50-luvun iskelmän kaihoisat sävelet jäävät soimaan taloon, kun Minna Järvinen painaa oven kiinni ja lähtee iltakierrokselle puutarhaan. Söpöjen neilikkaruukkujen ja kauniisti patinoituneiden sinkkiastioiden reunustama sorapolku rahisee varvastossujen alla. Laskeva aurinko nostaa esiin puiden siimeksestä ruskoliljojen ja idänunikoiden oranssit kukat.

– Olen kaivanut liljojen sipuleita ja muita vanhanajan perennoja ylös tontin heinikosta ja siirtänyt niitä kukkapenkkeihin. Onneksi opettelin jo ensimmäisellä kesämökillämme tunnistamaan kasveja, kun rakensin sinne puutarhaa, Minna kertoo.

Minna pelasti viidakon keskeltä myös poloisen pionin, joka oli jaksanut kasvattaa enää kaksi lehteä. Hieman hellyyttä saatuaan se innostui kasvamaan niin, että Minna on jakanut sen juurakkoa jo monta kertaa. Pinkkien kukkien avautuminen on puutarhan huippuhetki.

Alun perin lehmuksenvihreästä talosta piti tulla Minnalle ja hänen puolisolleen Kari Järviselle talvimökki, sillä heillä oli jo viehättävä, oman näköiseksi remontoitu kesäpaikka Pernajassa.

– Ihastuimme taloon ja samalla tontilla olevaan vanhaan kyläkauppaan niin, että teimme tarjouksen heti näytössä. Meillä ei kuitenkaan ollut mitään käsitystä, mitä olimme ostamassa.

Järviset tekivät kaupat vuonna 2009 ja aloittivat remontin. Vaikka Loviisan maaseudulla sijaitsevaa taloa oli myynti-ilmoituksessa kuvailtu hyvin pidetyksi, esimerkiksi yhden ikkunan kohdalla lattia oli niin hapertunut, että siitä solahti jalka läpi. Pariskunta uudisti 70-luvun asuisen keittiön sekä wc- ja suihkutilat.

Jokainen huone on sisustettu kirpputoreilta metsästetyillä 1950- ja 1960-lukujen esineillä. Järviset haluavat elää mökillään aikamatkalla menneisyydessä.

– Kirpputoreilla liehuminen on tärkeä osa meidän mökkeilyä.

Keräilyharrastus lähti käsistä, kun pariskunta päätti perustaa myymälärakennukseen kauppamuseon. Sen koko valikoima on kirpputoreilta aina aitoja ruokapakkauksia myöten.

Koska mökki oli alkujaan hankittu talvikäyttöön, Järviset eivät ensin ajatelleet rakentaa heitteille jääneelle tontille varsinaista puutarhaa. Ryteiköiden raivaus saisi riittää, jotta kauniit vanhat puut, juhannusruusut ja syreenit nousisivat taas näkyville. Intoa puutarhatöiden aloittamiseen laimensi myös alaa vallannut peltokorte. Syväjuurisella rikkaruoholla on maine, että sitä on melkein mahdotonta hävittää.

Pian mökin ympäristöstä löytyneet vanhan puutarhan jäänteet ja villiintyneen pihan kesyttäminen alkoivat kiehtoa Minnaa. Ilman hoitoa sinnitelleiden sitkeiden vanhanajan kasvien lisäksi rinteestä paljastui entisten asukkaiden tekemiä pengerryksiä.

Järvisten harmiksi kukaan kyläläisistä ei enää muistanut, millaiselta puutarha on aikoinaan näyttänyt, mutta osviittaa sen kasvillisuudesta antoivat talosta löytyneet siemenpussit ja kasvihankintalistat.

– Aloin muokata puutarhaa metri metriltä. Ensimmäisenä otin käsittelyyn kylätiehen rajoittuvan alapihan, etteivät ohikulkijat joutuisi enää katselemaan rytöläjiä. Kun kaivoimme maata, huomasimme, että savea oli likipitäen Kiinaan asti. Tämän vuoksi olen tehnyt vain kohopenkkejä, Minna kertoo.

Minna rakentaa kohopenkkejä opettelemallaan sanomalehtitekniikalla. Ensin pohjamaan päälle levitetään paksu kerros sanomalehteä ja sen päälle vielä paksumpi kerros pussimultaa.

– Maanpeittokurjenpolvet ovat ihan paras keksintö helppohoitoiseen puutarhaan. Paahteisilla paikoilla viihtyvät kuivuutta kestävät kärsämöt, asterit ja matalat kivikkokasvit.

Viime kesinä Järviset ovat käyneet vanhalla mökillään lähinnä vain leikkaamassa nurmikkoa, sillä lehmuksenvihreän talon tunnelma on lumonnut heidät niin, että he haluavat viettää siellä aikaa ympäri vuoden.

– Tulemme mökille usein keskellä viikkoa. Meillä on kaikki varusteet sähköhammasharjoja myöten, joten ennen lähtöä ei tarvitse edes pakata. Minä voin työskennellä nettitikun avulla, ja Karillakin on vain tunnin ajomatka töihin. Vietämme mökillä varmaan melkein enemmän aikaa kuin kotona Helsingissä.