Unelmien vaatehuone! Henna-Lotta teki vanhasta lastenhuoneesta pukeutumishuoneen ja mietti vaatteiden paikat tarkasti käyttötarkoituksen mukaan

”Tämähän on kuin vaatekauppa, totesivat kaverini, kun kävivät ensi kertaa pukeutumishuoneessani.

Ajatus pukeutumishuoneesta alkoi kyteä mielessäni jo silloin kun tytär vielä asui kotona. Olin jo pitkään ollut kyllästynyt siihen, että makuuhuoneessani oli niin vähän säilytystilaa vaatteille ja että ne kaikki piti runtata kaappiin.

Tyttäreni muutti pois kolmisen vuotta sitten täytettyään 18, ja tiesin heti, etten tekisi hänen huoneestaan museota, koska lapsi käy kotona aika harvoin. Lisäksi paritaloni alakerrassa on vierashuone, joten hänellä on aina paikka, jossa majoittua.

Pukeutumishuoneeni tila on melko suuri, sillä piirustusten mukaan siihen kuuluisi väliseinä. Siksi huoneeseen myös johtaa kaksi ovea. Tilassa on myös monta ikkunaa, joten sinne tulee paljon valoa.

Henna-Lotan eteisessä ei ole lainkaan kaappia, ja lähes kaikki takit ja kengät ovat pukeutumishuoneessa. ”Pidän siitä, että ne ovat näkyvillä eivätkä kaapin perällä päällekkäin.”

Huone jäi tyhjäksi, sillä tytär otti mukaansa lähes kaiken. Toin vierashuoneesta yläkertaan kolme isoa Ikean peiliovista vaatekaappia. Koska seinäpinta-alaa on vähän, muita kaappeja ei olisikaan mahtunut. Siirsin myös huoneeseen lisää peilejä ja nojatuolin sekä kannoin meikkipöydän omasta makuuhuoneestani.

Sitten aloin haalia rekkejä. Rekit ovat tosi käteviä, sillä vaatteet on helpompi laittaa henkareihin kuin viikata kaappiin. Vaatekaapeissa säilytänkin lähinnä ulkovaatteita, treenivälineitä ja kumppareita. Rekkejä löytyy ilmaiseksi esimerkiksi kierrätysryhmistä ja pikkurahalla kirppiksiltä. Viimeisimmän kaksitasoisen rekin ostin Hämeenlinnan Fidasta.

Henna-Lotan kissat viihtyvät pukeutumishuoneessa, sillä siellä on paljon lattiatilaa. ”Pyrin pitämään vaatteita sen verran korkealla, että kissat eivät karvoita niitä ohi kulkiessaan.”

Kun vaatteet löytyvät yhdestä paikasta, on helpompi silmäillä, mitkä sopivat yhteen. ”En joudu ravaamaan ala- ja yläkerran väliä, vaan suunnittelen asukokonaisuuden kerralla ja kannan valitsemani ulkovaatteet pukeutumisen jälkeen alas.”

Myös henkarit ovat tärkeitä, ja pyrin pikkuhiljaa siihen, että kaikki ovat samanlaisia. Housuhenkarit sain asiakkaalta, joka oli heittämässä niitä roskiin. Muuten käytän valkoisia puisia perushenkareita. Keksin ottaa käyttöön myös samettipintaiset henkarit, joilta satiinipaidat eivät valu.

Kaverini kysyi hiljattain, että eivätkö vaatteet pölyty rekeissä. Suuri osa niistä on kuitenkin jatkuvasti käytössä, joten en ole huomannut sellaista. Olen ammatiltani siivousalan yrittäjä ja siivoan paljon kotonakin, joten välillä imuroin samalla vaatteita karvasuuttimella. Rekeistä huolimatta huoneessa on paljon lattiatilaa, joten kissani tykkäävät juosta siellä. Pyrin pitämään vaatteita sen verran korkealla, että kissat eivät karvoita niitä kulkiessaan ohi.

Henna-Lotan pukeutumishuoneessa on myös mukava levähdyspaikka. Kassit ovat esillä seinällä.

Pienet kenkäparit muistuttavat huoneen entisestä asukkaasta.

Olen jaotellut vaatteet käyttötarkoituksen mukaan: omilta rekeiltään löytyvät esimerkiksi treenivaatteet, villapaidat ja -takit, hupparit, ulkotakit, farkut, kesävaatteet ja juhlavaatteet. Housut ja paidat ovat saman rekin eri päissä. Rekkien paikat on tarkasti mietitty: eniten käytetyt vaatteet ovat lähellä ovea, juhlavaatteet ja sesongin ulkopuoliset huoneen perällä. Minulla on ehkä liikaa aikaa, mutta olen vieläpä jaotellut vaatteet sävyn mukaan. Silmä nyrjähtää, jos jokin vähän vinossa.

En kuitenkaan ole mikään peilailija. En jää aamulla sovittelemaan vaatteita, vaan vedän yleensä hupparin niskaan, laitan ripsarit naamaan ja lähden töihin.

Vaikka vaatteille on nyt paljon enemmän säilytystilaa, huomaan niiden määrän vähentyneen. Kun hankin uuden vaatteen, luovun aina samalla jostain vanhasta. Iän myötä olen oppinut arvostamaan laatua enemmän kuin määrää. Kunhan on paljon treenivaatteita, olen tyytyväinen.”