Paulan remonttisuunnitelmat menivät uusiksi, kun paljastui, että vauvoja oli tulossa kerralla kaksi. Koti oli juuri vaihdettu isommaksi, mutta silti tarvittiin nerokkaita tilajärjestelyjä.

Perheeseen kuuluvat Paulan lisäksi puoliso Jari Ravio sekä Leo, 6, ja kaksoistytöt Enni ja Iida, 4. Perheen rivitalokoti Espoossa on rakennettu vuonna 1983.

Reilut neljä vuotta sitten. Kun aloimme haaveilla toisesta lapsesta, totesimme, että silloinen kotimme saattaisi jäädä pian pieneksi. Samassa rivitaloyhtiössä oli myynnissä isompi asunto. Viihdyimme alueella, joten tartuimme tilaisuuteen.

Todellakin piti! Remppa-aika oli ikimuistoista jo siksi, että odotin ”toista” lastamme. Esikoisemme Leon oli tarkoitus saada isoin huone itselleen, ja sitä Jari jäi tapetoimaan, kun lähdin ensimmäiseen ultraan. Oletin ultran menevän rutiinilla. Kun lääkäri kuuli kahdet sydänäänet, purskahdin itkuun. Pintaan nousi epätoivo: miten pärjään alle kaksivuotiaan ja kahden vauvan kanssa? Alkusokin jälkeen soitin puolisolle ja käskin lopettaa tapetoinnin. Siitä tulisi nyt kahden vauvan huone! Jarilta taisi tippua liisteritela kädestä. Hyvin nopeasti ensijärkytys muuttui isoksi iloksi. Näinhän sen piti mennä.

Meillä on sopiva sekoitus itse tehtyä, vanhaa ja Ikeaa. 1950-luvun nojatuolit olemme hankkineet käytettyinä. Muut vanhat kalusteet ovat Jarin mummolasta.

Kaikkea mahdollista. Tekisimme enemmänkin, jos vain ehtisimme. Olohuoneen vitriinikaapin nikkaroimme ikkunanpokista. Iidalle ja Ennille teimme sängyn Ikean kolmesta Malm-lipastosta. Rakensimme niiden päälle koivuvanerista kehikot patjoille. Kehikosta kannattaa tehdä riittävän korkea, jotta lapset pysyvät ylisillä. Ruuvasimme vanerit sekä seinään että lipastoon turvallisuuden varmistamiseksi. Sängyn taakse jää pieni salakäytävä, jossa säilytetään varapatjaa.

Tykkään sisustaa ja pitää kodin siistinä. Järjestys säilyy, kun laitan turhaksi käyneet tavarat kiertoon saman tien. Sekin auttaa, että tavaroille leluista lähtien on omat paikkansa.

Lapset ovat jo nyt täysillä mukana joulutohinoissa. He ovat saaneet minunkin joulumieleni heräämään. Jo hyvissä ajoin marraskuussa alamme pitää piparitalkoita siskoni kanssa. Lapset ovat taitavia koristelijoita. Viime vuonna he osallistuivat myös joulukorttitalkoisiin. Painoimme kortteihin heidän jalkapohjiensa kuvia, ja sekös nauratti pieniä taiteilijoita. Joulun odotukseen kuuluu tietysti myös kalenteri, jossa on minikokoisia kirjoja. Päivän päätteeksi avaamme luukun yhdessä ja luen kirjan iltasaduksi.