Avotakka

Muistatko vielä, millaisiin papereihin lapsuuden joululahjasi oli kääritty? Nostalginen puotipaperi on taas ajankohtainen valinta


Painettujen lahjapapereiden historia on Suomessa melko lyhyt, sillä paperi oli pitkään arvotavaraa. Kauniit kääreet avattiin varoen ja säästettiin tuleviin jouluihin.
Kuvat A-lehtien kuva-arkisto, Helsingin kaupunginmuseo

Oi sitä kihelmöivän täyttymyksen hetkeä lapsena, kun liian pitkältä tuntuneen jouluaterian jälkeen päästiin vihdoin käsiksi lahjoihin. Sen hetken tunnelma on ollut sama läpi vuosikymmenten riippumatta siitä, onko maassa ollut lama vai nousukausi, lahjakasa runsas vai niukka, koti varakas vai vaatimaton. Lasten silmissä on aina säihkynyt sama odotus.

Joululahjoja on annettu meillä köyhässä Pohjolassakin jo 1700-luvun lopulta, Ruotsista ja Saksasta tulleen esimerkin mukaan ja aluksi kaupunkilaisissa säätyläisperheissä.

Vaatimattomammissa oloissa lahjoja ei välttämättä lainkaan paketoitu, vaan entisajan pukki saattoi vetäistä säkistään guttaperkkanuken Liisalle ja puisen hevosen Matille, sillä paperi oli arvotavaraa vielä toisen maailmansodan jälkeenkin. 1940-luvun lopulla paperinkeräyksillä saattoi tienata suklaa- tai meccano-rahat, ja vielä 1960-luvullakin tunnettiin paperinkeräysrahoilla hankitut rannekellot.

Aatto vuonna 1946: tonttulakit ovat paperista ja lahjakääreet ruskeaa puotipaperia. Kuva Helsingin kaupunginmuseo.

Painetut paperit tulivat Saksasta

Aluksi joululahjat käärittiin puotipaperiin ja sidottiin tiukasti paperinarulla tai niinellä. Ei ollut teippejä eikä koristenauhoja, mutta punaista lakkaa saatettiin käyttää pakettien sinetöimiseen.

– Painettujen lahjapapereiden esiinmarssi on alkanut ymmärtääkseni Saksasta painotekniikan parantumisen myötä, kertoo näyttelypäällikkö Marjo-Riitta Saloniemi Museokeskus Vapriikista.

Saloniemi tunnustautuu antaumukselliseksi jouluharrastajaksi, joka on erikoistunut etenkin joulukuuseen ja sen koristelemiseen. Hän toteaa, ettei joulupapereita liene juuri tutkittu.

– Painotekniikan uudet tuulet olivat yhteydessä myös joulukorttien, kiiltokuvien ja pahvisten joulukoristeiden yleistymiseen. Nekin olivat suurimmaksi osaksi – kuvastoaan myöten – saksalaista alkuperää.

Oli joulu-ukkoja, enkeleitä eli christkindlejä, joulukuusia, kynttilöitä, tähtiä ja niin edespäin. Meidän suomalaisten kulttuuriset siteemme Saksaan ovat perinteisesti olleet vahvat.

1950-luvun joulunviettoa Helsingissä. Lahjat avattiin varovasti, jotta kaunis käärepaperi voitiin ottaa talteen seuraavaa joulua varten. Somisteena ollut joulupaketti 1950-luvulta. Kuva Helsingin kaupunginmuseo.

Pian myös kiiltokuvia ja muita koristeita alettiin liittää joulupaketteihin. Pikkuruiset kärpässieniryppäät, rautalangalla kiinnitetty punatulkku tai puolukanvarpu tekivät lahjapaketeista unohtumattomia.

– Suomessa on ollut painettuja joulupapereita jo ainakin 50-luvulla, Saloniemi sanoo.

– Niissä näkyvät, totta kai, aikakausien muoti ja värit. Klassinen joulukuvasto on ollut aiheissa parhaiten edustettuna. Ajan kuluessa tuli myös muita teemoja. Esimerkiksi 1980-luvulla oli myös valokuvapohjaisia papereita, jotka esittivät kissan- ja koiranpentuja jouluasuissa. Niitä oli myös joulukortteina.

Vaarin ojentamia lahjoja koristavat tontut, joulupallot ja muut iloiset koristeet. Kuva on 1960-luvulta, Juha Jernvall, Helsingin kaupunginmuseo.

Lahjapussit ja -kassit ovat suosittuja

Jyväskyläläinen Karto on myynyt joulupapereita jo 1970-luvulta saakka.

– Joulupukit ja tonttuaiheet olivat suosittuja ja joulunpunainen jo silloin myydyin väri, kertoo Karton toimitusjohtaja Kalevi Koistinen.

Lahjapussi 1970-luvulta. Kuva Helsingin kaupunginmuseo.

Karto on vuonna 1971 perustettu paperitukkuyritys, jonka tarjonnasta iso osa on kotimaisia Avainlippu-tuotteita. Se ei kuitenkaan paina paketointipapereita itse.

– Mutta osa korkealaatuisesta joulupaperista painetaan yhä Jyväskylässä ja rullataan Kartolla. Näin tehdään muun muassa suomalaiset lisenssilahjapaperit, esimerkiksi Finlaysonille, Vallilalle ja Marimekolle sekä Muumi-paperit, Koistinen sanoo.

Joulupapereissa käytetään hyvin erilaatuisia ja -vahvuisia papereita.

– Halvimmissa ja ohuimmissa paperilaaduissa ongelmana on muun muassa kulmien repeytyminen. Ihmiset ovat nykyään valmiita maksamaan hieman enemmän joulupaperista saadakseen laadukkaampaa paketointimateriaalia, Koistinen summaa.

Koistisen mukaan etenkin kiilto ja kimallus myyvät joulupapereissa. Vastatrendinä jyllää ekologinen voimapaperi valkoisena tai ruskeana. Jouluna paketoidaan yhä enemmän lahjat paperin lisäksi myös lahjakasseihin ja lahjalaatikoihin.

Nykyään nostalgiset kuva-aiheet ja koruton puotipaperi viehättävät jälleen.

Avainlipputunnusta kantaa myös Lempäälässä toimiva Pyrollpack. Vuonna 1973 perustettu perheyritys kuuluu Pohjoismaiden johtaviin paperin, kartongin ja pahvipakkausten valmistajiin.

Pyrollpack luottaa kuoseissa niin retroon kuin uusimpaan muotoiluun. Papereiden kuvioissa on punatulkkuja ja joulukelloja siinä missä Ivana Helsingin uusnostalgiaakin.

Yritys on tarttunut ongelmaan, joka rasittaa nykyään suurinta osaa joulupapereista. Monet paperit eivät myrkyllisten värien, metallipitoisuuden ja paperin epä­puhtauksien vuoksi kelpaa lainkaan kierrätykseen. Pyrollpack on kehitellyt vesiliukoisia värejä ja suosii kierrätettäviä paperilaatuja.

Papereita ei saanut repiä

1950-luvun lasten joulumuistoissa ihanilla, värikkäillä joulupapereilla on tärkeä sijansa. Paketteja ei suinkaan revitty auki miten sattuu vaan ne avattiin varovasti, paperin kuvioita ihaillen ja tunnustellen.

Kääreitä ei heitetty pois vaan ne siloteltiin ja talletettiin siististi seuraavaa joulua varten isossa pyykkikorissa, jossa niitä saattoi vaivihkaa vuoden varrella käydä vilkuilemassa kodin kellarivarastossa.

1960-luvun joulupukilla oli naamari naamalla ja turkki väärinpäin, mutta lahjat oli kääritty painokuvioituihin papereihin. Kuva Juha Jernvall, Helsingin kaupunginmuseo.

Perinteiset punainen, vihreä ja valkoinen ovat pitäneet pintansa papereissa. Vuosien varrella elintason kohoamisen myötä mukaan ovat tulleet kulta ja hopea, ja viimeisimpänä villityksenä neonvärit ja tummat muotivärit. Jopa mustasta on tullut suosittu jouluväri.

Paperinarusta ja niinestä siirryttiin jossain vaiheessa koristenauhoihin. Metallivärisistä, saksilla kiharrettavista nauharyöpyistä tuli suorastaan kliseisen suosittuja viimeistään 1970-luvun lopulla.

Uusvanhat konstit ovat taas suosittuja.

Kulutusjuhlan käytyä taas armottoman vanhanaikaiseksi kekseliäät paketoijat ovat löytäneet uusvanhat konstit: valkoinen tai ruskea voimapaperi, erilaiset kierrätysmateriaalit ja parhaassa tapauksessa itse tehdyt paperit ovat jälleen arvossaan. Lahjat saatetaan kääriä vanhoihin sanomalehtiinkin.

Trendikäs paketti viimeistellään paperinarulla tai luonnonkuituisella nauhalla, ja se saa koristeekseen hyvissä ajoin talteen kerätyn pihlajanmarjaoksan tai kauniisti käpertyneen syksyn lehden. Jotain ihan itse rakkaudella poimittua.

Julkaistu: 18.12.2018