Kirkkoherra hurahti valkosipulien kasvatukseen – nyt hänellä on yksi maailman suurimmista kokoelmista eri lajikkeita: ”Juttelen ja soitan niille musiikkia”

Kun jousipyssyn viritti ääriasentoonsa ja antoi katseen seurata nuolenkärkeä, oikeaan käteen sattui. Torsten Sandbergin oli kohdattava tosiasiat: käsi ei kestänyt enää jousiammuntaa.

– Sen harrastuksen lopettamisen jälkeen minulle jäi aikaa muille asioille. Silloin en vielä tiennyt, mitä kynsilaukka voi yhdelle ihmisille merkitä, Torsten kertoo.

Kaikki sai alkunsa vuonna 2013, kun Torsten tuli ostaneeksi Annalan Hyötykasviyhdistyksestä muutaman valkosipulinkynnen. Hän työskenteli silloin Auran kirkkoherrana ja istutti ne pappilan puutarhaan muiden hyötykasvien seuraan.

Ensimmäisenä vuonna Torsten sai sadoksi vaatimattoman kynsilaukkanipun. Hän laittoi sen kuivumaan eteisen naulakkoon eikä suonut alaspäin riippuville valkopäille juuri enempää huomiota.

– Olen kuitenkin keräilijäluonne, ja jotenkin valkosipulit vain veivät mukanaan. Ehkä siinä oli jokin kohtalonomainen voima, hän kuvailee.

Parissa vuodessa Torsten onnistui keräämään edustajat kutakuinkin kaikista Suomessa myynnissä olevista valkosipulilajikkeista ja lisäksi ne, jotka hän sai suomalaisilta harrastajilta. Pappilan penkeissä kasvoi silloin jo 27 eri lajiketta.

Lajikkeiden lisäksi Torsten hankki alan tärkeimmät kirjat, joista hänen esikuvakseen nousi yhdysvaltalaisen orgaanisen viljelijän Ron L. Engelandin Growing Great Garlic: The Definitive Guide for Organic Gardeners and Small Farmers -niminen teos.

– Engeland kuvaa kirjassaan selkeästi ja käytännönläheisesti, miten valkosipulia viljellään. Oppini ovat pitkälti häneltä peräisin.

Engelundin tapaan Torsten käyttää viljelytavastaan termiä orgaaninen viljely. Se on hänestä aivan eri asia kuin luonnonmukainen viljely.

– En hyödynnä mitään teollisia tuotteita tai lannoitteita ja vältän koneiden käyttöä viimeiseen asti.

(Juttu jatkuu tietolaatikon jälkeen)

Valkosipulisato on hiljan kerätty talteen, kun vierailemme elokuussa Torstenin nykyisen kodin kasvimaalla keskisessä Varsinais-Suomessa. Urakka on ollut melkoinen, sillä satoa on kertynyt lähes 1 600 kasvista.

Yksi komeista maasta nousseista laukoista on ’Havran’, joka lekottelee Torstenin puolison ponitallin kattoon viritetyllä orrella.

– Mielestäni ’Havran’ kuuluu maailman viiden parhaimman kynsilaukan joukkoon. Siinä on monivivahteinen maku anista, eukalyptusta ja polttavuutta.

Torsten on saanut lajikkeen – ja nelisenkymmentä muutakin lajiketta – tunnetulta tšekkiläiseltä ”ultraorgaaniselta” puutarhaviljelijältä Martin Smetanalta. Ensimmäisenä vuonna ’Havran’ kasvoi hyvin, mutta sitten koossa tuli takapakkia. Torsten kertoo, että tämä on tyypillistä eteläisten lajikkeiden kanssa.

– Kasveilla voi mennä 5–6 vuotta, kunnes ne sopeutuvat uuteen kasvupaikkaan ja alkavat kasvaa kunnolla.

Kotoutuksen jälkeen myös ’Havran’ on menestynyt hyvin. Torsten silittää hellästi kynsilaukan alta esiin pursuavaa muhkeaa juuristoa. Sellaisia ei näe ruokamarkettien valkosipulihyllyillä. Jos sadonkorjuu tehdään koneellisesti, laukkoihin tulee helposti kolhuja.

– Laukkoja ei saa nostaa väkivaltaisesti maasta. Miltä sinusta tuntuisi, jos kiskottaisiin tukasta? Kynsilaukat on nostettava hellävaraisesti, ja ne kuivataan rauhassa.

Mutta mistä tietää, milloin valkosipuli pitää nostaa maasta?

– Usein neuvotaan korjaamaan valkosipulit, kun kasvin alimmat lehdet ruskettuvat. Tällöin kuitenkin tulee helposti nostaneeksi liian aikaisin. Parempi hetki on, kun kasvissa on ylhäältä päin laskettaessa viidestä kuuteen vihreää lehteä jäljellä. Silloin valkosipuli on ehättänyt kasvattaa paksun, monikerroksisen kuoren.

Torsten antaa laukkojensa kuivua ponitallissa ja lämmittämättömässä pihasaunassa parisen kuukautta. Rauhallisen kuivauksen alussa ne kasvavat usein kokoa, ja Torstenin kokemuksen mukaan maku vain syvenee.

Torstenin kokoelmassa on nyt 120 erilaista lajiketta, joista suurimman osan hän on saanut suomalaisilta ja eurooppalaisilta harrastajilta vaihtamalla. Parhaimmillaan lajikkeita oli 150, mutta leuto ja märkä talvi 2019–2020 tuhosi osan. Torstenin hoivissa on syntynyt lukuisia uusiakin lajikkeita mutaation kautta.

– Kahdeksan lajikkeistani on lähtenyt Eurooppaan. Eräs hollantilainen puutarhaliike otti ne hoiviinsa jatkokasvatusta ja lisäystä varten. Enempää en tästä halua vielä kertoa, Torsten sanoo.

Torsten pitää kokoelmaansa Suomen suurimpana ja arvelee, että se saattaa olla jopa yksi maailman suurimpia yksityishenkilön hallussa olevia kokoelmia.

– Tunnen jokaisen lajikkeeni ulkonäöltä. Juttelen niille kasvimaalla ja soitan musiikkia, kun ne ovat sisällä kuivamassa.

Torstenin tavoitteena on kartuttaa kokoelmansa parin sadan lajikkeen kokoiseksi ja haluaa innostaa muitakin kynsilaukkojen kiehtovaan maailmaan. Pari vuotta sitten hän perusti muutaman muun valkosipuliharrastajan kanssa Härkätien kynsilaukka – De Re Allii Sativi -nimisen yhdistyksen voidakseen jakaa tietoa valkosipuleista ja niiden viljelystä.

– Ihmisten tulisi ottaa enemmän vastuuta omasta ruoantuotannostaan. Uskon, että kynsilaukka on tulevaisuudessa entistä tärkeämmässä asemassa, koska sillä on tutkitusti myös terveyttä edistäviä vaikutuksia.