Ani ja Ari raivasivat juolavehnän valtaaman omenatarhan uuteen kukoistukseen – nämä maanpeittoperennat he totesivat parhaiksi

Vantterat ja veistokselliset omenapuut kurottelevat kohti korkeuksia. Jo vuosikymmenten ajan ne ovat ilahduttanut keväisellä kukinnallaan ja syksyisellä sadollaan. Ani ja Ari Ylénin puutarhassa Vihdin Nummelassa omenapuut ovat puutarhan sydän.

– Puiden kukinnan aikaan omenatarhamme on kuin pumpulinen kukkapilvi, Ani huokaisee.

Ani ja Ari ihastuivat tonttiinsa juuri vanhojen omenapuiden vuoksi, kun he kävivät katsomassa sitä ensimmäisen kerran talvella 2003. Tontti oli osa vanhaan taloon kuulunutta omenatarhaa, jota myytiin useampaan osaan pilkottuna.

Omenatarhan kaikki yhdeksän puuta on istutettu sotavuosien jälkeen. Yhden puista Ani on tunnistanut ’Antonovka’ -lajikkeeksi, muut ovat kanelityyppisiä lajikkeita. Naapurustosta moni omenapuista on vuosien saatossa hävinnyt, mutta Ani ja Ari ovat halunneet vaalia niiden ainutlaatuista tunnelmaa. He ovat hoivanneet puita varovasti leikkaamalla ja antaneet niille uutta puhtia kitkemällä ja parantamalla niiden kasvualustaa. Ei ihme, että puut seisovat nyt niin ylväinä ja elinvoimaisina.

– Vanhoja puita kannattaa arvostaa. Vie vuosikymmeniä, että uudet puut tuovat suojaa ja ryhtiä puutarhaan ja tarjoavat linnuille pesäpaikkoja. Olemme istuttaneet omenapuiden rinnalle lisää puita, kuten luumuja, kirsikkaa, jalopähkinää, rusokirsikkaa ja havukasveja sekä Arin rakastamia magnolioita.

Omenatarhan kookkaat puut luovat ainutlaatuisen tunnelman. Ani välttää niiden lannoitusta, sillä hänen tavoitteenaan on puiden hyvinvointi, ei runsas kasvu. Puiden alla kasvaa hopeatäpläimikkää, kuunliljoja ja kotkansiipiä.

Runsas kukinta lupailee hyvää satoa syksyksi. Ani ja hänen puolisonsa Ari syövät omenoita tuoreeltaan ja puristavat mehuksi.

Vanhojen omenapuiden kukissa on alkuun häivähdys vaaleanpunaista, joka myöhemmin muuttuu valkoisemmaksi.

Kun portista astuu sisälle omenatarhaan, alkukesän raikas vehreys sulkee syleilyynsä kukkapilven alla. Ani ja Ari ovat istuttaneet omenapuiden katveeseen runsaasti erilaisia perennoja vihreäksi aaltoilevaksi mereksi. On vaikea uskoa, että reilut parikymmentä vuotta sitten niiden tilalla kasvoi juolavehnää valtoimenaan.

– Tonttimme savisessa maassa juolavehnän kitkeminen olisi ollut rankka operaatio, joten päätimme hankkiutua siitä eroon maata jyrsimällä. Kasvin juurenpätkissä riitti sen jälkeen noukkimista, mutta onneksi oli kuiva kesä. Loputkin juuret kuivuivat, emmekä saaneet juolavehnästä riesaa.

Jyrsimisen jälkeen Ani kattoi maan kuorikatteella, mutta näki jo silmissään nykyisen kaltaisen varjoperennojen keitaan, jossa liuskekivipolut mutkittelevat kasvillisuuden väleissä. Vähitellen kate-alueet ovat jääneet kasvillisuuden alle, joka on niin tiivistä, etteivät rikkakasvit mahdu hivuttautumaan niiden lomaan.

– Halusin tehdä perenna-alueista mahdollisimman laajoja. Pidän lehtevistä perennoista ja panostin erilaisiin lehtimuotoihin ja -väreihin. Puiden varjossa lehdet ovat mielestäni todella näyttäviä.

Ani sai mieheltään ja lapsiltaan 50-vuotislahjaksi kolme itse tehtyä köynnösporttia. Hän on istuttanut niitä vasten villiviiniä, lumikärhöä, piippuköynnöstä ja kiinanlaikkuköynnöstä.

Köynnösportit rajaavat näkymiä ja johdattavat tilasta toiseen.

Tiiviit ja tuuheat jalopähkämöistä, imiköistä ja muista perennoista koostuvat istutukset pitävät rikkakasveja loitolla.

Kotkansiipiä, hopeatäpläpeippiä ja kuunliljoja.

Alussa Ani ja Ari ostivat perennoja sekä saivat niitä ystäviltään ja sukulaisiltaan. Kun kasvit olivat kasvaneet riittävän suuriksi, Ani jakoi niitä ja teki uusia istutuksia. Hänen suosikkejaan maata peittäviksi perennoiksi ovat erilaiset kuunliljat, hopeatäpläpeippi ja valkotäpläimikkä.

Imikät ilahduttavat aikaisella kukinnalla, ja kukat ovat myös pölyttävien kimalaisten ja mehiläisten mieleen. Kuunliljat taas tuovat runsautta ja selkeyttä suurilla, komean muotoisilla lehdillään.

Tarhan valoisimmissa kohdissa maata verhoavat alkukesällä kukkivat hopeahärkki, sammalleimu ja ketoneilikka. Myös päivänkakkarat, kissankellot, apilat ja muut luonnonkukat ovat Anista kauniita, ja hän on antanut niiden asettua puutarhaan.

Kukkien väreihin Ani suhtautuu avoimin mielin. Vain keltaisia kukkijoita hän pyrkii välttämään, sillä keltaisen kotitalon edustalla väri ikään kuin häviää. Ainoa poikkeus on kultatyräkki, joka alkukesällä saa hehkua puutarhassa loistavankeltaisilla kukillaan.

Kultatyräkki on ainut keltakukkainen perenna Anin puutarhassa. Muut värit korostuvat Anin mielestä paremmin keltaista taloa vasten.

Violetit ja purppurat kukat tuovat keltaisen vastavärinä mukavaa kontrastia puutarhaan. Kuvassa hopeatäpläpeippi.

Ani ihastelee paitsi omenapuiden kukintaa, myös sitä seuraavaa aikaa: kun kukat lakastuvat ja terälehdet karisevat maahan koristeeksi.

Syksyllä omenatarha peittyy paksuun lehtimassaan. Puiden alta on haravoitava isoimmat lehtimäärät pois, jotta perennat eivät hautaudu niiden alle. Lehdet ovat tehokkaita tukahduttamaan rikkakasveja, mutta myös perennoja.

Lisäksi jos maahan jää runsaasti eloperäistä kasviainesta, lehtokotilot alkavat lisääntyä puutarhassa. Varislinnut pitävät niiden määriä kurissa, ja Ani turvautuu myös Ferramol-etanasyöttiin. Lisäksi tarhan ympärille on jätetty kapea nurmikkokaistale suoja-alueeksi.

– Etenkin kuivina kesinä kaistale on näyttänyt vähentävän lehtokotiloiden määrää.

Purppuraomenapuu 'Royalty' tuo vaihtelua tarhaomenapuiden rinnalla.

Piippuköynnös viihtyy puolivarjoisalla kasvupaikalla. Kasvin nimi tulee piippua muistuttavista kukista.

Tulppaanit värittävät puutarhaa toukokuussa ja kesäkuun alussa.

Vuosien pitkäjänteisellä työllä Ani on saanut omenatarhan savimaata kuohkeammaksi katteilla, kompostilla ja eloperäisellä kasviaineksella. Puita ei ole lannoitettu ylenpalttisesti, jotta ne eivät kasvaisi liikaa. Omenapuita leikataan keväisin säästeliäästi vuoden parin välein, sillä runsaat kevätleikkaukset kiihdyttävät kasvua liikaa. Vesiversoja ja muita oksia Ani napsii tarvittaessa myös keskikesän jälkeen.

Leikkausten tavoitteena on madaltaa latvuksia ja estää oksia taipumasta kulkureiteille. Ani ja Ari ovat myös poistaneet yksittäisiä suuria oksia estääkseen puita repeämästä. Leveäksi kasvaneita puita on hankala tukea, eivätkä tukiliinat Anin mielestä puita kaunista.

– Nyt yksi puista on sitten revennyt ja yksi kaatunut.

Elämä vanhojen puiden kanssa on tasapainoilua, mutta lopulta luonto kuitenkin aina toimii haluamallaan tavalla.

– Voin yrittää auttaa luontoa, mutta sitä vastaan taistelu ei kannata.

Näin alkukesällä Ani viettää kaiken liikenevän aikansa puutarhassa. Hän aloittaa päivän kiertämällä tarhaa kahvikuppi kädessään. Toisen pihakierroksen aika on heti työpäivän jälkeen.

– Tämä on vuoden ihaninta aikaa. Kevätkaihonkukka on täynnä lemmikkimäisiä kukkia, kotkansiipisaniaisen kiehkurat kasvavat päivä päivältä – vihreys on käsin kosketeltavaa. Ja kaiken kattona kukkivat omenapuut.

Kivipolut mutkittelevat omenapuiden ja perennaistutusten lomassa.