Keltaisuus oli vallannut vuonna 1968 valmistuneen vapaa-ajanviettopaikan käsin veistetyt hirsiseinät, kattopaneelit ja lattialaudat. Myös puusepän tekemien ikkunoiden puitteet olivat vuosien varrella patinoituneet.

Alkuun ajatuksena oli vain raikastaa pintoja maalaamalla. Ensimmäisenä maalausvuorossa oli mäntykatto, koska tummana se tuntui kaatuvan alaspäin ja madaltavan voimakkaasti sisätiloja.

Katon maalaus alkoi kevätviileillä, jolloin ainoa lämmitys oli avotakasta hehkuvan tulen lämpö. Juoksevan veden ja lämmön puuttuminen toi remonttiaikaan omat haasteensa.

Työssä oli monta vaihetta: katot pestiin maalipesulla, oksakohdat lakattiin oksalakalla, ja kolot kitattiin puukitillä. Kuivumisen jälkeen paikkauskohdat hiottiin ja puhdistettiin hiontapölystä. Ennen maalausta seinät suojattiin katon liittymäkohdista maalarinteipillä.

Onneksi kahden miehen talkooporukka muuttui aikuisen lapsen avustuksella kolmeksi, ja vuoronvaihdossa yksi maalaaja sai aina välillä lepuuttaa niskojaan.

Käsittelykertojen määrä nousi katon osalta kolmeen. Ensimmäinen käsittely tehtiin pohjamaalilla. Yksi meistä veti paneelien urat pensselillä, toinen tuli perässä telalla ja kolmas käsitteli paneelien päät tai sivut, jotka yhtyivät hirsipintoihin.

Lopuksi remonttitrio oli maalissa lippalakkeja myöten. Niskojen toivuttua ja maalikerroksen kuivuttua alkoi uusi kierros.

Katon sävyn vaalentuessa kerta toisensa jälkeen seinä näytti entistä keltaisemmalta ja lattia oranssin kukertavalta. Hirsiseinät päätettiin siksi maalata rohkeasti tummiksi. Rohkeuteen oli osaltaan syynä epäily siitä, ettei vaalea maali tulisi peittämään keltaisuutta kunnolla.

Kuultavaa puunsuojaa ei missään vaiheessa harkittu, koska sen peittävyys ei olisi todennäköisesti jaksanut vastustaa puun kovaa keltaisuutta. Maalivalinta tehtiin hengittävyyden perustella. Hirren parhaat ominaisuudet haluttiin säilyttää myös tulevina vuosina.

Sähkömies irrotti patterit, pistorasiat ja valokatkaisijat sekä suojasi sähköjohdot. Seinäpintojen käsittelyyn päästiin jalka- ja ikkunalistojen irrotuksen ja maalipesun jälkeen. Kattolistoja meillä ei ole.

Mustaa maalia vastaan tai puolesta sai äänestää. Mustaa vastustavana hävisin perheen muille jäsenille, mutta lopuksi olin samaa mieltä sävyn osuvuudesta. Seinät maalattiin suojauksen jälkeen vain kertaalleen, koska tumma sävy peitti niin hyvin. Viimeistely tehtiin pienellä paikkamaalauksella. Hirsissä ei ollut montaa halkeamaa, jonne ei olisi päässyt pensselin kanssa.

Lattialaudat hiottiin lattiahiomakoneella. Hionnan jälkeen oli jälleen pyyhittävää niin seinillä kuin katossa. Korjaukset vanhaan lattiaan tehtiin puukitin avulla, minkä jälkeen paikatut pinnat hiottiin uudelleen. Lattia maalattiin telalla kolmesti, jotta se sai riittävän vahvuuden.

Jokaisen osion maalaamisen jälkeen jäljelle jääneet maalaamattomat osiot kellersivät enemmän. Lopuksi päädyttiin maalaamaan myös ikkunanpokat sekä mökissä aina palvellut lastulevyovi vihreäksi.

Vuorilaudat maalattiin kattoon käytetyllä maalilla vaaleiksi ja lattialistat seinämaalilla tummiksi.

Hirsiseinien tummaa kaavaa rikkoo makuuhuonesyvennykseen jäävä tapettiseinä. Seinään valittiin valokuvatapetti, jonka ikkunaruuduista maisema näyttää samalta kuin mökin ikkunoista katseltuna.

Tapettiseinä toteutettiin hirsiseinän päälle asennetun levyn avulla. Asennusrimat kiinnitettiin seinään ruuvaamalla alapäät hirteen kiinni. Yläpäät kiinnitettiin rimoihin asennettujen liukurautojen avulla, ja levy ruuvattiin rimoihin kiinni. Liukurauta myötäilee tarvittaessa hirsien painumisesta aiheutuvaa liikettä.

Valokuvatapetti tilattiin levyn mittojen mukaan ja liisteröitiin levyn pintaan.

Pintaremontin loppuvaiheessa punatiilinen muuri pinnoitettiin sisustuskivellä, joka sopi paikalle muuratun liuskekivitakan sävyihin.

Mökkiraikastus ei siis tapahtunutkaan tavalliseen tapaan seinien vaalentamisella. Lopputuloksena mökin tunnelma olisi varmasti ollut niin valoisampi. Metsämökin tunnelmaan sopi meistä kuitenkin hieman rustiikki tunnelma. Voi toki olla, että liuskekivitakan muurannut muurari oli päivitellyt valintaamme.

Miksi maalata kaunis puupinta piiloon? Siinäpä hyvä kysymys. Oikeaa vastausta ei ole, on vain makuasioita ja mieltymyksiä.

Aikaisemmin käsittelemätöntä pintaa voi hieman vaalentaa esimerkiksi hiomalla tai puun vaalentamiseen tarkoitetuilla pohjusteaineilla. Tällaisella pinnalla voi käyttää sävytettyä kuullotetta, lakkaa tai öljyvahaa. Kauppojen kuultavat värikartat on aina tehty kuvaamaan sävyä uudella ja vaalealla puupinnalla. Kellastuneen ja tummuneen puun saaminen esimerkiksi kuultovalkeaksi ilman pohjatöitä on haastavaa ja monesti mahdotonta. Tällöin kannattaa kääntää katse peittävään maaliin.