Kätevät kodinhoitovinkit 30-luvulta: näin siivosivat entisaikojen emännät!
Sisustus
Kätevät kodinhoitovinkit 30-luvulta: näin siivosivat entisaikojen emännät!
Entisaikojen emännillä oli kodinhoito hallussa, eikä oikopoluille poikkeiltu. Myös roolit olivat selvät, eikä silitysrautaan tarttunut kuka tahansa. Kokosimme 30-luvun tietokirjoista joukon nokkelia neuvoja kodin kohentamiseksi.
5.4.2017
 |
Unelmien Talo&Koti

"Huolehditaan myös siitä, että komerot, kylpyhuone ja käymälä joutuvat tuuletuksesta osallisiksi"

30-luvun kodissa eivät villakoirat vilistäneet, ainakaan jos kirjahyllyssä oli Emännän tietokirja ja sen oppeja noudatettiin. Näillä konsteilla lika ei ehdi pinttyä nykykotiinkaan.

Päivittäinen siivous aloitetaan avaamalla ikkunat. Makuuhuoneessa vuoteet vedetään auki. Ensin käydään olohuoneen kimppuun: pöytäliinat ravistellaan, lattia harjataan tai pyyhitään, matot imuroidaan tai pyyhkäistään kostutetulla mattoharjalla.

Kun kaikki huoneet on käyty läpi, aloitetaan uusi kierros ensin siivotusta huoneesta. Nyt pyyhitään pölyt – rauhallisesti pölyrievulla sivellen. Loppusilaukseksi koko asunto ristituuletetaan, myös komerot.

Viikonloppusiivous tehdään samalla tavalla mutta perusteellisemmin. Silloin pyyhitään myös listat, ovenrivat ja pattereiden välit.

"Tavallisimmin pannaan suursiivous toimeen syksyin, keväin sekä suurten juhlien edellä"

Nyt jää kyllä KonMarikin toiseksi!

Suursiivouksen alkajaisiksi kaikki komerot tyhjennetään. Vaatteet tuuletetaan ja ehkä myös piiskataan. Sillä välin komeroiden pinnat pyyhitään ja hyllyille laitetaan puhtaat paperit.

Huoneet käydään läpi yksi kerrallaan, keittiö viimeiseksi. Ne tyhjennetään kaikesta irrallisesta tauluja ja kukkaruukkuja myöten. Parasta on kantaa tavarat kokonaan toiseen tilaan. Jos topattua sohvaa ei jaksa kantaa ulos, se peitetään kostealla kankaalla ja piiskataan paikallaan.

Huone pestään katosta lattiaan. Katto ja seinät pyyhitään, sitten on ikkunalasien, peilien ja kattovalaisinten vuoro. Lopuksi jynssätään lattia ja nostetaan tavarat paikoilleen.

"Kauneinkin koti on epäviihtyisä, jos sen ikkunaruudut ovat likaiset"

Ikkunanpesu toimii kuin taikatemppu, sillä kirkkaat ikkunalasit kaunistavat kurjankin kodin. Se on syytä tehdä usein. Suositeltu tahti sisäikkunoiden pyyhintään on kerran viikossa.

Varaa ikkunanpesuun mielellään pilvinen päivä, muuten laseista tulee kirjavat. Aloita puhdistamalla ikkunapuitteet. Se tehdään ylhäältä alaspäin ja edetään kohta kerrallaan.

Myös lasit pestään ylhäältä alaspäin. Ensin poistetaan tahrat: öljymaali tärpätillä, kalkkitahrat etikalla ja kärpäsenkakka denaturoidulla spriillä. Itse pesu sujuu rievulla, sienellä tai sanomalehtipaperilla. Pesuaineen voi valita vapaasti, mutta kärpäset karttavat lamppuöljyllä pestyjä ikkunoita.

Jos mielii saada lasit kirkkaiksi, ne on lopuksi hangattava kuiviksi. Se sujuu parhaiten pehmeällä palttinalla tai paidanrievulla. Loppukiillotus onnistuu kuivalla sanomalehtipaperilla, joka puserretaan palloksi käsissä.

"Ovatko huoneen seinät kosteat?"

Monimutkaiset laitteet ovat vain turhaa hifistelyä, apu kosteusmittaukseen löytyy keittiön kaapista.

Jos epäilyttää, onko huoneessa kosteutta, se on helppo tutkia. Seinään kiinnitetään nuppineulalla liivatelehti. Jos se rypistyy jonkin ajan päästä, seinä on kostea. Nyt on tarpeen lämmittää ja tuulettaa perusteellisesti.

Kosteassa huoneessa aarteet on syytä suojata. Peili tai arvokas taulu estetään pilaantumasta päällystämällä se takaa tervapaperilla.

"Kretongit tarjoavat meille suuria mahdollisuuksia"

Jos perhe muuttaa kesäksi maalle, kaupunkikoti on syytä suojata. Ei suinkaan murtovarkailta, vaan pölyltä.

Pehmustetut huonekalut peitetään irtopäällisillä. Tavallinen vaalea tai sini-valkoraitainen hamekangas käy tarkoitukseen, mutta vaihtelunhaluiselle sisustajalle suositellaan kretonkia. Se on iloisen värikästä, kestävää ja edullista. Vinkkinä vielä, että kretongista leikatuilla kukilla voi koristella yksiväriset irtopäälliset.

"Tahrojen poistaminen vaatii mitä suurinta huolta ja taitoa"

Tahranpoisto on taitolaji, johon tarvitaan monenmoisia aineita. Tässä esimerkki: puuvillakankaassa olevan rasvatahran kimppuun käydään alkajaisiksi vedellä ja saippualla. Järeämpi puhdistusaine on ammoniakki. Villakangasta voi käsitellä sen lisäksi kuumennetulla perunajauholla, bensiini-perunajauhopuurolla, petrolilla, bentsoolilla tai metaanikloridilla. Silkkiin voi edellisten lisäksi kokeilla myös eetteriä.

"Eteisen sisustamiseen on kiinnitettävä huomiota, jos tahdotaan, että asunto tekee miellyttävän vaikutuksen"

Eteisessä syntyy ensivaikutelma, jonka tietenkin halutaan olevan suotuisa, sillä se on yleensä pysyvä. Lattialle suositellaan kotimaista, kenties iloisen raidallista räsymattoa. Kalustukseksi tarvitaan naulakko päällysvaatteille, pieni laatikollinen pöytä, pari tuolia, kattolamppu sekä peili, jonka molemmin puolin asetetaan lampetit.

"Hyvä uni on terveyden ehto"

Huolellisesti sijattu vuode varmistaa kunnon unet – niinpä petaamista kutsutaankin vuoteen hoidoksi.

Sängyn tulee olla tarpeeksi suuri, ainakin kaksi metriä pitkä ja vähintään 70 cm leveä. Aamulla vuode tuuletetaan perusteellisesti. Tyynyt – niitä on kaksi plus erillinen korvatyyny – nostetaan ikkunalle ja vuodevaatteet viedään ulos, pakkasella noin vartiksi ja helteellä pidemmäksi aikaa. Ja vielä tärkeä vinkki: pedatessa lakanaan ja peitteeseen on muistettava tehdä poikkilaskos, jottei nukkuja koe oloaan ahtaaksi.

"Huolimattomasti ja epäsiististi katettu pöytä vie ruokahalun"

Pieninkään yksityiskohta ei jää isoäideiltä huomaamatta. Pöydän kattamiseenkin on tarkat ohjeet. Niistä ei pidä lipsua arkenakaan, sillä muuten voi käydä niin, että perheen kauneusaisti tylsyy vähitellen.

Pöydälle levitetään ensin huopa ja vasta sitten hyvin mankeloitu pöytäliina. Näin kuumuus ei pääse pilaamaan pöydänpintaa eivätkä astiat kolise. Varmistu, että mankelisaumat kulkevat pöydän pituussuuntaan. Vahakangas käy vain yksinkertaisiin oloihin. Keskelle pöytää tulee sen verran matala ruukku- tai leikkokukka, että ruokailijat näkevät toisensa. Lautaset katetaan kahden sentin päähän pöydän reunasta. Emäntä saa eteensä soppalautaset, sillä hän annostelee aina liemiruuat. Lusikat pitää kattaa tietysti kovera puoli ylöspäin, jotta valo pääsee taittumaan niihin kauniisti.

"Perheen pää on tyytyväinen, jos isännänhuoneen sohva on niin pitkä, että sille voi heittäytyä päivällisunen ottamaan"

30-luvun kodissa emännän pölyhuiska heiluu siihen malliin, ettei isännällä ole juuri asiaa keittiöön tai salin puolelle. Hän pakenee omaan isännänhuoneeseensa.

Isännänhuoneen sisustaa tietenkin emäntä, joka ohjeistetaan puuhaan oivin neuvoin. Koska isäntä arvostaa päivätorkkuja, hänen huoneeseensa hankitaan riittävän suuri sohva. Mukavat nojatuolit ja matala sohvapöytä lisäävät kodikkuutta. Lisäksi tarvitaan tupakkapöytä ja piippuhylly nurkkaan. Vielä muistutetaan, että tummat sävyt voivat tehdä miehen mielen synkäksi. Tapettien ja verhojen valinnassa kannattaa siis pitäytyä vaaleissa väreissä.

Lähde: Emännän tietokirja osat I–IV. WSOY 1933

Kommentoi »