Lopputulos oli niin herkullinen, että leipää piti saada oitis lisää – nyt rakkaalla juurellamme on leivottu satoja leipiä
Johanna Vuoksenmaa sai hapanjuuren entisen puolisonsa tyttäreltä, ja se oli menoa. Kohta leivoimme neljänä aamuna viikossa, hän kirjoittaa kolumnissaan.
Suhteeni leivontaan on ongelmallinen. Olen kehno leipuri siitä yksinkertaisesta syystä, etten kykene noudattamaan yhtään reseptiä lisäilemättä sekaan jotain omasta päästäni. Ruoanlaitossa tällainen improvisaatio ei haittaa, mutta leivonta on kemiaa, ja jos haluaa tehdä hyvän pullataikinana tai piirakkapohjan, silloin parhaaksi havaittua ohjetta kannattaa noudattaa kerrasta toiseen mitään muuttamatta.
Vaihtelunhaluni on lähipiirissäni ehtymätön vitsailun aihe, koska se ajaa minut jatkuvasti vaikeuksiin. Ostin firman juhliin kahtatoista eri viinilaatua, koska olin kykenemätön valitsemaan vain yhtä punaista ja valkoista, kuten suurissa juhlissa on tapana. Saksassa hyydyin pystysuoraan vuorenrinteeseen akkunsa tyhjentäneen sähköpyörän kanssa vain siksi, etten vain pysty kulkemaan meno- ja paluumatkaa samaa reittiä, ja jos vaihtoehtoista reittiä ei ole, se pitää keksiä.
”Juuren mukana sain kolmen vuorokauden tarkan toimintaohjeistuksen sekä linkkejä taikinan lätkyttelyvideoihin.”
Odotusten vastaisesti päädyin kuitenkin neljä vuotta sitten hapanjuurileipuriksi. Näin eräänä päivänä Instagramin stooreissa exäni tyttären julkaiseman kuvan hapanjuurileivästä, ja kun se sopivasti sekoittui pari päivää aiemmin ravintolassa nautitun juurileivän muistoon, päädyin lasipurkki kädessäni juurikerjuulle.
Juureni seuraksi sain leivontaohjeen. Se oli monisivuinen ja sisälsi kolmen vuorokauden tarkan toimintaohjeistuksen sekä linkkejä erilaisiin taikinan lätkyttely- ja venyttelyvideoihin. Jauhojen määrä oli ilmoitettu grammoissa, eikä taloudestani todellakaan löydy keittiövaakaa, mutta ensimmäiset leivät tehtiin melko tarkasti ohjeen mukaan. Lopputulos oli niin herkullinen, että leipää piti saada oitis lisää.
Myös puolisoni rakasti leipää, eikä mennyt montakaan viikkoa, kun kaikki kaupan leivät alkoivat maistua mitättömiltä. Leivontatiheytemme kiihtyi, omaa leipää leivottiin noin neljänä aamuna viikossa, mikä alkoi pian näkyä myös leipureiden vartalonmuodossa. Leipä oli onneksi niin hyvää, ettei se kaivannut päälleen mitään. Juusto ja voi putosivat ostoslistalta, ja leipää alettiin dipata kreikkalaiseen oliiviöljyyn.
Aina, kun meillä oli vieraita, tarjosimme heille juurileipää, ja miltei jokainen halusi juurta mukaansa.
”Aina, kun meillä oli vieraita, tarjosimme heille juurileipää, ja miltei jokainen halusi juurta mukaansa.”
Juuri matkasi eri puolille Suomea. Kaukaisimman sukuhaaransa se perusti ystävien työpestin kautta Nairobiin, jonne jäi heidän paluumuuttonsa jälkeen seitsemän lisääntymiskykyistä juurilasta jatkamaan sukua.
Tarkka resepti on aina lähtenyt juuren mukana eteenpäin, mutta me olemme jo rentoutuneet. Juuremme tuntuu olevan niin voimakas, että se tekee taikojaan veden ja jauhojen kanssa, vaikka viljojen suhteellinen osuus vaihtelisi, lätkyttelyt laiminlyötäisiin ja kohotusaikataulu venyisi tai kutistuisi. Rentojen leipien ulkonäkö saattaa olla niin ja näin, mutta maku ja rakenne ovat priimaa.
”Aina leipoessani tunnen valtavaa antamisen halua. En tahdo nauttia leipääni yksin vaan jakaa nautinnon muiden kanssa, yhdessä.”
Rakas juuremme täyttää tänä keväänä neljä vuotta. Siitä on leivottu satoja leipiä ja se on tuottanut valtavasti iloa. Yhteiselomme on muuttanut suhtautumistani leipään. Olen jollain tapaa tietoisempi siitä, miten samanlaisia me ihmiset olemme perustarpeidemme äärellä aikakaudesta ja kulttuurista huolimatta. Leivän muoto ja maku saattavat vaihdella, mutta jotain sen tapaista jaetaan ja nautitaan maapallon joka kolkassa.
Aina leipoessani tunnen myös valtavaa antamisen halua. En tahdo nauttia leipääni yksin vaan jakaa nautinnon muiden kanssa, yhdessä. Ehkä tämä taika kulkee leipäjuuren mukana. Tunne imeytyy leipojan käsien ihon kautta tajuntaan. Ehkä antamisen ja jakamisen halu on se näkymätön mauste, joka tekee hapanjuurileivonnasta niin koukuttavaa.
