Viisivuotias Lauri Järvilehto istui lastentarhan pihalla, puun alla, ja katseli yllään avautuvaa sinistä taivasta ja siellä lipuvia valkeita pilviä.

– Ryhdyin miettimään, miksi kaikki on tällaista kuin on. Siitä kai ihmettelyni sai alkunsa.

Nyt 37-vuotias filosofian tohtori ihmettelee maailmaa työkseen. Hänen uusin, juuri ilmestynyt englanninkielinen kirjansa kertoo intuitiosta. Tuottelias mies on ehtinyt aiemmissa kirjoissaan myös käsitellä ajattelua ja kutsumustyötä ja ruotia todellisuutta.

Järvilehdon kirjoista on sanottu, että ne ovat elämäntaito-oppaita ihmisille, jotka eivät oikeastaan voi sietää elämäntaito-oppaita. Ne tarjoilevat filosofiaa ihmisille, jotka haluavat konkreettisesti toteutettavia käytännön neuvoja.

LAURILLA ON kaksi isoveljeä, kaksi pikkuveljeä ja kolme pikkusiskoa. Suurperheen isä on neurotieteen emeritusprofessori Timo Järvilehto ja äiti Rauni Järvilehto on tehnyt työuransa radiotoimittajana ja televisio-ohjaajana.

Vaikka neurotieteilijäisällä oli tapana pohtia Laurin kanssa maailmankaikkeuden perusolemusta saunassa ja pyytää poikaa aika ajoin koekaniiniksi laboratorioon, Lauri ei halunnut proffaksi, vaan muusikoksi.

Viisivuotiaasta pianoa soittanut nuori mies sai 14-vuotiaana isovanhemmiltaan syntetisaattorin, ja sen innostamana hän ryhtyi tekemään työtä valitsemansa uran eteen. Jo muutamaa vuotta myöhemmin Lauri teki tunnusmusiikkia televisioon. Hän julkaisi

ensimmäisen soololevynsä parikymppisenä.

– Pääsin töihin Musicmakers-yhtiöön, jossa tuotin bändeille levyjä ja tein musiikkia televisiosarjoihin. Olin myös vuoden verran Svenska Teaternissa kapellimestarina. Nuorelle, lahjakkaalle miehelle riitti kysyntää sekä musiikkipiireissä että Helsingin yöelämässä. Sinkkumies seilasi kaupungin yössä jopa neljä kertaa viikossa, tappiin asti.

– Elin jetset-elämää, kovaa ja korkealla. Työskentelin Suomen parhaassa tuotantoyhtiössä, tienasin hyvin ja asuin hienossa

ateljeeasunnossa Punavuoressa. Kaikki oli ulkoisesti hyvin, jopa erinomaisesti, mutta huomasin olevani elämääni tyytymätön.

Arkielämäänsä kyllästynyt mies haaveili irtiotosta ja vuodesta Lontoossa tai Pariisissa. Vuonna 2002 Lauri päätti laittaa studiolla pillit pussiin ja ottaa askeleen kohti unelmaansa.

Jotta vuosi Ranskassa sujuisi jouhevammin, Lauri ilmoittautui Helsingin yliopiston ranskankurssille. Ensimmäisen oppitunnin ensimmäisessä keskustelutehtävässä Lauri sai parikseen Lauran, jonka kanssa hänen piti esittää avioparia. Lauri kosi Lauraa pariisilaisella luistinradalla vuotta myöhemmin.

– Minun oli tarkoitus lähteä Pariisiin jatkamaan villiä poikamieselämääni, mutta toisin kävi. En ollut koskaan aikaisemmin

kokenut yhtä syvää yhteyttä parisuhteissani, kuin mitä Lauran kanssa tunsin. Laura muutti elämäni ja minut.

PARISKUNTA VIIHTYI Ranskassa vajaan vuoden. Laura halusi palata Suomeen tekemään opintonsa loppuun, mutta Laurilla ei ollut hajuakaan, mitä hän ryhtyisi tekemään. Musiikkibisnes ei enää houkutellut.

– Kun muutimme Ranskaan, ostin 95-litraisen rinkan ja pakkasin sen puolilleen kirjoja. Laura nauroi, että yleensä ihmiset ottavat mukaansa esimerkiksi vaatteita. Minulla oli mukana yhdet vaihtofarkut, lopun tilan rinkassa veivät Freud, Platon ja Wittgenstein.

Rinkassa oli sattumalta puolet Helsingin yliopiston teoreettisen filosofian tutkintovaatimusten kirjallisuudesta. Kun tämä valkeni Laurille, hän päätti hakea yliopistoon.

– Kukaan ei tuossa vaiheessa kertonut minulle, että filosofian tutkinnon arvo työnhaussa on käytännössä nolla.

Lauri asetti itselleen selvät tavoitteet heti lähtöviivalla: parissa vuodessa maisteriksi, pari vuotta väitöskirjaan, sitten lehtoriksi ja lopulta professoriksi. Kun oma isäkin oli professori, tavoite ei tuntunut mahdottomalta.

Ensimmäiset pari vuotta menivät suunnitelmien mukaan, mutta vasta väitöskirjaa tehdessään Lauri huomasi, kuinka koukeroinen ja vaikea yliopistomaailma oli. Hän sai idean omasta yliopistosta, jossa asioita voisi tehdä paremmin ja järkevämmin.

– Idea omasta yrityksestä syntyi junassa, jonka ravintolavaunu oli ammuttu täyteen filosofeja. He kaikki valittivat yhdestä suusta, etteivät ehdi tehdä tutkimusta, koska kaikki aika menee apurahahakemusten tekemiseen.

– Suomessa filosofit eivät keskustele keskenään filosofiasta, vaan rahasta.

Laurin mielestä tämä on aivokapasiteetin haaskausta. Siksi hän asetti itselleen kolme tavoitetta: hän halusi akateemisen vapauden tutkia sitä, mitä haluaa, järkevän tavan tienata elantonsa sattumanvaraisten apurahapäätösten sijaan ja elävän tutkijayhteisön. Tutkimus- ja koulutusyritys Filosofian Akatemia syntyi vuonna 2009.

OMA YRITYS, työmatkat, luentokeikat, kirjojen kirjoittaminen ja filosofian perustutkimus täyttävät Laurin kalenterin. Yrityksen perustamisvuonna hän teki töitä seitsemän päivää viikossa. Uraohjus ymmärsi painaa jarrua vasta, kun kollega Esa Saarinen

huomautti asiasta.

– Esa sanoi, että hän tuntee monta kuusikymppistä miljonääriä, jotka eivät tunne omia aikuisia lapsiaan. He surevat sitä, etteivät olleet läsnä näiden lapsuusvuosina. En halunnut tehdä samaa mokaa. Laurilla ja Lauralla on neljä yhteistä lasta, ja viime syksystä asti perheessä on ollut myös yksi teini-ikäinen sijoituslapsi. Laura on koulutukseltaan ympäristönsuojelutieteilijä, ja hän on tehnyt kehitysmaatutkimusta. Nyt hän on kotona 1-, 3-, 6- ja 8-vuotiaiden lasten kanssa.

Arjen helpottamiseksi pariskunta on kehittänyt hyviksi havaittuja menetelmiä. Perhepalaveri on kerran viikossa, sunnuntaisin. Silloin pariskunta käy läpi tulevan viikon tapahtumat. Töistä tullessaan Lauri jättää tietokoneen ja puhelimen rauhaan. Yksi arkipäivä viikossa on isipäivä.

– Silloin menemme uimaan tai geokätköilemään. Kyllästyn helposti ja siksi pyrin tekemään lasten kanssa asioita, joista itsekin tykkään. Olen ollut innoissani legoista aina, ja Lauralta sain pari vuotta sitten joululahjaksi 3 500-osaisen Millenium Falcon -legosarjan. Onneksi se näyttää kiinnostavan lapsiakin.

Kirjoittaessaan Upeaa työtä! -kirjaa Lauri teki tärkeän havainnon.

– Mielekäs arki on hyvän elämän juuri. Menestys tai se, kuinka paljon tienaa, on yhdentekevää hyvinvoinnin kannalta. Tärkeää on se, minkälainen fiilis ihmisellä on maanantai-iltapäivällä, teki hän mitä tahansa. Lauri koki omassa työssään ”maanantai-iltapäiväelämyksen”, kun hän oli esitelmöimässä salilliselle henkilöstöjohtajia.

– Tajusin siinä yleisön edessä, että saan puhumisesta samanlaiset sävärit kuin mitä olin aikoinani saanut soittaessani teknoa jäähallissa. Sillä erotuksella, että tykkäsin siitä puhumisesta enemmän kuin soittamisesta.

KOHTI MIELEKÄSTÄ arkea pääsee pääkoppaa siivoamalla, eli laittamalla asiat tärkeysjärjestykseen. Laurin konsti tähän on listan kirjoittaminen.

– Kirjoitan kuun lopussa seuraavan kuun kolme tärkeintä juttua ylös ja päätän, että ainakin ne pitää saada onnistumaan. Olen tehnyt tätä harjoitusta jo pitkään. Listatut asiat menevät hämmästyttävällä osumatarkkuudella maaliin.

Lauri on tutkinut intuitiota ja tietää, että listoja tekemällä ihminen saa alitajuntansa aktivoitumaan ja työskentelemään tavoitteiden eteen.

– Luen paljon elämäkertoja. On ollut hauska huomata, että monilla menestyneillä ihmisillä on tapana laatia listoja. Omat unelmatkin kannattaa siis kirjoittaa listaksi.

Nyt Laurin listassa lukee perhe ja urheilu, tärkeä työprojekti ja Sisun juhlavuosi, joka tarkoittaa Filosofian Akatemian luotsaamaa luento-ja tapahtumakokonaisuutta.

– Stressi ei johdu työstä vaan siitä, että se on liian epämääräistä. Kun minulla on kolme asiaa listassa, minulla on hyvä, selkeä olo. Jos listaa ei ole, stressaannun, ja tunnen oloni epämääräisen muhjuiseksi. On raskasta, jos en tiedä, mitä minulta odotetaan tai en tiedä, mitä haluan tehdä.

LAURI ON rakentanut yhdessä Sanna Lukanderin ja Peter ”Angry Birds” Vesterbackan kanssa pelifirma Rovion oppimis-

projektin taustafilosofiaa. Aiheesta on julkaistu kirja Learning as Fun (Hauskan oppimisen vallankumous, PS-Kustannus 2014).

Lauri kävi oppimisprojektiin liittyen vuosi sitten Washington DC:ssä tapaamassa Maailman pankin edustajia ja ideoimassa heidän kanssaan yhteistyöprojekteja.

– Maailman pankin työ absoluuttisen köyhyyden puolittamiseksi on onnistunut niin hyvin, että uskalsin ehdottaa oppimisprojektia, jossa lukutaito Afrikassa saataisiin nostettua sataan prosenttiin. Neuvottelupöydässä oli vähän aikaa hiljaista, kunnes Maailman pankin johtoryhmän jäsen kannatti Laurin ehdotusta. Huipputapaaminen sai filosofin nostamaan omaa

rimaansa korkeammalle.

– Me emme ole olemassa vain itseämme varten. Todellinen hyvinvointi kumpuaa vasta siitä, kun tekee jotain toisen hyväksi.Lauri innostui ehdotuksestaan ja sen saamasta kannatuksesta siinä määrin, että teki projektin toteuttamiseksi laskelmia.

– Arvioin, mitä lukutaitoprojektin toteuttaminen tulisi maksamaan Tansaniassa, ja totesin, että hanke olisi saavutettavissa. Vielä en tiedä, miten se tapahtuu, mutta aion ottaa asiasta selvää.

I have no idea how to do it yet, but I will figure it out. Motto löytyy kehystettynä filosofin työhuoneen seinältä.*

Nautin eniten uuden rakentamisesta.

Arjessa vaikeinta on pysähtyminen – on niin paljon kiinnostavaa.

Meillä syödään arkisin kotiruokaa, viikonloppuisin sushia ja pizzaa.

Kotitöistä inhoan imurointia.

Ruokabravuurini on pihvi ja ”ukin kastike”. Teen myös hyvää thaimaalaista ruokaa.

Urheilen aamutreeneissä ja sählypeleissä.

Satsaan oppimiseen ja sen kehittämiseen.

Rakkain harrastukseni on lukeminen, erityisesti science fiction.

En kestä itseriitoisia ihmisiä.

Inspiraationlähteitäni ovat asiat, jotka hämmästyttävät, sekä Sherlock Holmes, base-hyppääjä Felix Baumgartner, Robert Downey Jr., Leonardo da Vinci, vaimoni Laura ja aurinko.

Arkeni helpottuu listoja tekemällä. Kirjaan jokaisen kuun lopussa seuraavan kuun kolme tärkeää asiaa ylös. Näin tehtävät asiat pysyvät mielessä ja tavoitteet on helppo saavuttaa.