"Leikittelen ajatuksella, että keskelle terassipihaa tulisi neliö Japania" – Miia Kauhanen perheineen rakentaa taloa, osa 5


Miia Kauhanen on Avotakan ja Meidän Mökin toimituspäällikkö ja kolmen lapsen äiti, joka vastoin omiakin odotuksiaan päätyi rakentamaan taloa nikkarointia karttavan diplomi-insinöörimiehensä kanssa Koillis-Helsingissä. Tämä on sarjan viides osa.
Kuvat Petri Mulari

Ravintolassa luen usein menusta ensin jälkiruoat. Rakennusprojektimme aluksi aloin nurinkurisesti miettiä pihaa kesäkeittiöineen. Jälkimmäinen kun tuntui heti löytävän paikkansa autokatoksen kupeesta, jonka kaava määrää tontin perälle. Varmasti myös kevät- ja kesäaika saivat pihahaaveilun lentoon

Kun aloimme unelmoida talosta, pihan koolle oli selvä kriteeri: siellä pitäisi mahtua järjestämään puutarhajuhlat. Oli selvää, että Helsingissä tontti tuskin voisi olla kovin suuri, mutta ei se mitään. Kompakti koko pitää hoidon tarpeen kurissa. Olen nähnyt läheltä, miten työlästä ison pihan ylläpito voi olla. Äitini asuu Kuopiossa puolen hehtaarin tontilla, jonka nurmenleikkuu vie kolme tuntia. Nautin suunnattomasti kauniista puutarhoista, mutta en halua käyttää pihahommiin kaikkea vapaaaikaani.

Ja nyt meillä on siis kaupungin piskuinen vuokratontti. Talo tulee yhdeltä sivulta kiinni naapurin rajaan ja toiselta katuun, joten tontille mahtuu yhtenäinen takapiha, joka on vain hieman suurempi kuin talon pohjakerros. Jotta puutarhajuhlat onnistuisivat, pihaamme on mahduttava kesäkeittiö ja ruokailuryhmä, ulkosohva ja tuoleja seurusteluun sekä tietenkin pikkupuita, pensaita ja perennoja, pienet yrttiviljelmätkin. Harkitsemme vakavasti koko takapihan kattamista terassiksi. Mihin oikeastaan tarvitsemme nurmea, joka kukoistaakseen vaatii aika paljon vaivaa? Vaikka onhan siihen kiva upottaa varpaansa.

Lenkkeillessäni kuopiolaisella uudehkolla omakotitaloalueella tein pika-analyysin savolaisista pihoista: Talo sijoitetaan keskelle tonttia. Sisääntulopiha on vain näön vuoksi, siellä ei oleskella. Takapihalla taloon kytkeytyy terassi, josta alkaa iso nurmikenttä. Lisäksi on muutamat puut ja kukkapenkit, yleensä siellä täällä. Ilmeisesti suomalaiset arvostavat mahdollisuutta kirmailla vapaasti. Ketään ei kyllä näkynyt. Valtaosa pihoista tuntui hukkatilalta.

Meidän tontillamme ei kirmailla, mutta otamme ilon irti sen joka neliöstä. Ajoväylän lisäksi sinne tulee pelkästään tehokäytössä olevaa oleskelupihaa. Leikittelen ajatuksella, että keskelle terassipihaa tulisi neliö Japania. Siis japanilainen minipuutarha silmänruoaksi: yksi kirsikkapuu, pieni japaninvaahtera ruukussa, sammalta, mummilta perityt iirikset ja pieni vesiaihe. Japanilaisvaikutteet näkyisivät myös istutuslaatikoiden helppohoitoisissa perennoissa.

Neljällä matkallani Japanissa olen oppinut, että siellä missä maa on arvokasta, kannattaa joka neliö hyödyntää tappiin asti ja täyttää vaikkapa kauneudella. Tietysti välillä mietityttää, alkaako pihan pienuus ahdistaa. Onneksi visuaalinen happi jatkuu metsäiseen puistoon. Ja kävelymatkan päässä on metroasema. Kyllä kelpaa lähteä jatkoille puutarhajuhlista.

Lue sarjan aiempi osa täältä. Seuraavassa osassa pohditaan haaveiden ja realismin suhdetta. Lue se täältä.

Havainnekuva: arkkitehti Tapani Takkunen. Lisää kuvia projektin vaiheista Instagramissa: @miia.living.

Julkaistu: 16.5.2019