”Taidan olla sielua myöten jouluihminen” – tämän kodin riemukasta joulukoristelua on suunniteltu jo kesällä

Joulukukka-asetelmien teko on Hanna Savolaiselle tuttua jo ajoilta, jolloin hänen vanhemmillaan oli joulukukkakauppa. Elävät joulukukat ilahduttavat kotona pitkään ennen joulua ja vielä seuraavan vuoden puolellakin. Hanna julkaisee jouluaiheisia kuvia Instagramissa tilillä @hannas_christmas.

Riittävän iso kranssi syntyi pehmeällä jarru­matolla päällystetystä hula­vanteesta. Osa Hannan koristeista on ollut käytössä jo yli kymmenen vuotta. Hän täydentää kokoelmaansa joka vuosi vuoden teeman mukaan.

Polkkakarkkiteemaan sopiva iso karkkikeppi­koriste löytyi Tukholman-reissulta.

Pääsen vieläkin mielessäni lapsuuden joulujen tunnelmaan. Mummo haki minut ja siskoni joulusaunasta, kääri paksuun huopaan ja kantoi lumisen pihan poikki sisään joulupöydän ääreen, joka notkui ruokaa. Myöhemmin joulupukki kolisteli ikkunan takana ja jätti pulkkaan kaksi lahjasäkkiä. Mummolassa vietetyt joulut olivat täynnä rakkautta ja turvallisuutta, joka on kantanut läpi elämän.

Olen tainnut olla koko ikäni sielua myöten jouluihminen – eikä maailman parhaasta juhlasta nauttiminen rajoitu muutamaan viikkoon vuodessa.

Taidokkaasti koristellut piparit teki Instagramista @sofiay­cookies-tilistä tuttu leipuri. Pinjakäpy saa olla pöydällä koris­teena, kunnes siemenet kypsy­vät käyttövalmiiksi. Kakkuja ja muita herkkuja Hanna leipoo joulua varten pakkaseen hyvissä ajoin loppusyksyn aikana.

Portaiden kaide on vakiopaikka joulusukille ja runsaasti koristellulle havuköynnökselle. ”Jouluna tärkeintä on antaa muille hyvää mieltä ja viettää aikaa yhdessä läheisten kanssa”, Hanna sanoo.

jouluharrastukseni kautta olen saanut samanhenkisiä ystäviä eri puolilta maailmaa. Perustin Instagramiin joulutilin ystäväni rohkaisemana neljä vuotta sitten. Sivusta on tullut minulle tosi tärkeä kanava. Pidän Instagram-ystävieni kanssa yhteyttä pitkin vuotta, ja vaihdamme arkisia kuulumisia. Kun meillä alkaa pimeä vuodenaika, he lähettävät minulle aurinkoa kuvien välityksellä.

Olen oppinut paljon erilaisista kulttuureista ja tavoista viettää joulua. Koronavuosina yhteisö toimi ikkunana maailmalle, kun matkustaa ei voinut. Tunnen seuraamani henkilöt nimeltä ja muistan heistä jokaisesta jonkin yksityiskohdan.

Meille on tullut perinteeksi myös lähettää pieniä paketteja toisillemme. Suomesta posti vie mukanaan joulusuklaata ja muita meidän herkkujamme. Muiden maiden jouluperinteet konkretisoituvat, kun saan maistaa jotain, mikä ystävilleni on tärkeää.

Suomalaisen ystäväporukan kanssa vietämme kesäkuussa ”Jouluun kuusi kuukautta”-juhlaa. Koristelen katetun terassin joulukuusella ja -liinalla, paistan kinkun, teen laatikot ja joulutortut. Ruokatarvikkeista osan hankin kesän juhlia varten pakkaseen jo tammikuussa, kun esimerkiksi torttutaikinaa saa joka kaupasta.

Annamme toisillemme pienet lahjat, jotka eivät ole välttämättä mitään jouluista. Kesällä hyödyllinen joululahja voi olla aurinkovoidepullo. Skoolaamme glögillä, johon on sekoitettu shamppanjaa.

Viime kesänä paistoin isoa kinkkua kuusi tuntia hirmuisen hellepäivän yönä. Kun kinkku oli valmis, menin sen kanssa terassille kesäyöhön vilvoittelemaan. Kun läheisen lehmähaan kärpäset haistoivat paistin, meidän molempien oli paettava sisälle. Kinkku oli hyvää, juhlat onnistuivat ja kaikilla oli hauskaa.

Hannan, ­puolison ja teini-ikäisten lasten koti on perus­ilmeeltään hillityn vaalea. Vuoden jouluteema näkyy eniten perheen tilavassa keittiössä, joka saa joulukuusen jo syksyllä. ”Kun koristelu on valmis, ­keittiössä voi nauttia väri-­ilottelusta. Muissa huoneissa otan rauhal­li­­semmin, jotta ­silmät saavat myös ­levätä”, Hanna kertoo.

Aluksi Hanna ihmetteli, miten vihaisen näköiset ukot miekka kädessään liittyvät jouluun. Sitten selvisi, että pähkinän­särkijähahmo on 1800- luvun ­saksalaisesta joulusadusta. Hahmoja on Hannalla jo yli 70. Suurin osa on ­Yhdysvalloista ja Keski-­Euroopasta.

­Hanna alkoi keräillä ­pähkinänsärkijöitä saatuaan ensimmäisen kanadalaiselta Vivienne-ystävältään vuonna 2010. Kurt Adler -hahmot on ostettu jo lopettaneesta Joulureki-­kaupasta.

Kodin joulun suunnittelun aloitan jo kesällä. Meillä on joka vuosi eri teema. Makustelen värejä ja kokoan vähitellen sopivia tilpehöörejä, kuten tekstiilejä ja koristeita. Keittiöön ilmestyy joulukuusi syys–lokakuun vaihteessa. Ensin siinä on vain valot, mutta sitten koristeita alkaa hypähdellä oksille hissukseen, yksi tai kaksi kerrallaan.

Keräilen vanhoja soppakulhoja, kukkapurkkeja ja kakkuvuokia, joihin teen asetelmia joulukukista. Hankin joulukukkia pitkin talvea niin kauan, kun niitä saa. Minä olen se, joka taatusti ostaa vielä kaupan viimeiset hyasintit ja amaryllikset. Kukkasipuleita pidän joskus kylmälaukussakin, että ne eivät innostuisi kukkimaan liian nopeasti.

Takkahuoneessa tunnelmoimme jo syksyllä valkoiseksi huurretun kuusen lempeässä valossa tv:tä katsellen. En ole koruihminen, mutta 10-vuotishääpäivälahjaksi toivoin mieheltäni kauniin valkoisen joulukuusen, ja sellaisen myös sain. Tämä kuusi on minulle erityinen myös siksi, että ripustan siihen kansainvälisiltä Insta-ystäviltäni saadut koristeet. Ne ovat kuin pieniä tervehdyksiä kaukaa.

Takkahuoneeseen ­rakentuu hääpäivälahjakuusen kajoon oma joulumaailmansa. Mukana ovat mäyräkoirat Kyllikki ja ­Alma. Kuusesta pilkistävät ystäviltä saadut ja vuosien aikana kerätyt koristeet, joista ­jokaisen tarinan Hanna muistaa.

Valkoisen kuusen koristeet ovat lahjoja ulko­mailla asuvilta Instagram-­ystäviltä. Amerikkalaisen Publix-ruokakauppa­ketjun kuljetusrekan pienois­mallin Hanna sai Brad-nimiseltä ystävältään Floridasta. Se muistuttaa myös perheen omista matkoista valta­meren taakse.

Jouluuni eivät kuulu sanat kuten pakko, kiire tai velvollisuus. Joulua ei saisi pahoinpidellä moisilla! Joulu ei ole mitään pakkopullaa vaan ihana juhla, josta voi nauttia pitkään. Kun tekee koristelut ja valmistelut rauhassa vähitellen, ei tule joulustressiä.

Kun joulukuu alkaa, kaikki on meillä valmista. Minulla on aikaa istua kahvi- tai ruokapöytään ystävien kanssa ja nauttia. Voin kierrellä joulumarkkinoilla rauhassa, eikä tarvitse tuskailla puuttuvia joululahjoja. Itse en halua aineellisia paketteja, minulla on jo kaikkea mitä tarvitsen. Tärkeintä joulussa on, että voin antaa toisille aikaani ja huomiota, muistuttaa heitä siitä, kuinka tärkeitä he ovat.

Joulu koristeineen poistuu kuten on tullutkin, vähitellen. Yksi kerrallaan koristeet laitetaan takaisin laatikkoon. Kun suljen koristelaatikon, tiedän, että vähän ajan päästä näemme jälleen. Mielessä saattaa jo muhia ideanpoikanen seuraavaan jouluun.