Pitkälle syksyyn kauniina säilyvät perennat ovat kasvikeräilijä Tarjan luottolajeja: ”Lajit, jotka ränsistyvät kukinnan jälkeen, ovat saaneet lähtöpassit”

Elefanttiheinän silkkimäiset, kullanhohtoiset kukinnot huojuvat ruosteenväristen lehtien yläpuolella, ja liuskavaleangervojen suuret, viisisormiset lehdet hohtavat hopeisina. ’Brunette’-syyskimikin tummanpuhuva lehdistö piirtyy komeasti esiin ruskan keltaiseksi värjäämän köynnöshortensian edustalla. Menossa on syyskuun viimeinen viikko, ja maalauksellisia yksityiskohtia riittää ihailtavaksi ympäri Tarja Lehtirannan puutarhaa: keltaisen puutalon aurinkoisella seinustalla, oleskelupaikan ympärillä sekä metsän laidan varjoisassa siimeksessä.

Tarja hieman yllättäen paljastaa, että hän harvoin miettii syksyä valitessaan kasveja.

– Pidän lehtevinä säilyvistä lajeista, ne ovat kauniita pitkään, vielä näin syksylläkin. Kukinnan jälkeen ränsistyvät lajit, kuten vuorikaunokki ja palavarakkaus, ovat saaneet pihaltani lähtöpassit.

Tarja haluaa välttää kasvien siirtelyä pihallaan, joten hän valitsee istutuspaikat harkiten.

– Jos paikka menee kerralla nappiin, aikaa ja voimia säästyy muihin pihatöihin.

Tärkeintä paikan valinnassa on lajille sopivat valo-olot. Sen jälkeen Tarja huomioi lehtien yhteensopivuuden ja kasvin korkeuden. Pihan ensimmäisinä vuosina hän halusi luoda katsojasta poispäin kohoavia ryhmiä, mutta nykyään hän saattaa istuttaa penkin edustalle katseenvangitsijaksi korkean ja olemukseltaan keveän kasvin, kuten koristeheinän.

Vanhaa kantaa olevat syysasterit ja syysleimut kukkivat aurinkoisella seinustalla. Ilmettä ryhmään tuovat palloiksi leikatut taikinamarjat ja sinipallo-ohdakkeen korkeat kukinnot.

Kaikki kasvit perennoista puihin ja pensaisiin ovat Tarjasta niin kiehtovia ja kauniita, että hän haluaa perustaa puutarhansa kokonaan niiden varaan. Rakenteita hän ei pihaansa kaipaa.

Nuokkuvakukkainen posliinivuokko viihtyy varjoisassa paikassa kosteutta pidättävässä maassa. Noin 70 sentin korkuisen, Japanista kotoisin olevan lajin kukinta ajoittuu elo-syyskuulle.

Ruusuorapihlaja ja hevoskastanja sekä muhkeat kohopenkit runsaine istutuksineen suojaavat oleskelupaikkaa. ’Transparent’-isosiniheinän kukinnot nousevat parin metrin korkeuteen.

Tarjan PIHASSA KASVAA tuhatkunta erilaista kasvia, joista valtaosa on perennoja. Innostuksen perennoihin Tarja kuvailee iskeneen ”jostain takavasemmalta” pian perheen muutettua rintamamiestaloon 1990-luvun lopussa.

– Keräilyn vimmaa on tässä mukana, kasvien lukumäärä on minulle epäolennaista. Minua kiinnostaa, miltä kasvit näyttävät ja miten ne viihtyvät täällä. Tavoitteeni on ollut tehdä paikka itseäni kiinnostaville kasveille. Puutarha on syntynyt sen sivutuotteena.

Perennoissa Tarjaa kiehtoo ennen kaikkea kasvun ihme.

– Joka kevät perennat aloittavat kasvunsa puhtaalta pöydältä. Jokainen kasvukausi on uudenlainen ja koko ajan muuttuva.

Syneilesis intermedia -lajista käytetään nimiä ”sateenvarjolehti” ja ”kaitaliuskakilpi”. Lehtiperenna kasvaa noin 60 sentin korkuiseksi.

Silta kulkee kostean painanteen yli. Pihasaunan seinustalla kasvavat muun muassa lumipalloheisi ja viiniköynnös.

Laikkukirjokanukan valkokirjavat lehdet tuovat pilkettä varjoon. Pensaan syysväri on kellertävän punainen, kypsät marjat lähes valkoiset.

Köynnöshortensia korostaa ’Brunette’-syyskimikin väriä.

Puutarhaharrastuksensa alkuaikoina Tarja oli ihastunut kauniisti kukkiviin auringon perennoihin, mutta pikkuhiljaa hänen kiinnostuksensa on siirtynyt varjokasveihin, kuten kolmilehtiin, saniaisiin, rotkolemmikkeihin ja varsinkin kuunliljoihin.

– Rakastan erilaisia lehtimuotoja ja niiden yhdistelmiä. Hienon ryhmän saa kasattua pelkästään vihreän erisävyisistä kasveista.

Kepeyttä ja vaihtelua lehtimuotoihin tuovat koristeheinät, kuten kultatesma, hakoneheinä, koristekastikka ’Overdam’, elefanttiheinä ’Kleine Silberspinne’ ja isosiniheinä ’Transparent’.

– Isosiniheinä muuttuu syksyllä oljenkeltaiseksi. Sen suihkulähteen mallinen lehdistö on huurteisena kaunis, kunhan vieruskaverit pitää matalina.

Kukkivista kasveista Tarjalle mieluisia ovat herkät lajit, kuten siro vaaleanpunainen ja nuokkuvakukkainen posliinivuokko sekä muiden perennojen yllä hennosti makoileva jaloängelmä ’Hewitt’s Double’.

Piharakennuksen takana olevat kuunliljat ja muut lehtiperennat säilyvät syksyllä pitkään vihreinä, sillä rakennus suojaa niitä kylmän puraisulta. Valkokukkainen köynnös on lumikärhö.

Isosiniheinä ’Transparent’ vaatii ympärilleen tilaa, jotta sen sirot kukinnot pääsevät edukseen. Sen edessä kasvaa hakoneheinä ’Sunflare’.

Liuskavaleangervo saa hopeanhohtoisen syysasun.

Metsäkatkeron tenho piilee intensiivisen sinisissä kukinnoissa. Valkoinen lajike oli Tarjalle ihana yllätys taimien joukossa.

tarja kuvailee puutarhaansa rauhalliseksi tyyssijaksi, jossa voi lepuuttaa hermoja raskaan kolmivuorotyön jälkeen. Istutusten sommittelu ja kasvien valokuvaaminen ovat myös antaneet hänelle väylän oman luovuuden ja taiteellisuuden toteuttamiseen.

– Valokuvaaminen vaatii pysähtymistä ja rauhoittumista. Kasvien kauneuden ja yksityiskohtien tallentaminen tuottaa minulle suurta tyydytystä. Kuvien katselu taas auttaa jaksamaan talven yli.

Elefanttiheinä ’Kleine Silberspinne’ kasvaa reilun metrin korkuiseksi.

Varjosontikka on kookaslehtinen varjoperenna, joka kasvattaa komeat luumarjat loppukesällä.

Rönsyakankaali ’Mahogany’ ja purppuraheisiangervo ’Lady in Red’ hehkuvat tummanpunaisina syyskuun auringossa. Lakkipuu on värittynyt kullankeltaiseksi, syyshortensia limetinvihreäksi.