintasyöpää ja oli heikko, sinnittelivät kasvitkin kuoleman kielissä, mutta selvisivät emäntänsä lailla.
– Kahvilan asiakkaat tulevat tänne rauhoittumaan ja kertovat saavansa täällä hyvän olon. Uskon tähän energiaan, sanoo Leila.
Katso ruusukahvilan kesän aukioloajat: ruusumuorinkesakahvila.blogspot.com.
Leilan vinkit ruusupuutarhaan
- Kokeile rohkeasti. Ilmaston lämpenemisen takia vyöhykeohjeet ovat suuntaa-antavia. V-vyöhykkeellä menestyvät jopa III-vyöhykkeen lajit, jos kasvupaikka on lämmin ja suojaisa.
- Istuta oikein. Jos pihasi maa on savea, lisää istutuskuopan imeytyskerrokseen mursketta, kompostia ja maatunutta hevosenlantaa. Löytö- ja villiruusut eivät ole maan suhteen yhtä tarkkoja kuin muut ruusut. Istuta taimet noin puolen metrin syvyyteen. Mustialanruusu ’Minette’ on sadekesänä altis harmaahomeelle, joten varaa sille suojainen paikka esimerkiksi tuuhean puun alla.
- Sommittele ryhmiä. Yhdistele ruusuja ryhmiin lajikkeiden korkeuksien ja kukinta-aikojen mukaan niin, että vaikutelma on yhtenäinen. Mieti myös yhteen sopivia värisävyjä. Istuta halutessasi perennoja ruusurivien väleihin täydentämään ruusujen sävyjä ja muotoja. Tue korkeita, köynnösmäisiä ruusuja esimerkiksi heinäseipäillä.
- Hoida luonnollisesti. Tarhakurtturuusuja tarhapimpinellalajikkeet eivät kaipaa paljoa hoitoa. Riittää, että lisäät niiden juurelle tuhkaa keväällä ja kompostimultaa syksyllä. Jalostetut ryhmäruusut tarvitsevat syyslannoituksen ja lisälannoitusta kesällä sekä talvisuojauksen. Poista kirvat suihkuttamalla nokkosvedellä. Poimi vialliset nuput, kerää ja polta vattukärsäkkeiden katkomat oksat.
- Lue ja opiskele. Kokeile, etsi tietoa, lue ja kuuntele oppineita. Puutarhaa voi kehitellä myös intuitiolla ja rakkaudella, rikkaalla mielikuvituksella ja luovuudella. Vilpitön kiinnostus vie pitkälle.
