
Isotuomipihlaja (Amelanchier spicata) kuuluu tuomipihlajien sukuun. Isotuomipihlajan ohella Suomessa kasvatetaan yleisesti myös marja-, siro- ja rusotuomipihlajia. Terveellisiä marjoja kasvattava marjatuomipihlaja tunnetaan myös nimellä saskatoon, ja siitä on myynnissä useita lajikkeita.
Juurivesoja muodostava isotuomipihlaja on kestävä koko maassa aina VIII-vyöhykettä myöten. Pensas kasvaa yleensä 2–6-metriseksi, suotuisalla paikoilla jopa 10-metriseksi hujopiksi, ja se tunnetaan tehokkaana tuulensuojakasvina.
Isotuomipihlaja kukkii valkoisin pystyin kukkatertuin touko-kesäkuussa. Kesällä sen lehdistö on raikkaanvihreä ja tuuhea, syksyllä ruska pukee sen hehkuvan keltaiseksi.
Isotuomipihlaja menestyy niin multavassa savimaassa kuin kuivassa hiekkamaassakin. Aurinkoisen ja puolivarjoisan paikan laji kasvaa myös varjossa, joskaan ei yhtä tuuheasti kuin valoisalla paikalla.
Paikoin viljelykarkulainen
Isotuomipihlaja leviää helposti lintujen syömien marjojen välityksellä. Pensas on yleinen karkulainen maamme eteläosissa, mutta myös Rovaniemen korkeudella se on karkaillut luontoon. Kallioisissa paikoissa isotuomipihlaja kasvaa maltillisesti yksittäispensaina, mutta hiekkapohjaisilla mailla laji voi levitä laajoiksi kasvustoiksi, jotka vievät elintilaa luonnonvaraisilta kasveilta. Kansallisessa vieraslajiportaalissa vieraslajit.fi isotuomipihlaja suositellaan korvattavaksi muilla lajeilla, esimerkiksi syötäviä marjoja kasvattavalla marja-aronialla (Aronia Prunifolia-Ryhmä).
Lähde: vieraslajit.fi
Muokattu 3.9.2021 klo 14.05: Tiivistetty jutun lopussa olevan faktalaatikon tietoja.
Muokattu 15.9.2021: Poistettu kasvatusohjeita ja lisätty tietoa kasvin haitallisesta leviämisestä.