Vuoden 2023 asuntomessuille rakennetun Lovisea-talon merinäköala ei ole mikään sininen viiru horisontissa. Meri on metrin päässä kahdella sivustalla ja kolmannella ylellisen terassin jatkeena. Se on metrin päässä myös suoraan jalkojen alla, ja tämä herättää pienen epäilyksen keinuvasta kodista.

Tutustumiskäynnillä merenkäynti on maltillista mutta havaittavaa. Aallonmurtaja suojaa isommilta tyrskyiltä, ja paksujen kettinkien päässä olevat betonipainot pitävät keinumisen kurissa. Talo tuntuu vakaalta.

Loviisanlahdelle avautuva länsipääty on lähes kokonaan lasia. Yläkerran huoneet ovat etelä- ja itäseinustoilla, ja yläpohja seuraa jyrkän satulakaton muotoa. Niinpä olohuoneen korkeus on talon harjan kohdalla lähes seitsemän metriä.

Päädystä astutaan talon isolle terassille, joka on kuin kesäinen mökkilaituri, paitsi että se ei keiku ja poukkoile ponttonilaiturin tapaan, vaikka ponttonin päällä onkin, kuten koko talo.

Yläkerrassa käyntisilta johtaa työhuoneeseen, pesutiloihin – ja jälleen yhdelle terassille. Etelänpuolen terasseja suojaa ”ylimääräinen” ulkoseinä.

Talon pääsuunnittelija, arkkitehti Perttu Huhtiniemi kertoo yrittäneensä suunnitella terassit siten, että joka säällä löytyy jokin suojaisa paikka.

– Sen huomasi tässä paikan päällä, kun lounaistuuli yltyi kovaksi. Tuossa kulmassa tuuli, tässä pari metriä sivummalla oli suojaista. Ero oli huomattava.

Suomessa on useita kelluvia rakennuksia, mutta tätä ennen yksikään ei ole ollut ympärivuotisessa asuinkäytössä.

Loviisaan näitä taloja piti alun perin tulla yhdeksän. Niiden suojaksi rakennettiin aallonmurtaja ja pitkä kaareva laituri, johon talot oli määrä kiinnittää riviin.

Mutta kun rakennuskustannukset nousivat odottamattomasti, tekijät vetäytyivät hankkeesta. Alkuvuodesta 2023 näytti siltä, että asuntomessut jäävät ilman kelluvaa yleisömagneettia.

Paikalliset yrittäjät sisuuntuivat ja päättivät, että ainakin yksi talo rakennetaan. Hanketta edistämään perustettiin Loviisan Kelluva Kuningatar -osakeyhtiö. Sen osakkaina ovat muun muassa talorungon rakentajaksi valittu Timberpoint ja kellumisesta huolehtinut TotalPro.

Aikataulusta tuli todella tiukka, ja talon suunnittelu jouduttiin panemaan osin uusiksi. Alkuperäinen pääsuunnittelija ei pystynyt raivaamaan tilaa kalenteristaan, mutta Perttu Huhtiniemi onnistui siirtämään muita hankkeitaan.

– Tulin mukaan huhtikuun alkupuolella, ja toukokuun lopulla uudistetut suunnitelmat olivat valmiina. Saman tien alkoi sitten tekeminen, hän kertaa.

Aikaa oli noin kuusi viikkoa. Töitä paiskittiin kolmessa vuorossa. Kolme viimeistä viikkoa arkkitehti oli itsekin mukana kirvesmiehenä.

– Todettiin, että se on tällä tavalla paljon nopeampaa kuin niin, että selvitetään asioita kuvista, soitetaan minulle ja koetetaan tulkita vastaus. Nyt tultiin suoraan kysymään, ja minä ohjeistin paikalla, että näin tehdään.

Lovisea-talo rakennettiin myytäväksi. Tämän jutun julkaisuhetkellä kauppoja ei ollut vielä syntynyt. Kieltämättä tarjousten lähtöhinta, 795 000 euroa, tuntuu aika korkealta talosta, jonka asuinpinta-ala on 113 neliötä.

Yksi Suomen arvostetuimmista kelluvan rakentamisen asiantuntijoista, Sweco Finlandin Senior Advisor Lasse Rajala, ei pidä kelluvan asuntorakentamisen hintatasoa kohtuuttomana.

– Jos tähänkin kohtaan olisi rakennettu kiinteä talo, olisi pitänyt ensin ruopata, sitten pengertää. Sitten vasta olisi päästy rakentamaan. Ei sekään halpaa ole. Tässä on vielä se hyvä puoli, että jos ympäristöä halutaan muokata, talon voi hinata muualle.

Taloa kelluttaa kolme betonikuorista ponttonia, jotka on täytetty paisutetulla polystyreenimuovilla, EPS:llä.

– Ponttonit on niputettu yhteen teräspalkeilla, ja ponttonien päällä on teräsarina, johon talo on kiinnitetty. Se on perustus, eikä se saa liikkua eikä vääntyillä, Huhtiniemi selittää.

Sinkityn arinan ansiosta talon alapohja on tuulettuva, joten mereltä roiskuva vesi pääsee kuivumaan aiheuttamatta kosteusvaurioita.

Laituriponttoneihin Lovisea on kiinnitetty kuudella ranteenpaksuisella kierretangolla. Näin vältyttiin ylimääräisiltä joustorakenteilta. Talo ja laituri myötäilevät vedenpinnan korkeusvaihteluja yhdessä.

Kun talo nostettiin ponttonien päälle telakkanosturilla, se punnittiin samalla. Ennalta arvioitiin talon painoksi 66 tonnia, mutta se osoittautuikin hieman kevyemmäksi.

Moinen hoikistuminen on periaatteessa pelkästään hyvä asia. Mitä kevyempi ponttonien päällä oleva rakennus on, sitä alemmaksi koko rakennelman painopiste asettuu. Kokonaisuus on vakaampi.

Kun CLT:stä, ristiinlaminoidusta massiivipuulevystä, rakennetaan noin 300 mm:n paksuiset seinät, muita eristeitä ei yleensä tarvita. Talo Lovisea tehtiin kuitenkin hieman toisella tavalla.

– Alun pitäen laskettiin, että täys-CLT olisi liian painava. Siksi seiniin laitettiin 120-millinen CLT ja kivivillaeriste, Huhtiniemi sanoo.

Kun talo oli uitettu paikalleen, se saatiin tarkasti vaateriin kahdella betonipainolla. Lievä epätasapaino johtui osin siitä, että kaikkia rakenteita ei ollut asennettu paikalleen ennen kuin yleisö virtasi messuille.

Lasse Rajala on ollut suunnittelemassa monia kelluvia rakennuksia. Usein sellaisissa paikoissa, joissa kustannus- ja varustelutaso ei ole ollut määräävä tekijä. Näissa hankkeissa on usein aktiivinen tasapainotusjärjestelmä. Jos esimerkiksi taloon asettunut juhlaväki siirtyy samalle seinustalle nostamaan maljoja, ponttoneiden nurkkiin asennetut painolastitankit täyttyvät tai tyhjenevät automaattisesti ja pitävät talon suorassa. Loviseassa ei tällaista kallista automatiikkaa käytetä.

Kaikkien kelluvien rakennusten korkeusasema muuttuu vedenkorkeuden vaihtelujen mukaan.

– Vesi- ja viemäriliitännöissä täytyy olla pump­paustekniikkaa sekä taipuisat liitokset, Rajala kertoo.

– Putkistot viedään rantaan yleensä käyntisillan kannen alle rakennetussa kourussa. Rakennuksen liikkeet on ennakoitu ja putkistoihin rakennettu riittävä jousto.

Näin on tehty myös Lovisean liitännät. Yhden ponttonin sisään rakennetussa teknisessä tilassa on painevesiviemärin pumppu. Talon sisällä viemärilinjat toimivat painovoimaisesti, mutta kaadot ovat tavallista jyrkemmät, sillä talo voi tietyissä olosuhteissa kallistua hieman.

Suomessa meriveden pinnan vaihtelut ovat melko suuria.

– Helposti voidaan olla puolitoista metriä plussalla tai metri miinuksella. Varmuusvarat riippuvat rakennuksen elinkaaresta. Jos rakennus suunnitellaan 50 vuodeksi, katsotaan ennuste sadalle vuodelle, ja sen perusteella määritellään maksimiarvot.

Paikallisiin vaihteluihin vaikuttavat pääasiassa vesimassoja pakkaava tuuli, ilmanpaine ja talvella jääolosuhteet. Sitä vastoin vuoroveden vaikutus on Suomen rannikoilla vain muutamia senttimetrejä.

Loviisanlahden keskisyvyys on vain noin 1,5 metriä. Niinpä kelluvalle talolle tehtiin lisää liikkumatilaa ruoppaamalla. Nyt laiturin kohdalla syvyyttä on 2,5 metriä, ja kun talon syväys on noin yksi metri, pohjakosketuksen vaaraa ei ole. Huoltoruoppaus on suunniteltu tehtäväksi kymmenen vuoden välein.

Lovisea-taloa pitävät paikoillaan kymmenen paksuilla kettingeillä kiinnitettyä betonipainoa. Jokainen painaa 3000 kiloa. Kun puhutaan korkeintaan parin metrin korkeusvaihtelusta, kettingit joustavat roikkumalla.

– Raskaita kettinkejä ei saa millään suoraksi, ne toimivat osana stabiloivaa rakennetta, Rajala kertoo.

Kelluvien rakenteiden käyttäytymiseen liittyvät asiat osataan Suomessa erittäin hyvin.

– Suomi on laivanrakennuksen suurvalta. Offshore-osaamista on todella paljon, samoin hydrodynaamista osaamista. Jääolosuhteet ja muut ymmärretään hyvin.

Hydrodynamiikka on mekaniikan ala, joka käsittelee nesteen liikkeitä ja niihin liittyviä voimia.

– Tässä on kysymys talonrakennus- ja laivanrakennusinsinööritaidon yhteen lyöttäytymisestä. Molempia tarvitaan. Laiva ei ole optimitalo eikä talo optimilaiva.

– Nyt ohjeistus on aika hajanaista. Tietoa on, mutta se on osin laivapuolella, osin talopuolella ja osin pitkin maailmaa. Ne pitää yhdistää jollain konstilla.

Kuka sen homman tekee?

– No, me insinöörit, Rajala sanoo ja hymyilee leveästi.