Juttu on julkaistu Kaikkien aikojen Joulu -lehdessä 1/2020.

Lumiset puut kaartuvat keskisuomalaisen maalaismaiseman läpi halkovan tien ylle. Pakkanen on taikonut maiseman yhdeksi kimaltelevaksi lumilinnaksi. Tourulan tila Uuraisilla on myös verhoutunut valkoisen harson taakse. Vasta aivan lähelle päästyään erottaa joukon alpakoita aitauksessaan. Yhtäkkiä niiden uteliaat päät kääntyvät kohti pihaan tulijaa. Aitauksia on kaksi, yhdessä kurkkivat tytöt ja toisessa pojat.

Ensimmäinen alpakka saapui Tourulan tilalle vuonna 2012, ja sen jälkeen elämä ei ole ollut entisellään: jokainen päivä alpakoiden kanssa yllättää.

Tilan emäntä Anu Vanhala ja isäntä Jari Neuvonen ovat ruokkimassa alpakoitaan vielä aamun hämärän leijuessa pihamaan yllä. Aitauksissa odotetaan silloin malttamattomina täysrehua, vettä ja kuivaheinää.

Talli siivotaan ja kuivitetaan heinällä. Sama tehdään poikien ja tyttöjen puolilla. Poikia on selvästi vähemmän kuin tyttöjä.

– He ajautuvat useammin kinasteluun toistensa kanssa, Anu kertoo nauraen.

Tila on siirtynyt pariskunnalle Anun vanhemmilta.

– Nykyisin täällä asuvat meidän perhe, koirat, kissa, maatiaiskanat sekä tietysti alpakkamme, joita on kertynyt jo parikymmentä, Anu kertoo samalla, kun heittelee heiniä aitaukseen.

Eläinrakkaus on innoittanut emäntää lauman kasvattamiseen hiljalleen, vaikka jokainen uusi yksilö tuokin mukanaan omat huolensa.

Alpakoiden päätehtävä on tuottaa villaa kerran vuodessa. Kerintäaika koittaa kesäkuun alussa, jolloin uusi villa ennättää kasvaa suojaksi ennen talvea. Kerinnän jälkeen villa putsataan roskista ja lähetetään Ruukin kehräämölle Mathildedaliin, joka on kotimaassa ainoa puhdasta alpakkaa kehräävä kehräämö.

Kerinnän jälkeen on ihanaa nähdä jokaisen alpakan oma, yksilöllinen villa. Valmiita lankavyyhtejä odotetaan tilalla yhtä suurella jännityksellä.

– Alpakan villa ei sisällä lainkaan lanoliinia eli vahamaista villarasvaa, joten se sopii monesti allergisille. Villan käsittelyyn ei tarvita edes kemikaaleja. Minäkin olen allerginen useille eläimille mutta en näille meidän pörröpäille, Anu kertoo ja hymyilee laumalleen.

Aamuruokinnan jälkeen punaisen maalaistalon ovi narahtaa. Ulkona ovat pian perheen tyttäret Olivia ja Safina. Kaksivuotias Safina kulkee aitauksissa useimmiten äidin kainalossa. Molemmat tytöt ovat tottuneita eläintenhoitajia. Ella ja Freya ovat tyttöjen omimmat alpakat. Olivia harrastaa agilityä Ellan kanssa, kun taas Safina tyytyy toistaiseksi antamaan ruokaa kädestä eläinystävilleen. Kesäisin perheen yhdessä keräämät pajukerput ovat alpakoiden herkkua, ja niille on laumassa ottajia yllin kyllin. Talvisen aitausvierailun jälkeen molempien tyttöjen posket punoittavat innosta.

– Ella haluaa aina paijausta ja rapsutusta. Agilityä ei tarvinnut oikeastaan opettaa ollenkaan, sillä tyttö hyppii perässäni esteitä ihan milloin vain, Olivia kertoo.

Pakkaspäivän eväsretki vietetään omassa pihassa. Vanha, harmaa saunarakennus on ennen ollut metsässä autioksi jääneen talon saunana. Jari ja Anu ovat purkaneet sen naapurin avulla hirsi hirreltä ja siirtäneet tilan pihapiiriin. Saunan kuisti on paras paikka nauttia retkieväitä ja seurata samalla aidanteen takana kurkkivia alpakoita. Pepun alle asetellaan omasta villasta huovutetut istuinalustat. Niiden päällä eväsrusinat ja -omenat maistuvat koko perheelle.

– Istuinalustat tehtiin mukamas myyntiä varten. Enhän minä voinut luopua niistä, vaan ne jäivät tänne lämmittämään omaa perhettä, Anu nauraa.

Aamiainen on nautittu tallissa jo seitsemältä. Iltapäivällä on toinen ateria. Sen hoitaa Jari. Anu kerää sillä välin papanat pois kottikärryillä ja tarkastaa lauman jäsenet katseellaan. Ruokavuorojen välissä on tarjolla heinää ja vettä. Sadesäällä hienohelmoiksikin kutsutut alpakat viihtyvät paremmin tallin suojassa. Kuiva pakkaspäivä sen sijaan houkuttelee koko porukan ulos.

– Porukka liikkuu lähekkäin. Heissä on monta sukupolvea. Ensi kesäksi odotetaan jälleen pieniä alpakkavauvoja. Vauvat viipyvät heitä tarkoin suojelevan emän vieressä ja ruokinnassa, Anu kertoo.

Illan tullen alpakoille annetaan taas kerran ruokaa, ja niitä paijaillaan ja rapsutellaan. Tutut katseet seuraavat aitauksessa sinne tulijoita. Lauma on koossa, ja niin tilan kuin metsän väellä on joulurauha. Pihasaunan ikkunasta lepattelee kutsuva kynttilänliekki ja piipusta kohoaa savua. Joulusaunapolulle taitetaan matka kahden aitauksen läpi. Näin Tourulan tilalla laskeudutaan lumiharson sulostuttamaan tunnelmaan.

– Eläimet ovat tärkeä osa perhettä, kukin omalla tavallaan. Heistä huolehditaan ja välitetään ja heitä paijataan säännöllisesti, Anu sanoo.

Jouluaattona tilalla sytytellään itse tehtyjä jätkänkynttilöitä ja tehdään tallityöt reippaasti koko perheen voimin. Kerppukuorma on tuolloin hieman normaalia suurempi. Ihmisten lahjapaketteihin on kääritty alpakanlangasta kudottuja sukkia ja pipoja. Olivia on huovuttanut pakettikoristeita piparkakkumuottien sisälle. Nekin ovat alpakan muotoiset.

Jouluaterialla vieraillaan Anun ja Jarin vanhempien luona. Sen yhteydessä luetaan jouluevankeliumi, sillä niin on tehty tilalla aina.