Hannelen minipuutarhassa on vain 37 neliötä, ja kaikki kasvit käyvät lautaselle – ”Syötävyys ei tarkoita, että tämä olisi kasvimaa”

Kun vaihdoin ison omakotitalopihan tähän uuteen miniatyyripuutarhaan, päätin, että sen teema on syötävyys. Kaikki kasvit sopivat siis lautaselle. Ruoka on minulle harrastus ja osin myös työ: pidän Kokit ja potit -blogia ja samannimisiä somekanavia. Oman pihan tuoreet yrtit ja vihannekset ovat parasta kesäkokkauksessa.

Syötävyys ei tarkoita, että tämä olisi kasvimaa. Kasvatan myös kukkia, kuten tsinnioita, orvokkeja ja kurjenpolvia, eivätkä taimet jäykistele riveissä vaan kukoistavat potager-tyyliin rennoissa sekaryhmissä. Rehottaapa lavassani myös nokkonen, jonka olen ihan varta vasten sinne istuttanut.

Viehätyn yhdistelemisestä. Kauneus ei tarkoita minulle vain kukkia vaan myös lehtien mielenkiintoisuutta. Esimerkiksi mustakaali on tosi kaunis – sillä on niin paljon toisista poikkeava lehtimuoto. Puutarhan antamia nautintoja on myös vaikkapa basilikan tuoksu, kun kävelen sen ohi.

Toisaalta ruokakasvienkin kukat voivat olla kauniita. Annankin mintun ja oreganon kukkia loppukesällä. Niistä on iloa myös pörriäisille.

Parveke on Hannelen huvimaja, taimikasvattamo ja orangeria. Sisällä kiipeilevät tomaatit ja huonekasvit viettävät kesää. Paahteisilla portailla suurissa ruukuissa kasvaa punalatvaista thaibasilikaa, mammuttibasilikaa, pelargoneja, salviaa, laventelia ja rosmariinia.

Mäkimeiramin ja ruohosipulin takana kasvaa komeaa nokkosta.

Hannele antaa thai-basilikan kukkia loppukesällä, sillä pörriäiset pitävät siitä.

Kauneus ei merkitse vain kukkia vaan myös erilaisia lehtiä ja vihreän sävyjä. Salvian harmahtava sametti, voitonlaukan sileys ja kääpiösamettikukan pitsimäisyys korostavat toisiaan.

Kerrostalokotini jatkona olevalla pihallani on kokoa vain 37 neliötä. Mutta ne ovatkin sitten paahteisen lämpimiä neliöitä: piha aukeaa etelään ja aurinko paistaa aamuyöstä noin puoli viiteen saakka iltapäivällä.

Vaikka tilaa ei ole paljon, halusin silti suunnitella siihen erilaisia tiloja. Parvekkeeni jakaa alueen kahtia: kasvatuslavat ovat sen itäpuolella, oleskelualue on länsipuolella. Polku yhdistää toimintoja.

Pergola tuo kokonaisuuteen rytmiä ja vertikaalisuutta. Toistaiseksi siinä kiipeilee vain valosarja, sillä en ole vielä keksinyt sopivaa syötävää köynnöstä. Humalalle pihani on liian paahteinen. Mutta pergolassa komeilee hiili- grillini, joka on käytössä viikoittain.

Oleskelualueen lattiaksi rakennusyhtiö oli asentanut nurmikiviä, mutta vaihdoin ne tunnelmallisempiin ja käytännöllisempiin liuskekiviin.

Koska puutarhani on osittain maanalaisen autotallin päällä, puulle on täällä vain yksi tarpeeksi syvämultainen paikka. Siinä kasvaa rungollinen mustaherukka. Se riittää, sillä taloyhtiön puolella on varttumassa pirkkalankoivua, mäntyä ja hopeakuusta.

Vain kevyt metalliaita erottaa puutarhan taloyhtiön niitystä.

Ruiskukan ja kehäkukan terälehdet tuovat väriä salaatteihin ja teesekoituksiin.

Kirsikkatomaatit viihtyvät lasitetun parvekkeen lämmössä.

Kukkien ja yrttien reunustama polku johtaa puutarhan lavaosastolle.

Mansikat maistuvat myös kääpiövillakoira Pakille.

Tämä seutu on entistä Toppilan satamaa. Täältä on viety höyrylaivalla maailmalle tervatynnyreitä, jotka on ensin tuotu Kainuusta Oulujokea pitkin. Nykyään ranta on ulkoilualuetta, ja kaupunki on rakentanut sinne upean niittymäisen puiston. Idea jatkuu taloyhtiömme yhteisessä pihassa, jossa kasvaa päivänkakkaraa, pietaryrttiä ja peltosauniota.

Pihani ja niityn välissä on vain matala, kevyt metalliaita, joten kukkeimpaan keskikesän aikaan puutarhani tuntuu olevan paljon isompi. Enkä ole kaivannut sen kummempaa näköestettä. Jos haluaa asua kaupungissa lähellä keskustaa, pitää olla valmis sietämään ihmisiä ympärillään. Minusta he tuovat turvan tuntua.

Kääpiösamettikukat, ruohosipuli, salvia ja tsinniat muodostavat hienon kokonaisuuden.

Tsinniat ovat komeimmillaan heinäkuun lopulla. Niiden terälehdet ovat syötäviä.

Mustakaali on toiselta nimeltään palmukaali – ja nimeen on vissi syy!

Liuskekivissä on Hannelen mielestä enemmän lämpöä kuin betonilaatoissa.

Vaikka kesä on täällä Oulussa lyhyempi kuin Etelä-Suomessa, on minun puutarhakauteni kahdeksan kuukautta pitkä. Taimien esikasvattaminen alkaa maaliskuussa, ja se on minulle jo osa pihailoa. Viimeiset mustakaalit taas poimin lumen alta marraskuussa.

Yksivuotiset kasvit tuovat vaihtelua pihaan, sillä ne voin valita joka vuosi uudestaan. Tsinnioiden kokeilemisesta on tullut minulle melkein intohimo. Bongaan ensin vaikka Instagramista kiinnostavan näköisiä yksilöitä, kyselen mitä lajiketta ne ovat ja yritän sitten hankkia niiden siemeniä. Jokainen taimi on seikkailu!

Ruiskukan ja kehäkukan terälehdet tuovat väriä salaatteihin ja teesekoituksiin.

Rungollinen mustaherukka hoitaa puun virkaa. Vaikeinta on ollut saada se pysymään pystyssä Oulun tuulissa.

Kotimainen maatiaistomaatti potattomat eli ’Savitaipale’ tekee hedelmää avo-maallakin.

Hannelen puutarhan rönsyilevä pehmeys on hieno vastakohta rakenteiden suoruudelle. Itse rakennettu pergola tuo korkeusulottuvuutta muuten mataliin istutuksiin. Grillillä on oma paikkansa sen suojissa.

Olen harrastanut yrttien kasvattamista parikymmentä vuotta. Rakkain niistä on basilika. Tänä kesänä kasvatan viittä lajiketta. ’Genovese’ on se tavallinen basilika, lempeä ja aromaattinen. ’Italiano Classico’ ja ’Gustoso’ ovat isolehtisiä ja maultaan pippurisen intensiivisiä. Mammuttibasilika ’Mammoth’ on helppo kuivattaa. Thaibasilikan maussa on anista, lakritsaa, kanelia ja pippuria. Se kestää muita paremmin kuumentamista.

Aloitan basilikoiden esikasvatuksen maaliskuun lopulla. En kouli taimia, vaan kylväessä suhautan 10–14 siementä pottiin ja laitan multaa vain potin puoleen väliin. Harventamisen jälkeen lisään loput mullat. Tämä on helpoin tapa saada taimista topakoita.

Huhtikuussa lämpiminä päivinä vien taimet parvekkeelle tottumaan valon määrän lisääntymiseen ja lämpötilan vaihteluihin. Toukokuussa istutan taimet 30–40-senttisiin ruukkuihin. Yhteen ruukkuun laitan vain neljä tai viisi tainta, sillä niillä kuuluu olla kunnolla tilaa.

Juhannuksen alla ruukut pääsevät viimein ulos. Välimeren kasvina basilika vaatii tosi paljon lämpöä. Ja sitähän minulla täällä on.