Kotivinkki

Jenna neuloo Kalevalan runot upeiksi villapaidoiksi – ”Tykkään suomalaisen kansanperinteen pahiksista ja ristiriitaisista, omaleimaisista hahmoista”

Jenna neuloo Kalevalan runot upeiksi villapaidoiksi – ”Tykkään suomalaisen kansanperinteen pahiksista ja ristiriitaisista, omaleimaisista hahmoista”
Kirjailija Jenna Kostet, 36, tarttui viime keväänä puikkoihin ja päätti parin islantilaisneuleen jälkeen neuloa Kalevalan runot paidoiksi. Nyt viidestäkymmenestä runosta on syntynyt jo kymmenen paitaa.
Julkaistu: 22.10.2021

”Viime keväänä ihmiset neuloivat puikot sauhuten islantilaisvillapaitoja. Koronan takia minulla oli monen muun tavoin yhtäkkiä paljon vapaa-aikaa työpaikkani Turun linnan sulkeuduttua. Satunnaisena sukkatehtailijana päätin ryhtyä tavallista isompaan projektiin.

Mietin, mikä voisi olla kotimainen vastine lopapeysalle eli islantilaisneuleelle. Onhan meillä valtavasti ammennettavaa niin tarinoissa kuin materiaaleissa. Kansatiedettä ja folkloristiikkaa opiskelleena tuntui luontevalta tarttua Kalevalaan ja suomalaisten pientuottajien lankoihin. Heitin aluksi vitsillä neulovani Kalevalan läpi. Nyt olen neulonut viidestäkymmenestä runosta jo kymmenen paitaa.

Pohjolanneito-paita on saanut inspiraationsa karjalaisista ja baltialaisista käsitöistä. Pohjolan neito on Louhen kaunis tytär, jota Väinämöinen yrittää kosiskella, mutta laihoin tuloksin.
Maailmansynty-paidan kuviosta erottuvat muun muassa sotka, kuu ja aurinko. Se on Kalevalan ensimmäinen runo ja myös Jennan ensimmäinen Kalevala-villapaita.
Metsänpeitto on mytologinen tila tai paikka, jonne ihminen voi joutua eksyessään metsään. Uskomusten mukaan peitosta voi päästä eroon kääntämällä vaatteensa nurin.

Kalevalassa minua kiinnostavat erityisesti naishahmot, jotka jäävät Lönnrotin teoksessa osin miessankarimyytin varjoon. Esimerkiksi Louhi on verraton, vahva naishahmo, joka on paha mutta toisaalta myös antelias. Tykkään suomalaisen kansanperinteen pahiksista ja ristiriitaisista, omaleimaisista hahmoista.

Olen myös eläinrakas ja odotan kovasti pääseväni neulomaan kaunista runoa, jossa lasketaan karja laitumelle toivoen loitsulla Tapiottarelta ja Metsänneidolta sille suojelusta pedoilta.

"On mukava ajatella olevansa lenkki pitkässä ketjussa."
Jenna perusti Kalevala-projektin kuvapäiväkirjaksi Instagram-tilin @ihtiriekkoknits. Yllättävän moni seuraajista on ollut ulkomaalaisia, joten nykyään hän kirjoittaa ohjeensa myös englanniksi.
Pohjolan emäntä eli Louhi-paita kuuluu Jennan suosikkeihin. Kuviosta löytyy hedelmällisyyttä kuvaava riimumerkki ja viisasta naista merkitsevä yleispohjoismainen symboli.
Kalevalassa on yhteensä viisikymmentä runoa, joten työnsarkaa riittää. Jenna koostaa paidoistaan parhaillaan kirjaa. Jenna on saanut somen neuleyhteisöstä apua ja kannustusta. Hänellä oli alun perin kokemusta lähinnä sukkien neulomisesta.
Jenna suosii neuloessaan pienten kotimaisten tilojen käsin värjättyjä täysvillalankoja ja lähiluonnon sävyjä. Villapaidasta tulee eläväinen, kun kädenjälki näkyy käsialan lisäksi materiaalissa.

Neulominen on minulle kirjailijana uusi tarinankerronnan muoto. Vaikka minulla on Kalevala-paidoista neulekirja tekeillä, en pidä itseäni neulesuunnittelijana vaan ennemmin tarinankertojana. Aloitan uuden paidan suunnittelun aina taustatyö edellä eli runoon ja sen aihepiiriin syventyen. Haen inspiraatiota luonnosta ja kotimaisesta taiteesta, kulttuuri- ja käsityöperinteestä. On mukava ajatella olevansa lenkki pitkässä ketjussa.

Kalevalan kolmannessa runossa Väinämöinen laulaa Joukahaisen suohon. Suolaulu-paita on oodi suomalaiselle suomaisemalle.
Eläimet ovat Jenna Kostetille tärkeitä. Metsäkävelyllä on mukana hänen ystävänsä hevonen Tango. Sleipnir-villapaidan kuvio esittää viikinkiaikaista Gotlannissa sijaitsevaa Tjängviden-kiveä, johon on maalattu Odin kahdeksanjalkaisen ratsunsa Sleipnirin kanssa.

Kun aloitin projektin, en tiennyt mitään neuleohjeiden kirjoittamisesta. Olen matemaattisesti lahjaton ja esimerkiksi kokojen sarjoittaminen on haastavaa. On ollut mahtavaa, miten paljon kannustusta, apua ja palautetta olen saanut.

Neuloessa mieleni lepää. Neulon sekä kirjoitan mieluiten sohvannurkassa. Välillä unkarilainen paimenkoirani saattaa napata lankakeräni ja innostuessaan jopa silputa sen. Jonain päivänä neulon tai kirjoitan vain pari riviä, toisena monta tuntia.”

3 kommenttia