Väitän, että jos keittiöstä löytyy tomaatteja, ihanan aterian ainekset ovat jo kasassa

Aloitan aamuni ruisleivällä. Päälle leikkaan tomaattia siivuiksi, lisäksi ripaus suolaa ja mustapippuria. Pikainen lounaani syntyy pastasta, jonka päälle kippaan kulhollisen öljyssä, etikassa ja mausteissa kylvetettyjä kirsikkatomaatteja. Annoksen viimeistelen tietenkin parmesaaniraasteella. Mietinpä mitä ateriaa tahansa, tomaatti on helposti vaihtoehto.

Rakastan tomaatteja, joita varsinkin näin sadonkorjuuaikaan on helposti ja runsaasti saatavilla. Kasvatan tomaatteja itse ja lisäksi näen vaivaa juuri oikeanlaisten lajikkeiden hankkimiseen. Pyöräilen esimerkiksi kerran viikossa aivan toiseen kauppaan vain saadakseni täydellisen sekoituksen kirsikkatomaatteja.

Keittiön työtasolla on aina lautasellinen isoja tomaatteja ja jääkaapissa vähintään paria laatua pikkutomaatteja. Ja vaikka säilyke ei kaikissa tilanteissa korvaa tuoretta, tomaattisäilykkeitä ei kannata unohtaa. Murska, pyree ja erilaiset purkitetut tomaatit kuuluvat keittiöön kuin kansi kattilaan.

Tomaattien kulku keittiössämme on katkeamaton. Sen lisäksi, että niitä siivutetaan leivälle tai caprese-salaattiin, tomaatteja napsitaan sellaisenaan, leikataan paloiksi salaattiin, ujutetaan keittoon tai munakkaaseen. Teen säännöllisesti pakastimeen pizzakastiketta, joka käy myös pastakastikkeen pohjaksi. Valmis purkki pakastimesta on pelastanut jo monesti arjen ja spontaanisti järkätyn pizzaillan. Ja jos joskus käy niin, että jokin rasiallinen tomaatteja on ehtinyt nahistua, ei hätää, seuraavaksi voi kokata vaikkapa uunifetapastaa.

Väitän, että jos keittiöstä löytyy tomaatteja tai edes purkillinen tomaattisäilykettä, ihanan aterian ainekset ovat varmasti kasassa.

Jenny Brandt on Maku- ja Viherpiha-lehtien päätoimittaja.