Kaksimetriseksi jäävä kuriilienkirsikka ’Ruby’ (Prunus nipponica var. kurilensis) on kerrassaan soma ilmestys! Se kukkii runsaasti yksinkertaisin, vaaleanpunaisin kukin touko-kesäkuussa. Puulla on kaunis harmaa runko ja punaisena leimuava syysväri. ’Ruby’ on talvenkestävä vyöhykkeillä I–II(III) ja viihtyy lämpimässä aurinkoisessa paikassa ravinteikkaassa maassa.

Pieniä kirsikkapuita voi kokeilla kasvattaa myös suurissa ruukuissa, jolloin ruukku kannattaa talveksi vuorata huolella tai siirtää se viileään kellariin tai autotalliin.

Kun magnolian kukinta onnistuu, näky saa lähes herkistymään. Niin kaunis se on! Aiemmin magnolioita pidettiin melko arkoina Suomeen, mutta nyt kukkapuiden aatelinen löytyy jo monesta eteläisen Suomen puutarhasta, ja suosio vain kasvaa.

Meillä magnoliat ovat usein pieniä, monirunkoisia puita. Kasvupaikka kannattaa valita erityisellä huolella. Istuta lämpimään ja tuulensuojaisaan paikkaan, mutta älä kuitenkaan paahteeseen. Ole tarkka puun istutussyvyyden kanssa. Tarkista, että juurenniska jää maan pinnalle. Juuristo on herkkä niin kuivuudelle, kylmyydelle kuin seisovalle vedellekin. Magnolia hyötyy maanpinnan kattamisesta.

Eteläisessä Suomessa talvenkestäviä magnolioita ovat muun muassa japaninmagnolia ’Vanha Rouva’, tarhamagnolia ’Leonard Messel’ sekä 3–4-metriseksi kasvava tarhamagnolia ’Merrill’ (M. x loebneri), joka aloittaa kukintansa jo nuorena. Tuoksuvat kukat avautuvat toukokuussa.

Riippamallisissa puissa kannattaa keskittyä erityisesti leveyteen, kun mietit, mahtuuko puu tiettyyn kasvupaikkaan. Runko ei kasva enää pituutta, mutta latvus sen sijaan levenee mahdollisesti paljonkin. Riippaomenapuu ’Cheal’s Weeping’(Malus) on 2–3-metrinen ja jää myös leveydeltään parimetriseksi. Sen oksat näyttävät kauniilta paljainakin, mutta hurmio on taattu, kun kesäkuussa oksilla valuu punertava kukkaputous. Syksyä kohti puu koristautuu pienin punaisin omenoin.

Riippaoksaisista puista valkeana kukkiva rautatienomenapuu ’Hyvingiensis’ pärjää V-vyöhykkeellä asti. Pienessä pihassa leveäksi kasvavan puun latvusta täytyy kuitenkin pitää kurissa leikkaamalla.

Kaikki koristeomenapuut eivät kestä pohjoisemman Suomen kipakkaa talvea, mutta valkoisena kukkapilvenä aikaisin kesällä hohtava paratiisiomenapuu ’Dolgo’ pärjää V(VI)-vyöhykkeillä asti.

Puusta muodostuu vanhemmiten pyöreähkö, ja kooltaan se jää pieneksi, 4–6-metriseksi. Siitä on hyötyä myös aikaisin kypsyvien kesäomenapuiden pölyttäjänä.

’Dolgo’ saa keltaisen syysasun. Syyskuussa kypsyviä pieniä, kirpsakoita omenoita voi käyttää esimerkiksi hilloissa ja mehuissa.

Rungollinen pikkusyreeni on upea perennapenkissä tai vaikkapa kulkuväylän molemmille reunoille istutettuna. Yksi yleisimmistä lajikkeista on kesä–heinäkuussa liilana kukkiva pallomainen pikkusyreeni (Syringa meyeri ’Palibin’). Se jää noin 1–1,5 metrin korkuiseksi ja on kestävä IV-vyöhykkeelle asti. Pohjoisemmassa pärjäävät esimerkiksi kookkaammat rungolliset puistosyreenit, vaaleanpunainen ’Julia’ ja valkoinen ’Tammelan Kaunotar’.

Hämmästyttävän hieno ruusuorapihlaja ’Paul’s Scarlet’ (Crataegus x media) kukkii purppuranpunaisena pilvenä. Kukat muistuttavat nimensä mukaisesti pieniä ruusuja. Puuta suositellaan vyöhykkeille I–II(III).

Helmikoruorapihlaja ansaitsisi paikan monessa puutarhassa. Crataegus x mordensis ’Toba’ on nopeakasvuinen ja mukavan kestävä (I–IV(V)). Sen valkeat nuput ovat kuin rykelmä pieniä helmiä! Kesäkuussa aukeavat kerrannaiset kukat punertuvat pikkuhiljaa.

Kun rungollisen orapihlajan istuttaa kasviryhmän keskelle, ei piikeistäkään ole haittaa. Molempien puiden korkeus jää 3–4 metriin.

Lähteet: Matti Kulju/Oulujoen Taimisto.

Nettisivut: Muhevainen, Pinsiön Taimisto, Puutarhakeskus Jaakkola, Särkän perennataimisto, Taimisto Huutokoski, Viherlassila, Viherrinki.