
Jatta neuloo kiitollisuussukkia aikuistuville nuorille – ”Neulomalla haluan välittää ajatuksen: kiva, kun olet olemassa”
Jatta Ruohola ottaa kantaa nuorten mielenterveyskeskusteluun neulomalla kiitollisuussukkasia. Jokainen nuorelle annettu pari sisältää tärkeän viestin. Idean tekoihin hän sai oman sukunsa historiasta.
"Sain idean kiitollisuussukkasiin sukuni historiasta. Isoäitini lähetti sukkia rintamalle, jossa uudet, ehjät villasukat olivat kaikki kaikessa märässä ja kylmässä taisteleville sotilaille.
Kun lapseni muuttivat pois kotoa, minäkin aloin tehdä omia lämpimiä lahjoja. Neulon kiitollisuussukkasia lasteni ystäville, jotka ovat muuttamassa omilleen. Haluan sukilla kiittää heitä siitä, että he ovat tulleet matkan varrella lasteni elämään ja jakaneet iloja ja suruja. Osa on tullut hyviksi tutuiksi minullekin.



”Muutin Reykjavikiin ja rakastuin perusharmaaseen, värjäämättömään villaan.”
Käsillä tekeminen on meidän perheessämme monen sukupolven juttu. Äiti, isoäiti ja täti tekivät käsitöitä, ja käsitöitä on aina myös annettu lahjoina. Pehmeistä paketeista on muotoutunut minulle perinne. Aloin suunnitella neuleita jo lukiossa ja jopa myin niitä.
Sitten puhkesi atopia ja minun oli pakko hyllyttää neulonta hetkeksi. Hetki venyi vuosiksi.
Muutin Reykjavikiin ja rakastuin perusharmaaseen, värjäämättömään villaan. Harmaassa langassa toistuivat Islannin maiseman piirteet ja luonnollisuus.
Sittemmin allergiani on väistynyt ja voin taas neuloa. Harmaa villasukka edustaa minulle perustarpeita, kuten turvallisuutta.



Sukkien saaja saa itse päättää, millaisen teeman sukkiin haluaa. Hän on tärkeä, yksilöllinen ja arvokas sellaisena kuin on. Hän saa ajatuksella tehdyt sukat ja tietää, että joku aikuinen on ajatellut häntä neuloessaan.
Neulomalla haluan välittää ajatuksen: kiva kun olet olemassa. Se on kannanottoni nuorten mielenterveyskeskusteluun.
Tähän mennessä olen neulonut reilut parikymmentä sukkaparia. Palkitsevaa on, kun nuoret osaavat jo itse pyytää, voisivatko hekin saada omat sukat.
Olen asettanut itselleni leikkimielisen tavoitteen sadasta kiitollisuussukkaparista.


Olen opettajan työstä opintovapaalla. Opiskelen artesaaniksi ja neulon. Samalla kun neulon lasteni ystäville, ajattelen niitä hiljaisempia, kilttejä oppilaita, joita en opettajana pystynyt huomioimaan niin paljon kuin he olisivat ansainneet.
Monella oppilaalla on ollut suuri rooli siinä, että luokkayhteisö on turvallinen ja sinne mahtuu kaikenlaisia oppijoita. He ansaitsisivat kiitoksen.

Kurkkaa kiitollisuussukkien ohje! Kenelle sinä haluaisit neuloa ne?
