Tokiolainen Rio Numajiri oli kotonaan kerrostalon 10. kerroksessa, kun hän äkkiä tajusi rakennuksen alkavan heilua. Elettiin maaliskuuta 2011, ja Fukushiman lähellä tapahtunut valtava maanjäristys tuntui Tokiossa asti.

– Koko talo tuntui liikkuvan. Samoin kaikki tavarani, Rio muistelee.

Olohuoneen hyllyssä oli Aalto-vaasi. Tärinä pudotti maljakon lattialle, ja se särkyi.

– En huomannut sitä pariin päivään. Kun sitten löysin sen, se oli aikamoinen järkytys.

Designista kiinnostunut Rio oli ostanut Aalto-vaasin 1980-luvulla, jolloin hän opiskeli Tampereen teknillisessä korkeakoulussa. Vaasi oli hänelle jotain, josta hän oli osannut vain haaveilla.

– Muistan vielä innostuksen, jota koin, kun sain maljakon itselleni. Vaasin kaaret muistuttivat suomalaisen järven pintaa.

Surullisena vaasin hajoamisesta Rio laittoi lasinpalat talteen. Ehti kulua kymmenen vuotta, kunnes hän lopulta päätti koota vaasin kintsugi-tekniikalla. Tekniikkaa käytetään Rion mukaan yleensä keramiikan korjaukseen.

– Kintsugi on vanha japanilainen menetelmä, jossa irralliset kappaleet yhdistetään toisiinsa lakalla ja kultajauheella. Olen korjannut sillä myös useita arkikäytössä rikkoutuneita astioita, mutta nyt kokeilin sitä ensi kertaa lasiin.

Vaasista tuli jälleen ehjä, vaikka ei toki alkuperäisen kaltainen. Se ei Rioa haitannut, sillä kintsugi-tekniikkaan liittyy myös filosofinen puoli.

– Särkyneet, epätäydelliset asiat nähdään Japanissa arvokkaina ja kauniina, elämän haurauden merkkeinä.

Suurta Aalto-vaasia ja useita hankkimiaan pienempiä Aalto-vaaseja Rio säilyttää nykyisin paremmassa turvassa kaapissa. Korjattuja astioita Rio ja puoliso käyttävät yhä ruoka-astioina, sillä korjausmateriaalit eivät Rion mukaan ole haitallisia terveydelle.

73-vuotias Rio on eläkkeelle jäänyt arkkitehti. Suomessa vietetystä ajasta hänelle jäi muistoksi pysyvä rakkaus Suomea ja suomalaista muotoilua kohtaan. Sitä ja japanilaista muotoilua yhdistävät hänen mielestään luonnon arvostus ja materiaalien valinta.

– Molemmissa suositaan käsittelemätöntä puuta. Meillä on myös yhteinen ymmärrys siitä, että kauneutta ei voi kuvata sanoilla.

Mies perusti aikoinaan Suomea rakastavien ystäviensä kanssa Tokioon Finnclub-kerhon, jossa opiskeltiin kieltä ja tutustuttiin suomalaiseen kulttuuriin.

– Katselin myös jo 1970-luvulla Avotakka-lehteä ja nautin siitä. Luen Avotakkaa edelleen. Pidämme vaimoni kanssa suomalaisista, ruotsalaisista ja tanskalaisista kalusteista. Lempisuunnittelijoitani ovat Alvar Aalto ja Ilmari Tapiovaara.

Suomessa arkkitehti kävi 1980- ja 90-luvulla useamman kerran ja pääsi silloin myös saunomaan. Saunan kauneus ja miellyttävyys tekivät häneen suuren vaikutuksen.

– Meillä ei ole kotona saunaa, mutta olen ylpeä Antti Nurmesniemen saunajakkarasta, jonka olen saanut suomalaisilta ystäviltäni.

Sauna on Rion mukaan alkanut kiinnostaa monia Japanissa. Hän itse on jopa kirjoittanut saunasta kirjan, joka kuvaa saunomisen tapoja ja saunan arkkitehtuuria.

– Seuraan edelleen mielenkiinnolla suomalaisten ystävieni töitä muotoilun ja arkkitehtuurin alalla. Huomasin myös jo kauan sitten siellä käydessäni, että teillä on suomalaisten muotoilijoiden töitä paljon arkikäytössä. Suomesta on tullut todellinen designmaa, jossa muotoilijat ovat työllään rakentaneet ja palvelleet maataan. Ja heistä osataan olla ylpeitä.