Viherpiha

Eloonjäämistaistelu – Kupittaan siirtolapuutarhurit kamppailevat rakkaan keitaansa puolesta

Eloonjäämistaistelu – Kupittaan siirtolapuutarhurit kamppailevat rakkaan keitaansa puolesta
Turun Kupittaan siirtolapuutarha perustettiin juuri ennen toista maailmansotaa. Nyt sillä on käynnissä historiansa ankarin kamppailu olemassaolostaan.
Kupittaan siirtolapuutarhaan ovat vieraat tervetulleita. Heidän avullaan puutarha saattaa jopa saada jatkaa elämäänsä, eikä kaupunki anna rakentaa paikalle kerrostaloja.

Aitaköynnöksen oksa on kurottanut melkein portin kahvan ympäri. Maali on hilseillyt vanhuuttaan sen pinnasta, ja näyttää kuin porttia ei olisi avattu aikoihin. Toisen siirtolapuutarhan mökin edessä heinä heiluu heinäkuun lopun tuulessa villinä.

Ensisilmäyksellä Turun Kupittaan siirtolapuutarha vaikuttaa hiljaiselta, mutta erään punaisen, vastamaalatun portin takaa löytyy elämää. Siellä vastaan tulevat Paula Heiska, tyylikkään elämäniloinen puutarha ja runsas rykelmä valkovuokkoja. Miten ne muuten kukkivat vielä heinäkuussa?

– Se on kanadanvuokko. Ihmiset aina ihastelevat sitä, vaikka minusta vuokko vain tunkee joka paikkaan, Paula hymyilee.

Kanadanvuokko kuuluu isovuokkojen sukuun ja voi kasvaa jopa 70 senttiä korkeaksi ja kukkia loppukesään asti. Kasvi leviää helposti juurakkonsa avulla.

Paula työskenteli aikoinaan puutarhurina muun muassa Turun kaupungilla ja Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa, eikä innostus kasvienhoitoon jäänyt vain töihin. Kunnon puutarhurin tavoin Paula on ehtinyt hyödyntää siirtolapuutarhansa joka kolkan. Siihen on ollut aikaa, sillä Heiskat ostivat villiintyneen paikan neljännesvuosisata sitten.

– Kokeilen uusia lajeja ja lajikkeita. Lantut ja porkkanat eivät enää viehätä, olen siirtynyt kurpitsoihin ja krasseihin. Kun täällä näkee jollain uusia kasveja, vaihdamme niitä keskenämme.

Kanadanvuokon lisäksi tontilta löytyy muitakin mielenkiintoisia kasveja. Jaloritarinkannukset ovat puutarhan näyttävimpiä perennoja. Ne viihtyvät aurinkoisella paikalla ravinteikkaassa multamaassa. Puutarhassa kasvaa myös perinnekasveja, kuten kultapalloa, varjoliljaa ja syysleimua.

Eläkkeellä olevan puutarhurin lempikukka on malva, jota kasvaa pihalla myskintuoksuisena versiona, myskimalvana siis. Myskimalvan ylimmät lehdet ovat hennon harsomaisia. Sen sukulaisella malopilla on huomattavasti suuremmat lehdet.

Kun puutarha oli saatu kovalla työllä kunnostettua, sen ylle nousi Paulan entisen työnantajan taholta tumma pilvi.

Kupittaan siirtolapuutarhalaisten maanvuokrasopimukset olivat päättymässä vuonna 2020, eikä kaupunki osoittanut kiinnostusta niiden uusimiseen.

– Puutarhojen tilalle haluttaisiin kerrostaloja. Meille ehdotettiin puutarhan siirtoa muualle. Miten vanhat omenapuut muka siirrettäisiin? Se on älytön ajatus. Jos meidän mökkiämme yritettäisiin siirtää, se menisi kasaan kuin tulitikkukasa, Paula tuhahtaa.

Siirtolapuutarhurit aloittivat taistelun viherkeitaansa puolesta. Mukaan saatiin muun muassa Luonnonvarakeskus, Hämeen ammattikorkeakoulun Geneettinen monimuotoisuus -opintokokonaisuus ja Turun yliopiston museologian oppiaine. Tutkijat alkoivat harrastajien avustamina selvittää, millaisia kasveja alueella oli säilynyt.

Kupittaan siirtolapuutarhaa käytettiin kaupunkipuutarhana jo 1700-luvulla. Varsinaista siirtolapuutarhaa alettiin rakentaa 80 vuotta sitten, kun ensimmäisten mökkien runkoja vasaroitiin paikoilleen ja omenapuiden taimia lapioitiin maahan.

Puut hädin tuskin ehtivät kantaa oksillaan ensimmäistäkään satoa, kun rakentaminen hiipui. Miehet tarttuivat lapion sijaan aseisiin ja lähtivät toisen maailmansodan rintamille.

Kun ankaran kylmät sotatalvet olivat ohi, Kupittaan siirtolapuutarhan rakentaminen jatkui innolla. Kasveja kerättiin ja niitä vaihdettiin naapurien kanssa. Palstoilta saatiin jälleenrakentamisen aikaan tärkeää ravintoa koteihin.

Nyt Kupittaan siirtolapuutarhassa on jäljellä 57 pikkumökkiä.

Tutkijat hämmästyivät huomatessaan, että vanhoja omenapuita kasvoi hyvän hoidon ansiosta yhä noin 280. Yksi niistä elää Paulan pihalla. Puutarhoista löytyi myös harvinaisuuksia, kuten ruvenkestävää ’Linnan omenaa’ ja ’Pieksämäen omenaa’.

Luonnonvarakeskuksen tutkija Sirkka Juhanoja kiinnitti huomionsa myös keltaiseen herkän siroon metsätulppaaniin, jonka seurana puski ilmoille perin elinvoimainen joukko lajitovereita. Juhanojan mielestä metsätulppaanikanta on arvokas.

Niitäkin löytyi Paulan pihasta.

Juhanoja haluaisi myös tutkia alueen runsaana kukkivan arvokkaan syysleimukannan ja säilyttää sen kasvigeenivarana. Sen tavoitteena on turvata monimuotoisuuden saatavuus kasvinjalostajien, tutkijoiden, viljelijöiden, opettajien ja muiden käyttäjien tarpeisiin. Myös museologian oppiaineen tutkija Sirkku Pihlman piti Kupittaan siirtolapuutarhaa perinnekasvien aarreaittana ja korvaamattomana kaupunkiviljelyalueena.

Kansainvälinen Siirtolapuutarhaliitto on myöntänyt Kupittaan ryhmäpuutarhayhdistykselle diplomin sosiaalisesta toiminnasta.

Sen jälkeen tuli hyviä uutisia. Kaupunki päätti jatkaa Kupittaan maanvuokrasopimusta. Syynä eivät kuitenkaan olleet tutkijoiden tekemät havainnot vaan kaupungin oma byrokratia. Yleiskaavan teko on niin hidasta, etteivät kaupungin suunnitelmat olleet vielä valmiit. Se ilmoitti siirtolapuutarhureille, ettei sillä ole alueelle ”maankäytöllistä tarvetta”.

Niinpä vuokrasopimukset saatiin voimaan vuoteen 2025 asti.

Aseita – tai ehkä paremminkin puutarhakuokkia – ei kuitenkaan laskettu. Työ puutarhan säilymisen puolesta jatkui.

Kupittaan ryhmäpuutarhayhdistys ry:n puheenjohtaja Erja Meriluoto on kirjoittanut useita kirjelmiä ja vetoomuksia kaupungille puutarhan säilymisen puolesta.

Turku pyrkii olemaan hiilineutraali kaupunki vuonna 2029. Meriluodon mukaan siirtolapuutarhalla on pyrkimyksessä oma tärkeä roolinsa.

– Puutarha on loistava hiilinielu keskellä kaupunkia! Lisäksi Kupittaan puiston toiselle puolelle on nyt rakennettu useita kerrostaloja. Ne ovat vähentäneet rakentamisen paineita, Erja perustelee.

Yksi Turun suurimmista kaupoista, Kupittaan K-Citymarket sijaitsee aivan siirtolapuutarhan vieressä. Myymälä ei ole koskaan kiinni.
Aune vuokrasi mökkipalstan vuonna 2002 ja on saanut puutarhan kukoistamaan.

Yksi siirtolapuutarhan punaisista porteista kirskahtaa auki joka torstai. Sen raosta puutarhaa katselee pioninkorkuinen tyttö keltainen hellehattu päässään.

Hän on yksi Sateenkaari Kodon päiväkodin lapsista, jotka käyvät ohjaajiensa kanssa joka viikko puutarhatontilla. Tytön leikkikaveri on jo työntänyt soman nenänsä keltaisen päivänkakkaran heteisiin, ja toinen uittaa vaahteranlehtiä kottikärryissä.

Virallisen määritelmän mukaan lapset ovat mukana Multaa ja Mukuloita -hankkeessa. Sen tavoitteena on tuoda luonnontieteisiin, matematiikkaan ja teknologiaan painottuvaa ilmiöoppimista uudenlaiseen ympäristöön. Samanlaista kokeilua ei muualla Suomessa ole tehty.

Eivätkä Heiskatkaan ole pakkaamassa omenapuutaan muuttoautoon.

– Kun hankimme paikan, täällä oli pääasiassa vanhempaa väkeä.

Nyt siirtolapuutarhaan on alkanut tulla myös nuoria, Paula toteaa.

Anna-Maija Tiilikainen on ilahtunut, että alueelle on tullut myös nuorempaa väkeä.

Heiskojen mökkinaapuri Anna-Maija Tiilikainen nyökkää omalla pihallaan.

– Vaikka lopettamisuhka on yhä olemassa, joka vuosi siirtolapuutarhamökkejä on vuokrattu uusille tulijoille. Parempaa kohti mennään, Anna-Maija sanoo.

Muitakin portteja on avattu. Kupittaan siirtolapuutarhan vanha tallirakennus on kunnostettu, ja siinä toimii 4H-kerhon pitämä kesäkahvila. Kahvi maksaa euron kuppi. Oven raosta on kuulunut toisinaan myös laulua, sillä kahvilassa on järjestetty monenlaista ohjelmaa.

Puutarha yrittää avautua, tehdä itsensä tärkeäksi kaupunkilaisille ja vieraille, jotta se saisi elää jatkossakin.

– Aika monella on yhä vanha käsitys, ettei siirtolapuutarhaan saa tulla, mutta kyllä tänne saa! Anna-Maija sanoo ja toivottaa puutarhavieraat tervetulleiksi Kupittaalle.

Työryhmä
Teksti
Sari Järvinen
Kuvat
Pasi Leino
Verkkotaitto
Annette Saksman
Tekninen toteutus
Genero
Julkaistu: 29.6.2020
6 kommenttia