Käsityötaiteilija Virpi Marjaana Siira virkkaa töihinsä tunteiden ja ajatusten kirjon – ”Vartti käsitöitä päivässä rauhoittaa koko kehon”

"Äitini ja isoäitini eivät koskaan istuneet toimettomina. Joutohetkenä tartuttiin käsityöhön. Tämä malli siirtyi minuun. Minusta tuli teknisesti taitava ja voin ilmaista itseäni käsitöillä, eikä minun tarvitse kiroilla katkeilevia langanpätkiä. Isäni ja ukkini taas valokuvasivat ja seurasin heidän kuvaamistaan. Myöhemmin yhdistin nämä kaksi taitoa, kun aloin julkaista omA KOPPA -käsityökirjoja.

Työn alla oleva Tienvarsikukkapeitto on tuulettumassa. Kaikki peittoon tulevat kukat Virpi Marjaana Siira on kehittänyt Punkaharjun lapsuudenmaisemien kukista. Punkaharjulla hän viettää edelleen kesät ja virkkaa ahkerasti.

Virpi Marjaanan blogi on tällä hetkellä tauolla, mutta hän päivittää Facebook-sivujaan, jotka löytyvät VMSomakoppa-nimellä.

Virpi Marjaana virkkaa taideteoksien lisäksi kodin tekstiilejä, vaatteita ja koruja. Hauskat korvikset on nopea tehdä.

Kymmenisen vuotta sitten jäin virkavapaalle nuorten työpajojen taideryhmän kouluttajan työstä Helsingissä ja lähdimme mieheni työn perässä Kotkaan. Minulla oli yhtäkkiä paljon omaa aikaa. Virkkauksesta tuli oma juttuni. Silloin aloin pitää blogia ja kirjoittaa kirjoja.

Neljäs omA KOPPA-kirja, Tienvarsikukkia (Moreeni) ilmestyi viime keväänä. Siihen olen virkannut villikukkia, erikokoisia paloja ja malleja kukkapeitoista. Kirja sijoittuu lapsuudenmaisemiini Punkaharjulle. Yhden peiton keskellä kasvaa lempikukkiani päivänkakkaroita, laidoilla maitohorsmia, harjaneilikoita ja nurmikaunokkeja. Luonnonkukista paljastuu hienoja värisommitelmia.

Tienvarsikukkatakki on saanut värimaailmansa ja palojen mallin pientareilta ja joutomailta poimituista kukista.

Valitse virkkaustyön värit ja kuviot luontoa tutkimalla. Siniviolettien kukkapalojen mallina ovat olleet pelto-ohdakkeet ja nurmikaunokit.

Tienvarsikukkatakin inspiraationa on ollut noin 25 erilaista pientareelta poimittua villikukkaa.

En virkkaa ohjeista. Ihaninta on saada uusia oivalluksia. Idea voi pulpahtaa mieleeni vaikka katukivestä. Ajatukset saavat virrata vapaasti. Aamuhetki on minulle tärkeää aikaa, jolloin voin suunnitella tekemisiäni. Tämän intohimon kanssa ei koskaan ole tylsää.

Hankalaa voi olla se, että aika loppuu kesken, kun on muitakin velvoitteita kuin virkkaaminen. Virkkaan joka päivä pienen palan. Viisitoista minuuttia käsityön parissa rauhoittaa koko kehon.

”Ideoin ja suunnittelen mallit, piirrän ohjeet, virkkaan ja kuvaan kaikki käsityöt ja työvaiheet itse”, Virpi Marjaana kertoo.

Päiväkirjan värit tarkoittavat tapahtumia, paikkoja ja ihmisiä. ”Itselleni rakkaat ihmiset olen merkannut punaisella ja kullalla. Ympyrässä tunteita kuvastaa pohjaväri. Keskellä, lapsuudessa se on viattoman valkoinen ja vaalea, murrosiässä musta, mustavalkoinen. Vanhetessa sävyjä tulee lisää”, Virpi Marjaana kertoo.

Oma elämä -päiväkirjaani olen virkannut spiraalina elämäni tarinaa syntymästä nykyhetkeen. Osaan lukea virkattua päiväkirjaani. Muut eivät, ja siksi olen uskaltanut esitellä päiväkirjani julkisesti omassa näyttelyssäni. Myös käsityökirjat ovat eräänlaisia päiväkirjoja. Muistan kuvista, missä olen kulkenut ja mitä miettinyt.

Virkkaaminen on hidasta. Käsitöitä tehdessä on aikaa ajatella omiaan. Jokainen virkkaa ensisijaisesti itselleen ja oman elämänsä väriympyröitä aikaa kuluttaakseen, keskittyäkseen, rauhoittuakseen, rentoutuakseen ja oivaltaakseen. "

Virpin lempikukka ja yksi inspiraation lähteistä on päivänkakkara.