Maijalla on neljä Suomen ennätystä jättivihannesten kasvatuksessa: ”Kurpitsan kasvattaminen on kuin maraton ja pikajuoksu yhtä aikaa”

”Jättikasvisten kasvatus on raakaa ruumiillista työtä eikä mitään siistiä sisätyötä. Kitket, kastelet, virität tukinaruja, kaivat maata, lannoitat, suunnittelet ja mietit. Yleensä vihannestuotannossa pyritään tasakokoisuuteen, mutta tässä kasvatetaan yksi iso. Sitä varten tarvitaan tietoa, taitoa, aikaa, tilaa ja tietynlaista kunnianhimoa.

Jättikasvisten siemeniä huudetaan siemenhuutokaupoista tammikuussa. Silloin istun aamuyöhön asti läppärin edessä. Tutkin siementen sukutauluja ja olen Meet-puhelulla yhteydessä muihin harrastajiin. Yhden siemenen hinta lasketaan yleensä kymmenissä euroissa. Toisaalta, kun espanjalaiset huusivat viime talvena maailmanennätyskurpitsan siemenen, he maksoivat siitä tuhat euroa! Se on korkein hinta, mitä olen nähnyt.

Hyvä siemen on kuitenkin vasta puolet onnistumisesta. Sen jälkeen voit omilla toimillasi joko kutistaa siemenen potentiaalin tai kasvattaa siitä vielä isomman.

Kurpitsa on mielenkiintoinen ja itsepäinen kasvi. Sen kasvattaminen on kuin maraton ja pikajuoksu yhtä aikaa. Hedelmä vaatii noin 100–110 vuorokautta kasvuaikaa, mutta jotta se kasvaisi haluamallani tavalla, minun täytyy tehdä sille jotain. Toisaalta kasvava hedelmä ”juttelee” minulle, ja minun on yritettävä tulkita sitä.

Kunnostimme kymmenisen vuotta sitten maatilamme pihalta kasvatuspaikan jättikurpitsoja varten. Tilamme sijaitsee Kärkölässä Salpausselän harjulla, missä maaperä on hiekkapitoista ja rakenteeltaan karkeaa, jolloin pohjavesi ei jaksa nousta ylös. Paransimme maan vedenpidätyskykyä lisäämällä siihen lantaa ja useita kokonaisia heinäpaaleja.

Olen huomannut, että kurpitsa kasvaa parhaiten öisin. Silloin pitää olla spurttivauhti päällä. Tarvitaan vettä, lannoitetta ja lämpöä. Suomesta puuttuu kuitenkin kuukauden verran lämpöä kasvukauden alusta ja lopusta. Lämpimämpiin maihin verrattuna meillä ei ole mitään mahdollisuuksia päästä tuhannen kilon painoihin. Toisaalta kylmän talven ansiosta Suomessa ei ole tuhohyönteisiä, kuten kurpitsakuoriaisia. Me taistelemme vain kasvukauden kanssa.

Sääennusteita on tarkkailtava ennakoivasti. Jos kurpitsan pölytysvaiheessa lämpötila nousee yli 25 asteen, tarvitaan kylmäkalleja kukkien jäähdyttämistä varten. Muuten pölytys ei onnistu. Kun yölämpötilat elokuussa laskevat, hedelmä pitää peitellä. Vanhat hevosenloimet sopivat siihen hyvin.

Osallistuin jättikasviskilpailuihin ensimmäisen kerran vuonna 2008. Siitä lähtien olen kilpaillut lähes joka vuosi. Olen Suomen jättikasvisyhdistyksen perustajajäsen ja sen varapuheenjohtaja. Pidämme yhteyttä jäseniin, neuvomme ja postitamme vuoden alussa siemenkirjeet. Niissä on sen vuoden kilpailukasvien siemenet.

Järjestämme vuosittain syyskuun lopulla SM-kilpailut. Ne ovat myös maailmanlaajuisen kattojärjestön (The Great Pumpkin Commonwealth) järjestämän Master Gardener -kilpailun osakilpailu. Siinä kilpaillaan yhdeksän eri jättikasviksen kasvatuksessa, ja ilmoitamme kilpailumme tulokset sinne. Toinen kansainvälinen kilpailu on Euroopan jättikasvisyhdistyksen (EGVGA) järjestämä kilpailu.

Jokaisella jättivihanneksella on omat kasvuvaatimuksensa. Chilit ja paprikat ovat melko vaivattomia. Tomaatit ja ruusupavut sopivat pieneen tilaan. Myös vesimelonia, pullokurpitsoja eli kalebasseja Bushel Gourd ja Long Gourd, ”peltokurpitsaa” ja kesäkurpitsaa voi kasvattaa pienessäkin tilassa, mutta jättikurpitsat vaativat ison tilan (vähintään 5 x 10 m).

Kaikki kasvikset eivät säily kilpailupäivään asti. Silloin omatoiminen punnitus ja mittaus pitää videoida ja kuvata kilpailupäivän tuomarointia varten. Vaakojen täytyy olla ”leimattuja” eli tarkastettuja. Pituuden mittaamiseen kelpaa vain metallimitta.

minulla on neljä voimassa olevaa Suomen ennätystä. Vuonna 2024 voitin Suomen mestaruudet neljässä kilpailusarjassa: kaunein kurpitsa, mammuttikurpitsa, kurkku ja pyöreä pullokurpitsa. Tärkein niistä oli onnistuminen mammuttikurpitsalla. Mutta kurkkukaan ei ole huono kakkonen.

Itsensä voittaminen ja kilpailunhalu kiehtovat minua. On hienoa, kun tekee ennätyksiä ja pystyy puolustamaan niitä. Toisaalta toivon, että joku pääsisi ennätyksistäni yli. Silloin minun täytyy tehdä asialle taas jotain.

Parhaimmilla kasvattajilla ei ole puutarha-alan ammatillista taustaa. He keskittyvät tavoitteeseen ja kilpailuun eivätkä perinteisten viljelytapojen noudattamiseen. Tässä pitää unohtaa kaikki sellaiset käytännöt.”