”Kaunista kasvimaata ei tarvitse piilottaa pihan perälle”, sanoo Virpi, joka viljelee kaikkea mahdollista kikherneistä kesäkukkiin

”Parikymppisenä perustin ensimmäisen hyötytarhani kerrostalon parvekkeelle. Kun muutimme vuonna 2012 mieheni Janin kanssa uuteen omakotitaloomme Alavieskassa, teimme tänne heti ensimmäisenä kasvimaan.

Siitä eteenpäin olemme rakentaneet joka kesä jotakin lisää: puukaulukset viljelypenkkeihin, kasvihuoneen, sitten toisen kasvihuoneen. Viimeisin lisäys on työkaluvarasto, joka on viittä vaille valmis. Seuraava projekti olisi pergola kasvihuoneen viereen.

Talven tullen mieleeni alkaa pukata kaikenlaisia uusia ideoita hyötytarhaan. Jani lähtee niihin hienosti mukaan. Usein hänelläkin välähtää. Aikaisemmin kasvimaan ympärillä oli tavallinen verkkoaita, koska muuten koiramme olisi syönyt mansikkamaan tyhjäksi. Kun aita hajosi, aloin miettiä, mitä tilalle. Ehdin ihastua englantilaistyylisiin vaijerista ja pähkinä- tai kastanjapuun rangoista tehtyihin valmisaitoihin, mutta sitten laskin, kuinka kalliiksi sellaisen aidan toteuttaminen tulisi.

Onneksi Jani ehdotti, että tehdään aita itse halkaistuista jämälaudoista. Siitä tuli juuri sopivan rento ja persoonallinen.

Jos vain voin, olen puutarhatöissä aamusta iltaan. Kun lapset olivat pieniä, kuljin täällä itkuhälytin kaulassani. Olen kotoisin Etelä-Suomesta ja tuntui ihmeelliseltä, että myöhään illallakin, kun olin saanut vauvan nukkumaan, oli vielä ihan valoisaa puuhastella pihalla. Nyt lapsilla on trampoliini hyötytarhan vieressä.

Virpi on kiinnostunut avomaan leikkokukkien kasvatuksesta ja opiskellut niiden viljelyä puutarhakoulussa.

Köynnöskaaren oikealla laidalla kasvaa tuoksuherneitä, vasemmalla puolella kiipeilee herneitä. 'Blauwschokker' on tummapalkoinen, 'Alderman' vihreäpalkoinen ja korkea lajike.

Eino herkuttelee omatoimisesti hyötytarhassa. Hänen suosikkejaan ovat kurkut ja herneet.

Spagettikurpitsa on kieputtanut itsensä aidan päälle.

Hyötytarhani paikka on ihanteellinen. Se on kuin kuppi, johon lämpö kertyy. Aurinko paistaa koko päivän. Maa oli jo valmiiksi todella hyvää vanhaa pellonpohjaa. Se pidättää niin hyvin kosteutta, että en kastele juuri lainkaan. Rikkaruohojen kanssa oli alkuun tekemistä, mutta nykyään tilanne on hallinnassa.

Hoidan maata luonnonmukaisesti ja lisään siihen keväällä hevosenlantaa ja kasvijätekompostia. Käytän penkkien kattamiseen ruohosilppua. Se lannoittaa ja ehkäisee rikkakasveja, samalla maan humuspitoisuus kasvaa entisestään.

Viljelypenkkien kaulukset ja hiekkakäytävät viimeistelevät siistin yleisilmeen.

Punakosmos 'Apricotta' kasvaa noin 80-senttiseksi. Taimien latvonta kasvattaa kukkamäärää.

Aita on tehty halkaistuista jämälaudoista.

Virpi ja Jani ovat suunnitelleet ja rakentaneet itse puurunkoisen kennokasvihuoneen.

Aloitan kylvöt helmikuussa purjoilla, paprikoilla ja chileillä. Kaikkiaan taimia kertyy kevään mittaan useampi sata. Minulla on sisällä taimikasvatusta varten lisävalot, mutta kiikutan silti pikkuiset kasvihuoneeseen niin aikaisin kuin voin, yleensä jo huhtikuussa. Runsas luonnonvalo ja viileys tekevät taimille ihmeitä. Itse rakennettu kennohuone pitää hyvin lämpöä, mutta tarvittaessa pidän lämmitystä päällä muutaman viikon verran.

Varmistan, että herneitä ja kurkkuja on tulossa runsaasti, koska ne ovat poikiemme Sampon ja Einon suosikkeja. Korkeasta hernelajikkeesta saa pieneltä alalta mahdollisimman suuren palkosadon. Vaihtelen kasvupaikkoja vuosittain. Tänä vuonna herneiden kanssa köynnöstukea pitkin kasvaa tuoksuherneitä, ensi kesänä samalla paikalla voi olla avomaankurkkuja tai köynnöstävää kesäkurpitsaa.

Ainoastaan kasvihuoneissa on samat lajit vuodesta toiseen, sillä toinen huoneista on liian kuuma tomaateille. Se on varattu kurkuille ja chileille. Alussa kasvatin vain syötävää satoa, mutta viime vuosina olen innostunut myös leikkokukista. Tuoksuherneet ovat bravuurini. Kun oppii niksit ja huoltaa kukkia ahkerasti, ne palkitsevat kukkimalla pakkasiin asti.

Tuoksuherne.

Virpin suosikit ylhäältä myötäpäivään: Sidesalaatti 'Little Gem': vanha ja suosittu herkkulajike, joka tekee melko pienet kerät. Kasvaa parhaiten viileässä. Esikasvatus jouduttaa satoa. Kasvihuonekurkku 'Iznik': minikokoinen ja maukas lajike kasvihuoneviljelyyn. Sileäkuoriset hedelmät kasvavat noin 10-senttisiksi. Mäkimeirami: monivuotinen yrtti on helppohoitoinen. Se viihtyy laihassa ja kuivassa maassa. Arvokas pörriäiskasvina, sopii myös kukkakimppuihin. Puutarhamansikka 'Polka': runsassatoinen lajike ei ole syyttä suosittu. Sen marjat ovat suuria ja aromikkaita. Sato kypsyy melko myöhään. Silpoydinherneet 'Blauwschokker' ja 'Kelvedon Wonder': silpoydinherneistä syödään siemenet. Vihreäpalkoinen 'Kelvedon Wonder' on matala, tumma 'Blauwschokker' keskikorkea.

Hyötytarhan pohjana on vanhaa peltomaata. Aiemmin Virpi käytti lannoitukseen oman hevosensa lantaa, nykyään lanta pitää hakea naapurista.

Tuoksuherneiden poimiminen yllyttää kukintaa ja pidentää sen kestoa.

Olemme kesäkuun lopulta lähtien monta kuukautta omavaraisia kasvisten suhteen. Tuntuu aina yhtä hienolta hetkeltä, kun voi alkaa ohittaa ruokakaupan vihannesosaston. Viljelen melkein kaikkea mahdollista syötävää ja kokeilen aina myös jotain uutta. Vesimelonin kanssa en oikein onnistunut, mutta tämän kesän uutuus kikherne näyttää lupaavalta. Tosin sen paloissa on kussakin vain muutama siemen, joten kunnon satoa varten sille pitäisi varata paljon kasvutilaa.

Aina keväisin ajattelen, että voisihan hyötytarha olla isompikin kuin nykyinen aari. Sitä on niin innoissaan, kun viljelykausi vihdoin alkaa. Sadonkorjuun aikoihin kuitenkin totean, että nykyinen tila riittää oikein hyvin, koska haluan pitää kaiken siistinä ja sievän näköisenä. Minulle on tärkeää, että hyötytarha on koristeellinen, vaikka päätarkoituksena onkin viljellä syötävää. Kaunista kasvimaata ei tarvitse piilottaa pihan perälle.”

'Rhubarb Chard' -mangoldista voi kerätä uloimpia lehtiä pitkin kesää.

Nopeakasvuista 'Winter Density' -sidesalaattia voi kylvää useaan otteeseen.

Iisopin kanssa kasvaa matalaa, yksivuotista sarjasaippoa. Molemmat lajit ovat helppohoitoisia.

Tukea pitkin kasvava avomaankurkku mahtuu pieneen tilaan, ja satoa on helppo poimia.

Virpin vinkit hyötytarhaan

1. Mitoita realistisesti

Viljely on mukava harrastus siihen asti, kun kasvimaa on sen kokoinen, että sen ehtii hoitamaan hyvin. Ota huomioon, että kylvöjen ja kastelujen lisäksi pitää varata aikaa myös esimerkiksi säännölliselle kitkemiselle, varsinkin jos kasvimaa on vasta perustettu.

2. Muista köynnökset

Kaikki rentovartiset lajit, kuten herneet, salko- ja ruusupavut, avomaankurkut, talvikurpitsat ja köynnöstävät kesäkurpitsalajikkeet, voi ohjata kasvamaan pystytukea vasten. Näin säästyy tilaa muiden lajien viljelyyn.

3. Onnistu tuoksuherneiden kanssa

Tuoksuherneet eivät pidä siitä, että niiden juuristoa häiritään. Kylvä siemenet korkeaan taimipottiin, älä kouli taimia lainkaan taimikasvatusvaiheessa. Latvo taimia ainakin kerran, jotta ne tuuhistuvat. Istuta taimet lopulliselle kasvupaikalle maahan tai ruukkuun siten, että juuristo jää varjoon. Tuoksuherneet viihtyvät parhaiten viileässä maassa.

4. Rajaa rohkeasti

Viljelypenkkien reunustaminen ryhdistää kasvimaan ilmettä. Kasvimaata kiertävä aita muodostaa hyötytarhasta eheän kokonaisuuden. Aita estää myös koti- ja luonnoneläimiä pääsemästä satoon käsiksi.

5. Lisää eloperäisiä aineksia

Kaikki orgaaninen aines eli kasvijätteistä muhiteltu komposti, hyvin palanut hevosenlanta tai vaikkapa kotikanalan pehku ovat aina hyvä lisä maanparannukseen. Mitä enemmän maassa on eloperäistä ainesta, sitä paremmin se tarjoaa kasvien käyttöön sekä ravinteita että kosteutta.

6. Kokeile kikhernettä

Eteläinen laji tuottaa meilläkin mukavasti satoa. Esikasvatetut taimet voi istuttaa kasvihuoneeseen tai avomaalle lämpimään paikkaan. Pensasmainen rehevä kasvusto kaipaa tukemista. Tuoreet kikherneet on keitettävä pehmeiksi ennen käyttöä. Ne sisältävät papujen tapaan terveydelle haitallista lektiiniä, joka hajoaa keitettäessä.