Koivun mahlan paras valutusaika on huhti-toukokuussa – kerää luonnon tehoaine talteen ohjeillamme
Koivun mahla virtaa puun juurista oksiin lumien sulettua. Mahlan paras keräysaika kestää lehtien puhkeamiseen asti. Pienen määrän nestettä saa valutettua puuta vioittamatta.
Koivun mahlan kerääminen on ajankohtaista huhti-toukokuussa ennen lehtien puhkeamista. Puuhaan on kaksi tapaa, joista toisessa saa helposti kerättyä pullollisen tai pari sauna- tai janojuomaa puuta vioittamatta.
Valutukseen tarvitaan 0,33–1,5 litran kokoinen limsa- tai pakastuspullo. Koivusta valitaan alaspäin riippuva oksa, joka katkaistaan sentin, parin paksuisesta kohdasta. Oksan pää työnnetään suuaukosta pulloon, joka sidotaan oksaan roikkumaan. Oksan taipuminen alaspäin edistää mahlan valumista. Varjoinen paikka ja pullon suojaaminen valolta esimerkiksi paperilla auttaa pitämään mahlan raikkaana.
Koivun mahlan määrä ja valumisnopeus riippuvat ajankohdasta ja oksan paksuudesta. Sentin tai parin paksuinen oksa vuotaa vuorokaudessa puolisen litraa mahlaa. Valuttamalla nestettä eri puista pääsee maistelemaan ja vertailemaan koivujen välisiä makueroja.
Paras koivun mahlan valutusaika on yleensä huhtikuun puolestavälistä eteenpäin.
Toisessa valutustavassa koivun runkoon porataan yläviistoon 3–5 sentin syvyinen reikä noin 20 sentin korkeudelle maasta. Puun tulee olla rinnankorkeudelta vähintään 20 sentin paksuinen. Reikä kannattaa porata puun pohjoispuolelle, jotta mahla säilyy viileänä. Jos jäljellä on lunta, myös sen kasaamisesta keräysastian ympärille on etua.
Valutukseen tarvitaan elintarvikemuovista valmistettu letku ja kanisteri tai kannellinen sanko. Letkun toinen pää työnnetään rungossa olevaan porausreikään, toinen taas astiaan joko korkin reiän tai kanteen tehdyn aukon kautta.
Reikä porataan runkoon terveeseen kohtaan. Valutusreiästä runkoon pääsee mikrobeja, jotka tukkivat nestevirtaukset reiän ylä- ja alapuolella. Siksi seuraavana vuonna uusi reikä kairataan edellisen reiän viereen.
Koivu on arka lahovioille, joten mahlan valutukseen kannattaa valita jokin muu kuin arvokas rantakoivu tai rakennuksen lähellä oleva puu. Porauksen aiheuttama värivika tai lahovioitus etenee puussa latvaa ja juuristoa kohden. Yleensä koivu säilyy kuitenkin mahlan valutuksen jälkeen terveen oloisena vuosikymmeniä.
Koivun mahla sopii tuoreena ja pakastettuna monenlaiseen käyttöön, kuten jano-, palautus- ja saunajuomaksi sekä mehujen laimentamiseen ja smoothieen.
Virkistävän juoman makuun päästäkseen pitää olla valppaana, sillä valutusaika ja sen pituus riippuvat säistä. Viileänä keväänä mahlaa voi kerätä kuukauden ajan. Jos taas kevääseen osuu lämmin jakso, puu puhkeaa nopeasti hiirenkorvalle ja mahla-aika voi sujahtaa ohi parissa, kolmessa viikossa. Kun oksisto vihertyy, mahlanvirtaus heikkenee. Mahla myös sameutuu ja muuttuu maultaan epämiellyttäväksi.
Paras mahla-aika ajoittuu yleensä huhtikuun puolivälistä eteenpäin, jolloin puu valuttaa hyvää tahtia kirkasta, raikasta ja hyvänmakuista juomaa. Jos maassa on lunta, oikean ajankohdan tunnistaa koivun tyven vapautumisesta lumipeitteestä. Lumettomana aikana kannattaa seurata mittarilukeman nousemista 10 asteen tuntumaan. Nopeinta mahlan valuminen on jaksoina, jolloin yöllä on pikkupakkasta ja päivisin lämmintä.
Mahla sisältää vitamiineja ja kivennäisaineita
- Koivun mahla sisältää vettä ja 1–2 prosenttia kuiva-aineita, joista 90 prosenttia on sokereita. Lisäksi mahlassa on koko joukko kivennäisaineita, kuten kaliumia, kalsiumia, sinkkiä ja seleeniä. Vaikka niitä on vähän, ne ovat nopeasti liukoisessa muodossa.
- Muista, että koivun mahla voi aiheuttaa allergisia oireita.
Koivun mahlan kerääjän perussäännöt
- Valuta koivun mahlaa vain omalla maalla kasvavista puista tai kysy lupa maanomistajalta.
- Tyhjennä mahlan keräysastia päivittäin. Säilytä mahlaa jääkaapissa korkeintaan kaksi vuorokautta ja käytä sulatettu mahla mahdollisimman nopeasti.
- Pese letkut, keräysastiat ja pullot käsitiskiaineella, tiskiharjalla ja pulloharjalla heti käytön jälkeen.
Asiantuntija: erikoistutkija, MMT Jari Miina, Luonnonvarakeskus Luke
