Edessä näkyy vain merta ja kallioita. Aaltojen kohinaa lukuun ottamatta on hiljaista.

Ahvenanmaalla, Kökarin saaristossa sijaitsee asumaton Källskärin saari, jonka ainoa ylellisyys on ulkohuussi. Sähköä ei ole, eikä juoksevaa vettä tule. Puhelinverkkokin haparoi.

Askeettisuudestaan huolimatta Källskärillä vierailee vuosittain noin 10 000 ihmistä – osittain jääkauden muovaamien näyttävien kivimuodostelmien, kuten kannuksi kutsutun kolme metriä syvän hiirenkirnun, vuoksi. Toinen vetonaula on keskellä kivistä saarta sijaitseva puutarha, jossa kasvaa pohjoiselle saaristolle epätyypillistä kasvillisuutta, kuten viiniköynnöksiä, kastanjoita ja sypressejä.

Ajatus karun saaren ja vehreän puutarhan ristiriidasta on samaan aikaan sekä elämäniloinen että melankolinen – aivan kuten niiden luoneen henkilönkin, Göran Åkerhielmin, tarina.

38-vuotias tukholmalainen vapaaherra Göran Åkerhielm päätyi Källskäriin 1958 välirikon seurauksena. Åkerhielmin isä ei hyväksynyt poikansa homoseksuaalisutta ja uhkasi tehdä Göranista pennittömän, jos tämä ei ottaisi ennakkoperintöä ja häipyisi Tukholmasta. Göran Åkerhielm otti perinnön ja lähti.

Tavanomaisesti Åkerhielm purjehti Välimerellä, jossa hänellä oli tapana viettää aikaa talvisin. Sinä kesänä hän seilasi kuitenkin poikkeuksellisesti Itämerellä ja päätti mennä ystävänsä kanssa katsomaan Källskärin kuuluisia kallioita.

Meren ympäröimä saari teki Åkerhielmiin heti niin syvän vaikutuksen, että ajatus mahdollisuudesta oleskella saarella pysyvämmin heräsi. Ensin Åkerhielm vuokrasi sieltä itselleen kalastajamökin, ja noin kahdeksan vuotta myöhemmin hän osti saaren keskiosan ja ryhtyi muokkaamaan siitä itselleen kesäpaikkaa.

Åkerhielmillä oli visio Välimeren matkoilta tutun antiikin tyylipiirteitä ja englantilaista puutarhaa yhdistävästä paratiisista, jossa hän voisi oleilla ja kestitä ystäviään.

Insinööriksi ja upseeriksi kouluttautuneella Åkerhielmillä ei ollut kokemusta puutarhanhoidosta, mutta hän ei antanut sen vaikuttaa suunnitelmiinsa – päinvastoin.

Kökarista palkatut työntekijät kantoivat naapurisaarilta ja mantereelta multasankoja, jotta kasvien istuttaminen karuun kiviseen maastoon olisi mahdollista. Saarelle rakennettiin keinotekoinen kastelujärjestelmä: vesi kulkee puutarhan kaivoihin ojia pitkin ja sieltä kanavaan, josta se viemäröidään ulkovessan läpi. Kasteluvettä hankittiin myös kallion syvänteistä.

Sana saarelle muuttaneesta ”suuresta visionääristä” ja ”kahelista” levisi Kökarin asukkaiden keskuudessa. Paikalliset alkoivat kutsua Åkerhielmiä kreiviksi, ja Källskär sai lempinimekseen kreivin saari.

Källskärin eteläosasta kävelisi puutarhoille hetkessä, mutta kova merenkäynti pakottaa moottoriveneemme rantautumaan saaren pohjoispuolelle, josta kävelymatkaa puutarhoille on enemmän. Onneksi merellistä maisemaa tuijottaa mielellään.

Poukamalle on rakennettu pitkospuut sekä puusillat, mutta muuten maasto on paikoin niin vaikeakulkuista, että hyvät kävelykengät tulevat tarpeeseen.

Jonkin ajan kuluttua edessä näkyvät jykevät kivimuurit. Göran Åkerhielm rakennutti muurit suojaamaan ja lämmittämään tuulelle ja kylmyydelle arkoja kasveja, joita hän haali saarelle ulkomaanmatkoiltaan. Erikoisin matkamuisto oli Libanonista tuotu libanoninsetri, joka ei kuitenkaan menestynyt Källskärin olosuhteissa.

Kivimuuria katsellessa tulee miettineeksi työmäärää, jonka karun maaston muokkaaminen on vaatinut. Saaren saaminen valmiiksi kesti 18 vuotta.

Haastavan kasvupaikan lisäksi syynä pitkään rupeamaan oli omistajan jääräpäisyys. Åkerhielm vaati, että työt tehtäisiin käsityönä, eikä betonin käyttökään ollut sallittua. Muuri on pystytetty luonnonkivistä vinssin ja rautakangen avulla. Koneisiin ei ollut lupa turvautua silloinkaan, kun ahtojäät mursivat antiikin Kreikasta inspiraation saaneen kivisen venesataman rakennelmat kerta toisensa jälkeen.

Palkattujen työntekijöiden lisäksi kreivin saarella töihin joutuivat myös taiteilijoista, kirjailijoista, liikemiehistä ja kansainvälisestä aatelistosta koostuvat ystävät. Tunnetuimpia vieraita olivat kirjailija-kuvataiteilija Tove Jansson ja hänen puolisonsa taidegraafikko Tuulikki Pietilä. Päivittäisistä ylläpitotöistä Åkerhielm huolehti pääosin sukulaisensa Marjorie Morrisin kanssa.

Vaikka muurien suojaamia puutarhoja ei ylläpidetä enää kreivin aikaisella pieteetillä, menneen kukkeuden voi aistia. Väljästi teemaan suunnitellut puutarhat erottuvat yhä toisistaan.

Nurmikon reunamilla hehkuu ruusuja keskikesän kauneimmassa loistossaan. Päätalon vieressä on alue Pohjois-Italiasta tuoduille, pitkään alkukesästä kukkiville sinertäville, valkoisille ja punaisille alppiruusuille.

Sydämenmuotoinen mansikkamaa on puutarhassa yhä paikallaan, vaikka ala on kutistunut niin, ettei sen muotoa enää sydämeksi tunnista. Aikoinaan satoa sai myös perunamaalta ja yrttitarhasta, jossa kasvoi esimerkiksi rosmariinia, liperiä, kuminaa ja salviaa. Muurin kupeessa sijaitsevat viiniköynnökset ovat yhä elinvoimaisia ja tuottavat rypäleitä joka vuosi.

Siellä täällä on kreikkalaisia jumalia esittäviä pieniä marmorisia patsaita. Osa pilkistää pensaiden suojasta, osa on nostettu ylväästi jalustalle. Kroketin peluuseen tarkoitettu nurmikenttä ja päärakennuksen edessä kohoava kivinen juustotarjotin muistuttavat siitä, ettei saari ollut pelkkä työleiri, vaan juhlimisellekin oli aikaa. Kerrotaan, että kreivi saattoi jopa lennättää helikopterilla rapuja illalliseksi.

Göran Åkerhielmin aika saarella päättyi vuonna 1983. Ikääntynyt kreivi jätti osuutensa saaresta Ahvenanmaan maakuntatoimistolle perinnöksi ja muutti vuosien varrella tutuksi tulleeseen matkakohteeseensa, Sveitsiin, jossa hän kuoli vuonna 1992.

Källskäristä tuli yleisölle avoin nähtävyys. Saarelle järjestetään kesäisin opastettuja veneretkiä Kökarin Karlbyn vierassatamasta, ja Ahvenanmaan maakuntatoimisto majoittaa vierasmökeissä taiteilijoita.

Kuin kohtalona vierailijat vastaanottaa korkealla rannikolla kohoava pronssinen Hermes, kreikkalaisen mytologian jumalten sanansaattaja, matkustajien, urheilijoiden, kirjailijoiden ja runoilijoiden suojelija.

Lähteet: Källskärin opas Kjell Andersen, saaren esittelymateriaalit ja opastaulut, Visit Åland sekä Kokar.ax.