Joulufani ihmettelee, miksi hänen intoilunsa ärsyttää muita: ”Keneltä se on pois, vaikka kotonani olisi joulu ainiaan?”
Raisiolainen Heidi Hopiavuori-Mäkelä on jouluttaja isolla J:llä: hän on laittanut jouluvalot jo syyskuussa ja tehnyt lanttulaatikot lokakuussa. Kummastelijoille hän selittää, että joulu ei ole pelkkä juhla – se on mielentila.
Mitä joulu merkitsee sinulle? Ja milloin aloitat jouluvalmistelut?
Lapsuuteni joulut olivat kauniita. Vietimme ne isovanhempieni luona koko suvun kesken, söimme ja joulupukki kävi. Joulut eivät olleet yltäkylläisiä, mutta niistä huokui lämpö ja välittäminen. Varmasti haluan yhä palata niihin lapsuuden jouluihini ja tarjota omille lapsilleni saman tunnelman.
Joulu hiipii meille hiljalleen. Taatelikakkua saatan leipoa keskellä kesää, ja riisipuuroa meillä syödään ympäri vuoden. Varsinaiset valmistelut aloitan aikaisin syksyllä. Viikot kuluvat nopeasti, sillä teen kolmivuorotyötä hoitoalalla ja meillä on kolme lasta. Kun aloitan aikaisin, ehdin tehdä kaiken ilman kiirettä. En ole kuitenkaan koskaan raatanut joulun eteen – en ota siitä stressiä.
Millaisia kommentteja olet kuullut jouluintoilustasi?
Sitä on ihmetelty ja arvosteltu. Eniten kysellään, miksi puuhastelen jo syys-lokakuussa, vaikka jouluun on vielä aikaa. Moni ei ymmärrä, mikä idea aikaisin aloittamisessa on. Jotkut miettivät, enkö ehdi kyllästyä koko jouluun ennen kuin se ehtii alkaakaan .
”Olen huono loukkaantumaan, enkä siksi ota kommentteja itseeni. Enemmänkin ne huvittavat.”
Tutut kyselevät, enkö ikinä kyllästy tonttuihin. Mutta ei joulun aloittaminen tarkoita sitä, että laittaisin ensimmäiseksi kotiini tonttuja. Sanon aina, että joulu ei ole vain vuodenaika – se on mielentila.
Olen huono loukkaantumaan, enkä siksi ota kommentteja itseeni. Enemmänkin ne huvittavat. Keneltä se on pois, vaikka kotonani olisi joulu ainiaan?
Miten perheenjäsenesi suhtautuvat jouluttamiseesi?
Juttelimme kerran mieheni kanssa, häiritseekö intoiluni häntä. Hän sanoi, että ei häntä kiinnosta. Nauroimme, että jollei hän itse auta vaihtamaan verhoja, hän ei edes huomaa niiden vaihtuneen.
Ainoastaan kuusen suhteen mies on ehdoton: hän haluaa, että kuusi tulee vasta jouluaattona.
Lapset tykkäävät kyllä joulun valmistelusta. He tietävät, että meillä joulu kestää kolmisen kuukautta: lokakuusta loppiaiseen tai nuutinpäivään, riippuen siitä, kuinka nopeasti ehdin ottaa joulukoristeet pois.
Millaisilla joulupuuhilla aloitat syksyllä?
Teen syksyllä lanttu- ja porkkanalaatikot valmiiksi pakkaseen, kun juurekset ovat halpoja. Töissä olen jo kuunnellut joululauluja, ja pikku hiljaa alan laittaa kotiin joulutekstiilejä.
Nyt olen jo askarrellut kaikenlaista: suodatinpussikransseja sekä yllätyslahjoja sukulaisille ja ystäville. Työni hoitajana on henkisesti raskasta, ja askarteleminen rentouttaa. Se on aivotonta tekemistä: otan vain kuumaliimapistoolin käteeni ja poltan näppini.
Mitä ilman joulua ei tule?
Tärkeintä on se, että saan rakkaat ihmiset ympärilleni. Esineet eivät ole niin tärkeitä – en minä jouluani niissä verhoissa vietä.
Ilman äitiä joulua ei tule. Viime vuonna äiti ei päässyt meille joulunviettoon, ja joulu meni mönkään.
Mistä innostuit viimeksi?
Laitoin pihallemme ulkovalot jo syyskuussa. Minun piti ihan soittaa yövuorosta miehelleni, että myös naapuri oli laittanut ulkovalot. Nauroin, että jippii, en ole ainut hullu!
Joka vuosi seuraan sen vuoden trendejä. Tänä vuonna moni on askarrellut käpyhyasintteja, jotka ovat olleet tosi hienoja. Ajattelin itsekin kokeilla niitä ja askarrella vaikka lasten kanssa.
