Helppo kolibrikukka voi hujahtaa nopeasti kattoon asti – asiantuntija kertoo hoitovinkit ja milloin kasvista kannattaa napata ”poikasia”
Valkokolibrikukka oli Suomessa pitkään harvinaisuus, mutta viime vuosina sisustajien suosioon noussutta kasvia on saanut marketeistakin. Laji ei ole erityisen vaikea kasvattaa, ja se saattaa venähtää turhankin suureksi jo muutamassa vuodessa. Miten valkokolibrikukkaa hoidetaan, voiko lehtiä leikata ja kannattaako kolibrikukka viedä kesäksi ulos? Kasvitieteilijä Visa Lipponen vastaa.
Valkokolibrikukka (Strelitzia nicolai) oli Suomessa pitkään harvinaisuus, mutta viimeisen kolmen vuoden aikana sitä on ollut myynnissä marketeissakin. Luonnonkasvupaikoillaan Kaakkois-Afrikassa näyttävä puu kasvaa rantahietikoilla ja merenrannan läheisissä ainavihannissa metsissä ja voi saavuttaa 12 metrin korkeuden.
Laji ei ole erityisen vaikea kasvattaa. Se sopeutuu hyvin asuinhuoneen olosuhteisiin, kunhan saa runsaasti valoa ja mielellään osan päivästä aurinkoakin. Kolibrikukka saattaa kasvaa jo muutamassa vuodessa kattoon asti. Ruukun koolla ei juurikaan voi vaikuttaa kasvuun, sillä kasvi viihtyy kokoonsa nähden pienessä ruukussa ja uudet lehdet kasvavat aina edellisiä suuremmiksi.
Pienessä muoviruukussa kookas, voimakasjuuristoinen valkokolibrikukka voi kuitenkin helposti kellahtaa kumoon. Jos näin käy, kannattaa kasvi istuttaa suurempaan ruukkuun ja laittaa ruukun pohjalle painoksi kiviä. Lopulta kasvi vaatii ämpärin kokoisen ruukun.
”Kolibrikukka saattaa kasvaa jo muutamassa vuodessa kattoon asti. ”
Kun lehdet ovat kasvaneet kattoon ja ruukussa on yksi tai useampi tyvivesa, on aika uudistaa kolibrikukka. Tyvivesat leikataan juuripaakusta irti puukolla tai sahalla ja kukin istutetaan omaan ruukkuunsa. Emokasvin voi heittää pois tai laittaa kompostiin.
Ruukun pohjalla on oltava hyvä salaojitus. Kasvualustaksi sopii mikä tahansa alusta, joka ei ole liian tiivis. Mullasta voi tehdä ilmavampaa sekoittamalla sen joukkoon esimerkiksi kookoskuitua ja perliittiä. Kasvualustan pitää kuivahtaa kastelujen välissä, sillä valkokolibrikukka kestää paremmin kuivuutta kuin märkyyttä.
Kookkaat lehdet repeilevät helposti, etenkin tuulessa tai kasvia siirrellessä. Kasvi viihtyisi kesän ulkona, mutta lehtien repeilemisen vuoksi en suosittele ulos vientiä. Varren alimmat lehdet alkavat ikääntyessään nuokkua, ja kasvi vaatii silloin ympärilleen enemmän tilaa. Kuiva huoneilma taas voi ruskettaa lehtien laitoja, etenkin talvella. Sumuttaminen saattaa auttaa.
Nuokkuvat tai rumat lehdet voi leikata pois läheltä runkoa, samoin kattoon kasvaneen lehden. Silloin kasville saa hieman lisäaikaa ennen kuin se pitää uudistaa.
Kommentit