Jäkälät kasvavat kuoren pinnalla hitaasti ja peittävät puun rungon ja oksiston vasta vuosien saatossa. Jäkälä ei kasvaessaan häiritse puuta, eikä jäkälöityminen tarkoita, että puu olisi huonossa kunnossa tai sen elinvoima heikentynyt.

Jäkälä suojaa puuta kevätauringolta ja kesän paahteelta sammalen tavoin. Unohda siksi vanhat ohjeet molempien poistamisesta. Jos silti haluat eroon jäkälästä, harjaa kasvustoa pehmeällä harjalla hellävaraisesti. Raju käsittely vioittaa kaarnaa, mikä altistaa puun lahottajasienille.

Jäkälä- ja sammalpeite tarjoavat suojapaikkoja punkeille, hämähäkeille ja hyönteisille. Niiden joukossa on sekä tuholaisia että niiden luontaisia vihollisia. Puun elämään kuuluu seuralaislajisto, joka monipuolistaa ekosysteemiä ja auttaa saavuttamaan tasapainon tuholaisten suhteen. Kun annat jäkälän ja sammalen rehottaa, autat myös monia hyönteisiä syöviä pikkulintuja.

Puun kaarnan pH vaikuttaa siinä viihtyvien jäkälien määrään ja lajistoon. Havupuiden hapan kaarna vähentää sillä elävää jäkälälajistoa. Sen sijaan neutraalin kaarnan omaavilla lehtipuilla, kuten vaahteralla, omenalla, saarnella, raidalla, tammella, haavalla ja orapihlajalla, pystyy elämään monipuolinen kirjo erilaisia jäkäliä.

Yksi tunnetuimpia jäkäliämme on sormipaisukarve, jota esiintyy useilla puulajeilla ympäri maatamme Pohjois- Lappia lukuunottamatta.

Lähteet: Erikoistutkija Eeva-Maria Tuhkanen, Luonnonvarakeskus ja Seppo Vuokko: Latva pilviä piirtää, Maahenki 2016.