Joulu on tilaisuus muokata koti aistien ja itsetunnon paratiisiksi
Joulu on hupsu ja väliaikainen sisustus, eikä sillä ole mitään tekemistä niin sanotun hyvän maun, tyylien tai trendien kanssa, kirjoittaa muotoilun asiantuntija Kaj Kalin.
Onneksi on kalenteri. Sen paikka on jääkaapin ovi. Sen tulee olla ruudukko, jossa ruutujen koko on riittävä, jotta niihin mahtuu merkintöjä.
Vuoden lopuksi niittaan kuukaudet nipuksi. Siinäpä dokumentti kuluneen vuoden tapahtumista. Enimmäkseen ne ovat niin sanottuja käytännön asioita. On laskujen viimeisiä maksupäiviä, kyläilyjä ja kulttuuria. On hammaslääkäri, katsastus ja pari mielenosoitusta. Kyllä, olen optimisti!
Vähiten merkintöjä on tammikuussa ja eniten juuri nyt. Toukokuussa on tapahtunut vaikka mitä, samoin syyskuussa. Tyhjääkin on, keskellä kesää. Ja sunnuntaisin. Torstait näyttävät täysiltä.
Kalenteriin on painettu viralliset juhla- ja nimipäivät. Vuoden mittaan ostelen torttuja, suklaamunia ja luen muumitarinoita. Minna Canth, Eino Leino ja Agricola saavat kattauksensa, muista puhumattakaan.
En pidä synttäreistä vaan nimppareista, koska kortilla on kiva yllättää. Paitsi että Posti hävittää niistä vuosittain ainakin kolme. Uskaltaisinko siis lähettää joulukortteja?
”Läheisten ihmisten läsnäolo saman pöydän äärellä riittää seurakunnaksi.”
Kodin perusmerkitys on suoja, ja siksi päivän paras hetki on verhojen sulkeminen. Kahvin tai teen keittäminen, perunoista puhumattakaan, on kuin kodikkuuden pyhä ehtoollinen. Läheisten ihmisten läsnäolo saman pöydän äärellä riittää seurakunnaksi.
Joulua vietetään, jos joku muistaa, erään tietyn pakolaisperheen muistoksi. Joulukertomuksen jatko-osassa on vain yksi pahis, Herodes. Yhteen ainoaan uutislähetykseen hänen perillisiään mahtuu monia.
Joulu on myös tilaisuus muokata koti aistien ja itsetunnon paratiisiksi. Maailman keskukset eivät ole Washington, Peking eikä Moskova vaan koti. Sori, maailma, mutta en halua seurata tolaltaan olevien äijien maaotteluja.
Varjelen joulurauhaani ja koristelen kuusen. Kuuntelen kauneimmat joululaulut ja uskon, että hyvä voittaa pahan. Kuten sanoin, olen optimisti.
”Jouluna arki menee uusiksi. Höpsöiksi leimatut koristeet saavat henkisiä ja taiteellisia merkityksiä.”
Joulun mukavuudet ovat ihan erilaiset kuin tavallisen viikonlopun. Joulu on hupsu ja väliaikainen sisustus. Eikä sillä ole mitään tekemistä niin sanotun hyvän maun, tyylien tai trendien kanssa. Ainakaan omassa kodissa.
Jouluna arki menee uusiksi. Vaihtelu virkistää, ja pienetkin muutokset vaikuttavat tunteisiin. Höpsöiksi leimatut koristeet saavat henkisiä ja taiteellisia merkityksiä. Niin, joulu jos mikä on silmänilon juhla.
Pehmustetusta laatikosta esiin otettu värikäs steariinipukki pääsee kodin parhaimmalle paikalle. Se on valmistettu Havin tehtailla Viipurissa ja pelastui äitini evakkolaukussa. Sitä ei ole koskaan sytytetty. Sen sydänlanka on yhä puhtaan valkoinen. Se on jouluni iki-ihme.
Parhaimmillaan joulukoti on aikuisten ja lasten leikkikenttä. Aattoillan jälkeen kaikki saa olla hujan hajan ja heikun keikun. Nyt jos milloin ovat pyjamat, aamutakit ja tohvelit kunniassa.
Parhaimmillaan, siis vaikka nyt jouluna, koti rauhoittaa ja rohkaisee hyväksymään itsensä, puutteineen kaikkineen. Makoilen sohvalla, maistelen konvehteja ja uskon ihmisen hyvyyteen. Uutisista huolimatta.
Kuuntelen John Lennonin biisiä Imagine. Se voisi olla koko planeetan kansallislaulu. You may say I am a Dreamer, but I am not the only one. Ehkä sanot, että uneksin, mutta en ole ainoa.
Ja mitäs levyn toiselta puolelta löytyykään? Siellä on biisi nimeltä Happy Xmas (War is Over). Planeetan paras joululaulu, sanon minä.
Kaj Kalin on muotoilun asiantuntija ja kriitikko, joka havainnoi asumisen ja designmaailman ilmiöitä.
