Viherpiha

Kuivan paikan kruunut! Taimistojen ammattilaiset valitsivat 9 suosikkiaan kuivuutta sietävistä pensaista ja puista

Kuivan paikan kruunut! Taimistojen ammattilaiset valitsivat 9 suosikkiaan kuivuutta sietävistä pensaista ja puista
Nämä puut ja pensaat eivät hätkähdä, vaikka keväällä sataisi vähän ja kesällä tulisi pitkä hellejakso. Taimistot esittelevät kuivilla paikoilla kukoistavat suosikkinsa ja niille sopivat kaverit.

Marjaana Lepänjuuri: "Sirotuomipihlaja on keväällä kukkiessaan todella kaunis"

Pinsiön taimisto, Hämeenkyrö, vyöhyke III/IV

1. Pirkkalankoivu

Pirkkalankoivu on nimensä mukaisesti löytynyt 1800-luvulla Pirkkalasta. Luonnossa puu kasvaa harvinaisena Hämeen seudulla. Isoksi varttuva lehtipuu on näyttävä näky pihassa. Liuskaisista lehdistä näkee heti, ettei kyseessä ole tavallinen rauduskoivu.

Parhaiten Betula pendula f. bircalensis sopii isoihin pihoihin. Käyttäisin pirkkalankoivua yksin tai muutaman koivun ryhmässä pihassa tai kujanteena tien varressa. Koivut voivat olla aika juoppoja, joten niiden viereen ei kannata perustaa kasvimaata. Paikan olisi hyvä olla valoisa, mutta kasvualustan suhteen puu ei ole nuuka, kunhan maaperä ei ole liian märkä. Koivut eivät pidä leikkauksesta, joten leikkaa vain tarvittaessa vähän. Sopiva ajankohta on elokuussa.

Valon tarve: auringosta puolivarjoon

Korkeus: 20 m

Kukinta-aika: toukokuu

Kasvuvyöhyke: I–V (katso kasvuvyöhyke)

2. Pylväspihlaja

Keltamarjainen pylväspihlaja ’Autumn Spire’ kasvaa tiiviinä pilarina. Siitä varttuu noin puolitoista metriä leveä puu. Jos pylväspihlaja kasvattaa tyvi- ja runkovesoja, napsi ne pois mahdollisimman pieninä. Puun lehdet pukeutuvat syksyllä punaiseen. Väri näyttää upealta yhdistelmältä keltaisten marjojen kanssa. Pihlajat kestävät hyvin kuivuutta päästyään alkuun kasvussa.

Tiiviin kasvutapansa ja kapean latvuksensa ansiosta tämä kotipihlajan lajike sopii pieniin pihoihin ja ahtaisiin tiloihin. Istuttaisin sitä pensasryhmän kruunuksi. Kaveriksi sopivat eri aikaan kukkiva keijuangervo ja kääpiövuorimänty. Sorbus aucuparia ’Autumn Spire’ on maan suhteen vaatimaton, mutta viihtyy parhaiten hiekkamultamaassa.

Valon tarve: auringosta puolivarjoon

Korkeus: 4–5 m

Kukinta-aika: kesä-heinäkuu

Kasvuvyöhyke: I–VI (katso kasvuvyöhyke)

3. Sirotuomipihlaja

Sirotuomipihlajaa on saatavilla pensaana ja rungolliseksi kasvatettuna puuna. Sirot, koristeelliset oksat ovat vanhemmiten mutkaiset. Amelanchier laevis on keväällä kukkiessaan todella kaunis. Ruskeanpunertava lehdistö puhkeaa samaan aikaan kukkien kanssa. Syksyllä sirotuomipihlaja saa oranssinpunaisen syysvärin. Juurruttuaan hyvin se kestää erinomaisesti kuivuutta. Helppohoitoista sirotuomipihlajaa ei juuri tarvitse leikata, vaikka se sietää sitä.

Puu mahtuu pieniinkin pihoihin, ja pensaasta saa vapaana kasvavan aidanteen tai leikattavan aidan. Pensasta ostaessasi valitse hyvin haaroittunut taimi, niin siitä tulee tuuhea. Korkeudella ei niinkään ole väliä. Viereen tai juurelle sopivat esimerkiksi pensashanhikit ja pensasangervot.

Valon tarve: auringosta puolivarjoon

Korkeus: 3–4 m

Kukinta-aika: touko-kesäkuu

Kasvuvyöhyke: I–III (katso kasvuvyöhyke)

Ilpo Koivu: ”Sitkeät hanhikit ovat parhaimpia kuivuutta kestäviä lehtipensaita”

Puutarha Tahvoset, Raasepori, vyöhyke Ib

1. Pensashanhikki ’Pink Paradise’

Dasiphora fruticosa ’Pink Paradise’ on monikäyttöinen aurinkoisen paikan kasvi. Runsas- ja isokukkaisen pensashanhikkilajikkeen terälehdet ovat parissa kerroksessa limittäin.

Sitkeät hanhikit ovat parhaimpia kuivuutta kestäviä lehtipensaita. ’Pink Paradisen’ kukat ovat kesän lämpimässä vaaleat, lähes valkoiset. Ilmojen viiletessä ne muuttuvat voimakkaan pinkeiksi. Väri vain paranee syksyä kohden. Vaatimaton ja helppohoitoinen pensas ei vaadi säännöllistä leikkausta – nuorentamiseksi riittää vanhojen oksien poistaminen.

Hanhikit sopivat laajoihin pensasryhmiin, aidanteeksi ja luiskia verhoamaan. Yhdistäisin sitä samanlaisissa paikoissa viihtyvien rohtokatajien tai kääpiövuorimäntyjen kanssa. Itselläni lajike menestyy pohjoisrinteessäkin.

Valon tarve: auringosta puolivarjoon

Korkeus: 70–80 m

Kukinta-aika: heinä-elokuu

Kasvuvyöhyke: I–III (IV) (katso kasvuvyöhyke)

2. Pilarikataja

Ilmeikäs, oksiensa kärjistä hieman nuokkuva pilarikataja ’Suecica’ viihtyy auringossa. Hidaskasvuista havua on saatavilla erikokoisina taimina.

Ryhdikäs ja kapeakasvuinen Juniperus communis tuo istutusryhmään korkeutta ja ilmettä. Helppohoitoisen kasvin kohdalla tarvitsee vain huomioida, että ympärillä on riittävästi tilaa, sillä lehtipensaat voivat varjostaa katajan kyljet ruskeiksi.

Istuta havua muutaman taimen ryhmäksi tai yksittäin, jos sinulla on pieni piha. Varo istuttamasta pilarikatajaa liian lähelle seinää tai räystään alle, ettei katolta tippuva lumi riko sen tiheää ja säännöllistä muotoa. Naapuriksi valitsisin hortensioita, koivu- tai rinneangervon, muita katajia tai vuorimäntyjä.

Valon tarve: aurinkoinen

Korkeus: 3–5 m

Kasvuvyöhyke: I–V (VI) (katso kasvuvyöhyke)

3. Arnoldinpihlaja

Arnoldinpihlaja ’Kirsten Pink’ säväyttää vaaleanpunaisilla marjoillaan. Pihlajien tapaan puu on vaatimaton kasvupaikan ja -alustan suhteen. Suotuisassa paikassa se voi menestyä nelosvyöhykettä pohjoisempanakin, vaikka kokemuksia siitä on vähän. Puu peittyy kesällä valkoisiin kukkiin. Syksyllä lehdet värittyvät oranssinpunaisiksi. Käyttäisin koristeellista pikkupuuta yksittäin tai muutaman puun ryhmänä. Kun mietit istutuspaikkaa, muista, että puu kasvaa 4–6 metriä leveäksi.

Sorbus x arnoldiana viihtyy niin kuivassa kuin tuoreessakin maassa, mutta läpäisevä kasvualusta on sille paras. Naapuriksi valitsisin loppukesällä kukkivia hortensioita, jotta istutusryhmän kukintaa saa pidennettyä.

Valon tarve: auringosta puolivarjoon

Korkeus: 5–10 m

Kukinta-aika: kesä-heinäkuu

Kasvuvyöhyke: I–IV (katso kasvuvyöhyke)

Terttu Tuovila: ”Tyrnissä yhdistyvät koristeellisuus ja hyöty”

Puutteenkylän puutarha, Kuusamo, vyöhyke VII

1. Tyrni

Luonnossa merenrannoilla kasvava tyrni menestyy kuivilla hiekka- ja kivikkomailla pohjoisempanakin. Tämä typpeä sitova kasvi tarvitsee vain niukasti lannoitusta. Hopealehtisessä ja oranssimarjaisessa tyrnissä yhdistyvät koristeellisuus ja hyöty. Siitä voi kasvattaa puun tai pensaan. Jos sato ei ole tärkeä, voit leikata tyrnin pikkupuuksi.

Hippophae rhamnoides pitää täydestä valosta eikä siedä kilpailevia kasveja, joten jätä sille hyvin tilaa. Tuulisuus on eduksi, sillä tyrni on tuulipölytteinen kasvi. Jotta tyrni tuottaisi marjoja, istuta puutarhaan hede- ja emiyksilöitä. Täällä pohjoisessa kokeilisin kahta hedelajiketta, esimerkiksi ’Rudolfia’ ja ’Tarmoa’, jotka ovat hyviä pölyttäjiä emikasville.

Valon tarve: aurinkoinen

Korkeus: 2–5 m lajikkeesta riippuen

Kukinta-aika: toukokuu

Kasvuvyöhyke: I–VI (VII) (katso kasvuvyöhyke)

2. Juhannusruusu

Juhannusruusu on terve, helppo ja varma perusruusu. Vitsailemme taimistolla, kuka on keksinyt nimeksi juhannusruusun, sillä meillä Kuusamossa se kukkii heinäkuussa. Lapsuudesta tutun, runsaasti kukkivan juhannusruusun kukkien tuoksu on parhaimpia, joita tiedän. Kukinta hyötyy kuivasta, aurinkoisesta kaudesta. Rosa pimpinellifolia ’Plena’ menestyy niin kuivilla kuin multavimmillakin, tuoreilla kasvupaikoilla. Suosi jatkuvaa hoitoleikkausta eli poista vanhimpia versoja vuosittain, jotta kukinta säilyy parhaiten.

Istuttaisin 5–7 taimea omaksi ryhmäksi ja rajaisin istutusalustan, sillä juhannusruusu kasvattaa juurivesaa. Kavereiksi voi myös valita kyllin voimakaskasvuisia ruusuja, kuten kempeleenruusun tai ruskelanruusun.

Valon tarve: auringosta puolivarjoon

Korkeus: 100–200 cm

Kukinta-aika: kesä-heinäkuu

Kasvuvyöhyke: I–VII (katso kasvuvyöhyke)

3. Sulkaharmaaleppä

Sulkaharmaaleppä kasvaa hitaammin kuin tavallinen harmaaleppä. Se tekee vankkoja juuri- ja tyvivesoja, jotka kannattaa napsia nuorina pois, jotta puun malli säilyy. Alnus incata f. lacianiata on koristeellinen vuoden ympäri. Talvella sitä koristavat pienet käpymäiset eminorkot, ja huhtikuussa puun kukkiessa roikkuvat hedenorkot. Kesällä se viehättää liuskoittuneilla lehdillään.

Puu sopii niin luonnonmukaiseen kuin rakennettuunkin ympäristöön. Alta leveämmän, päärynänmuotoisen sulkaharmaalepän alaoksat ovat kolme metriä pitkät. Kannattaa siis miettiä, mihin istuttaa puun. Itselläni se on varttunut hiekkamaassa 25 vuodessa 7 metrin korkuiseksi. Juurelle istuttaisin rusopajuangervoa, taikavirpiangervoa ja virpiangervoa.

Valon tarve: auringosta puolivarjoon

Korkeus: 5–10 m

Kukinta-aika: huhtikuu

Kasvuvyöhyke: I–VII (katso kasvuvyöhyke)

Julkaistu: 24.7.2020
1 kommentti